S I S Ä L L Y S
(lainaukset sallittuja ja suotavia)

PÄÄKIRJOITUS: Itäfasistien Voiton päivästä 9.5.

BlogiHait:
NÄIN NAAPURISSA – ajankohtainen VENÄJÄ-BLOGI >>

KOLUMNIT:
(kooste vuodesta 2002 alkaen)

Jenni Suuntimo: KNFIJV, ympäristöuhka, Koivisto, sotasyylliset,
Heidi Hautala, La vérité, s'il vous plaît!
Anette N.: sotaharjoitus, Mainilan laukaukset...
Elise Nousiainen-Holm: Vainojen uhrien muistopäivän ajatuksia
Mika Eiramaa: Lyhyt luonnehdinta Putinista, Antifasistinen
sarjakuvagenre, Olisipa meillä öljyä ja kaasua...
Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat,
KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!
Juri Komissarov: Onko Suomella malttia vaieta, Viimeinen varoitus,
Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!
NiklasJokela: Rakkaat venäläiset naapurit (KNFIJV-analyysi),
Suomen juutalaisvainot, Lapin tuho, ryssä-sana
words2Deeds: revanssihenkinen laajentumisuho,
Molotov–Ribbentrop-kaasuputki?
rauhantutkimusdosentti: Venäjä-kuvamme (ajatuskoe), kodinryöstäjät,
miehitysväestön asema, Eduskunnan 100-vuotisjuhla,
Putinin "ääriryhmien" vastainen laki, uusavuttomien metsäpalot,
Anna Politkovskaja in memoriam †
60 vuoden sotasensuuri ja emeritusproffat

Huom! Hakukoneiden avulla löytyy lisää nettimielipiteitä käyttäen
hakusanoina yllä olevien kirjoittajien lisäksi muidenkin KNFIJV:n
free lance -avustajien nimiä kuten Pate Ahlman, Annamaria,23 ,
tainaneiti, Ivan Pishtin, steissari, Georg Westerbäck, Olavi Aas,
Ilpo Remes, "Neea vaan", Hilkka Remes, dr honesty, Mats Klang,
PoliticsInLyrics, Maria Mankki-Fillmore, KNFIJV...
- Ks. esim. >
Venäjä-keskustelua ja suurlähettiläshaastattelu UusiSuomi.fi:ssa
Venäjä-keskustelua Kauppalehdessä
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 1
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 2

SUOMI 90 VUOTTA 2007

Runo Suomi-neidon muodoille 6.12. ja 27.1.
juhlaviestit:
Venäläisten merkittävä panos itsenäisyydellemme
87,5 prosentin itsenäisyys – sataprosenttinen kunniavelka

! KANSALAISNOOTIT – viestejä Tehtaankadulle -kirjekampanjat
Suositeltavia mallikirjepohjia vapaasti muokattaviksi, kopioitaviksi ja
lähetettäviksi CARSFI-julisteiden kera presidenteille, ministeriöihin,
lähetystöihin ja medialle "Voiton päivinä" 9.5., Molotov–Ribbentrop-
vuosipäivinä 23.8., Tarton rauhan vuosipäivinä 14.10. (+vastaus 2006),
talvisodan alkamisen vuosipäivinä 30.11., talvisodan loppumisen
vuosipäivinä 13.3. sekä yleiskirjepohja esim. vainojen uhrien
muistopäivinä 27.1. yms.ajankohtina – HUOM! Venäjän lähetystön
vastaus 14.10. noottiin liitteenä!

E u r o V i s i o n 2007Helsinki HALLELUJAH !
! FREE 'Screen Savior' / ILMAINEN näytön"säästäjä"
>> YLEn Viisukuppila-keskustelua

R O C K for Peace of Tartu: mp3, 4,2 Mt, 3:03 min
Riku Rotten Project: Suomi kokonaiseksi! (ulkolinkki)

ETYJ 2008 OSCE ja KNFIJV

NATO+VENÄJÄ+ NORD STREAM ja KNFIJV (Ehdotus 2007)

Viime vuosien ehkä luovin ja raikkain kokonaisvaltainen turvallisuus- ja talouspoliittinen avaus ja tiekartta Itämeren alueen kestävään yhteishyvään – KNFIJV:n Ehdotus 2007 – toisi Venäjänkin mukaan Itämeren ja pohjoismaisen Nato-yhteistyön hyötyjäksi. Tämä tiekartta takaa toteutuessaan rauhan ja vaurauden Itämeren alueellemme ja laajemmallekin sadoiksi vuosiksi eteenpäin – Katseet ja visio tulevaisuuteen! Missiona luottamus ja vauraus: kaikkia osapuolia kunnioittava naapuriystävällisyyden, aidon luottamuksen, poliittisen, ympäristöllisen ja taloudellisen turvallisuuden ja kestäviin arvoihin perustuvan lisääntyvän ja mahdollisimman oikeudenmukaisen vaurauden sävyttämä Itämeren alue eri kulttuureineen ja valtioineen keskinäisine suvaitsevaisine ja luonnollisine yhteistoimintoineen ja reiluine kaupankäynteineen.

EU ja KNFIJV

! PRESS RELEASES

! NETTINOVELLEJA (© steissari / KNFIJV Web, linkit KareliaForumille):

Baltia 1991 Mauno Koiviston presidenttikaudella
Putin-muistio ja Stasi-lista
Tehtaankadun 11.12.1999 pommidraamadokumentti *
Russian Embassy in Helsinki and Grozny City Threatened, Dec. 1999
(yhä pohditaan: - Piileekö Tehtaankadulla turvallisuusriski?)

> [X-LINKIT / X-LINKS]* (mm. keskusteluja sanoma- ja ammattilehtien webfoorumeilla)

KOKONAINEN SUOMI -pinssit ja -riipukset

> Res Cordis Viestihopeat

> SUOMI 90 -juhlatarjous! JATKUU VUONNA 2008!

sivun alkuun

Venäjälle Oranssi vallankumous, demokratia ja vapaa markkinatalous!

JULISTEITA / POSTERS / lentolehtisiä PDF, 991 kB
– KLIKKAA, PRINTTAA JA LEVITÄ !!! Suomessa, Karjalassa, Venäjällä ym.
no-pyccku – Essential in Russian & English

P ä ä k i r j o i t u s

9.5. A.D.1945:
ITÄ-EUROOPASSA JA SUOMEN ITÄOSISSA VOITTI ITÄFASISMI!

Toukokuun 8. päivänä juhlitaan Länsi-Euroopassa onnellista vapautuksen ja demokratian paluun päivää Saksan kolmannen valtakunnan ehdottoman antautumisen muistoksi. Itä-Euroopan kohtalo sitä vastoin oli liki päinvastainen: surullinen demokratian toivon häviö ja alistuminen neuvostoliittolaisvenäläisen fasismin valtaan, osin 45 – 50 vuodeksi – ja osin yhä vieläkin jatkuen.

Toisin kuin länsieurooppalaisten rauhaisaa toukokuun 8:nnen, Euroopan voiton VE-Day -juhlaa, Venäjän federaatio haluaa viettää militaristisin menoin puna-armeijan Berliinin valtauksen ja Itä-Euroopan pitkän miehityksen ja sorron sinetöinytta toukokuun 9:ttä eli Neuvostoliiton voiton päivää.

Raskaimmin tuon pitkän stalinistisen neuvostofasismin miehityksen ja sorron kokivat ne alueet, jotka Neuvostoliitto miehitti ja liitti laittomasti itseensä heti toisen maailmansodan alussa 1940 sovittuaan asiasta liittolaisensa Hitlerin Saksan kanssa 1939. Niille sodan päättyminen merkitsi neuvostomiehityksen paluuta. Tuon maailmansodan aloittajien keskeisen sopimuksen perusteellahan fasistisesti hallitut ja käyttäytyvät suurvallat sopivat myös Suomen kohtalosta – ja osia Suomesta on edelleenkin tuon miehityksen vallassa.

Uusstalinistinen presidentti Vladimir Putin rakentaa nyt alkuperäiskansojen mailta riistettyjen raaka-aineiden myyntituloilla KGB/FSB:n sortoon ja uusneuvostoliittolaiseen imperialismiin tukeutuvaa Venäjän Kolmatta derzhavaa. Nyky-Venäjä ei 90-luvun alun toivoa herättäneen kevätkauden jälkeen enää halua tunnustaa yleisen historiakäsityksen mukaisia tosiasioita, mikä tarkoittaa, ettei II maailmansota ole vielä tyydyttävän lopullisesti ohi eikä sen aloittanutta fasismia ole vielä täysin voitettu sen itäiseltä osaltaan. Osin Suomenkin aluetta koskevalta osalta.

Talvisodan lumet sulivat keväällä 1940. Suomi oli kärsinyt, mutta yhä itsenäinen. Kaksi liittoutunutta eurooppalaista diktaattoria olivat samalla kärsineet toisen maailmansodan ensimmäiset tappionsa. Se hämmensi Euroopan valloitusta suunnitellutta pahan kaksikkoa, joka oli julistanut puolueettomat maat lainsuojattomaksi riistaksi.

Venäläistenkin olisi hyvä muistaa, että Stalinin Neuvostoliitto oli natsi-Saksan liittolainen toisen maailmansodan ratkaisevimmassa vaiheessa eli silloin, kun Molotov–Ribbentrop-liittolaiset yhdessä ja yksissätuumin tuon maailmanpalon aloittivat, rinta rinnan samalla puolella Hitlerin ja Stalinin panfasistit ihmiskuntaa vastaan hyökäten. Panfasistivallat olivat liitossa elokuusta 1939 kesäkuuhun 1941.

Hitler ja Stalin aloittivat II maailmansodan liittolaisina. Elokuun 23. päivänä 1939 tekemänsä sopimuksen mukaisesti ne hyökkäsivät syyskuussa Puolaan ja jakoivat maan kahtia. Pian yhteisen Brest-Litovskissa pidetyn saksalais-neuvostoliittolaisen Voiton paraatin 23.9.1939 (ks. www.hot.ee/liitlased ) jälkeen Neuvostoliitto jatkoi Molotov–Ribbentrop-sopimuksen toteuttamista alistamalla ja miehittämällä Baltian maat ja yrittämällä miehittää Suomen. Se onnistui vain osittain. Tämä oli kova kolaus Stalinille ja myös Hitlerille, joka piti Otto Wille Kuusisen Terijoen nukkehallitusta yhtä laillisena hallituksena kuin mitä tahansa muutakin eurooppalaista hallitusta.

Slaaviveljesmaansa Puolan selkäänpuukotuksen jälkeenhän Neuvostoliitto kunnostautui myös jopa edelläkäyvästi liittolaiseensa nähden suorittamalla kuin esimerkkinä maailmansodan ensimmäisen kaksikymmentuhantisen aseettomien puolalaisten vankien ja siviilien joukkomurhan Katynin metsissä keväällä ja kesällä 1940. Siitä russofasistit syyttelivät sotien jälkeen tuon ajan liittolaisiaan Saksan natseja. Sitä valhetta olisi ehkä ollut vaikeampi levittää maailmalle, jos Katynin uhrien joukkoon olisi saatu Stalinin alkuperäissuunnitelmien mukaan myös talvisodassa valloitetun Suomen siviilejä.

Suomalaiset eivät kuitenkaan halunneet ulkomaista quislingiä johtamaan ”ainoaa laillista Suomen kansanhallitusta”. Suomessa ei vietettykään pahan kaksikon yhteistä Voiton paraatia. Euroopasta oli löytynyt kansa, joka oli päättänyt taistella päällekäyvää imperialistista fasismia vastaan. Merkittävä käänne siis. Muuten ehkä koko Eurooppa olisi joutunut fasismin ikeeseen. Ketä eurooppalaiset oikeastaan saavat kiittää panfasismin vastaisen taistelun voitosta?

Natsi-Saksan tukema Neuvostoliitto oli yllättäen aloittamansa talvisodan (30.11.1939 – 13.3.1940) avulla ryöstänyt ja miehittänyt Suomelta laajoja maa-alueita. Se sijoitti niille sotajoukkojaan hyökkäysasemiin, valtaosa Suomeahan oli jäänyt vapaaksi venäläismiehitykseltä ja imperialistien Voiton paraateilta. Keväällä 1940 olivat itänaapurin käsissä Uudenmaan läänissä Hankoniemi sekä Viipurin lääni lähes kokonaan. Näiden alueiden asukkaat olivat joutuneet lähtemään pakolaisiksi. Petsamo oli tuolloin vielä osa vapaata itsenäistä Suomea.

Kaikkialla rajojemme tuntumassa ja vihollisen miehittämillä Suomen alueilla kuitenkin oli neuvostoarmeija valmiina odottamassa sopivaa hetkeä tynkä-Suomeen iskemiseksi ja sen valtaamiseksi kokonaan ja lopullisesti. Historian tutkimus on selvittänyt kevään 1940 ja kesän 1941 väliltä useitakin ajankohtia, joina Stalinin hyökkäyssuunnitelman toteutus olisi voinut alkaa. Saksa valtasi Tanskan ja Norjan ja hyökkäsi länteen keväällä 1940, jolloin Stalinia puolestaan työllisti Molotov–Ribbentrop-sopimuksen oman osuutensa pitäminen eli Puolan itäosan, Baltian ja Suomen alistaminen Neuvostoliiton valtakuntaan. Totalitarismin Voiton paraatin perinnettä haluttiin jatkaa.

Imperialistiliittolaisten välit kuitenkin viilenivät eikä Stalin enää tietyssä vaiheessa saanutkaan Hitleriltä tukea Suomen valtaamisen loppuunviemiselle. Suomi alkoi puolestaan saada Saksalta tukea olemassaololleen. Se kelpasi maalle, joka oli jäänyt idän hyökkäyksen alle yksin talvisodan aikana eikä saanut avuntarjouksia muualta nytkään (ellei maahantunkeutujien ’veljellistä’ neuvostoapua lasketa). Saksan ja NL:n yhteistyö muuttui hiljakseen toistensa kyttäykseksi ja molemmat valmistautuivat salaa sotaan myös toisiaan vastaan. Stalin suunnitteli hyökkäävänsä Saksaa vastaan syksyllä 1941, mutta Saksa ehti ensin.

Neuvostoliitto pommitti Suomea kesäkuussa 1941 aloittaen näin meitä vastaan uuden sodan, jatkosodan. Suomi lähti jatkosotaan valmistautuneempana kuin talvisotaan. Neuvostoliiton entisen "heilan" Saksan strategiseen apuun turvauduttiin, koska se oli ainut mitä oli saatavissa. Raskaan taakan ns. sotasyyllisenä kantaneen edelleen arvostetun työväenmiehen Väinö Tannerin kerrotaan todenneen asiasta suunnilleen niin, että perkeleen hyökkäystä vastaan puolustauduttaessa on paremman puutteessa kelpuutettava vaikka saatanan apu. Vaihtoehtoja Suomella olisi ollut esimerkiksi jääminen kahden suurvallan sodan jalkoihin, antautua Saksalle Tanskan ja Norjan tavoin, antautua NL:lle Viron tavoin jne.

Kaikissa tapauksissa meille olisi mitä ilmeisimmin käynyt todella huonosti – huonoiten jälkimmäisessä, koska Stalin oli päättänyt tutkijoiden mukaan suomalaisille paljon virolaisiakin pahemman kohtalon eli henkiinjätettävä kansanosa olisi siirretty Siperiaan, tshetsheenien ym. vastahankaan asettautuneiden kansojen tavoin. Kuinkahan olisimme tuossa tapauksessa suhtautuneet Putinin esittämään kutsuun mennä kunnioittamaan toukokuun 9. päivänä 2005 Moskovan imperialismin Voiton paraatia?

Jatkosodan alettua Hankoniemen ja Viipurin läänin pakolaiset pääsivät takaisin koteihinsa. Suomi miehitti myös osia Venäjän Karjalasta, muttei koskaan liittänyt noita alueita itseensä eikä siirtänyt sinne pysyvämpiä asutussiirtokuntia niin kuin NL siirsi Suomen alueille miehittäessään ne kansainvälisen oikeuden vastaisesti omalla väellään. Suomi ei myöskään osallistunut Leningradin tuhoamiseen saksalaisten rinnalla, mitä joidenkin valheellisten väitteiden mukaan tapahtui. Venäläiset sitä vastoin pommittivat talvi- ja jatkosodassa alkupäivistä lähtien Helsinkiä ja kaikkia vähänkin suurempia Suomen asutuskeskuksia länsirajaa myöten.

Talvisodan ensimmäisenä päivänä 30.11.1939 Aljosha eli Puna-armeija "vapautti" tarkalla täsmäpommillaan Helsingin linja-autoasemalla olleen pienikokoisen naispuolisen "fasistin", ikä 7 vuotta. Tämä Neuvostosankari lienee ansainnut Pronssilentäjä-patsaan - Voitaisiinko sellainen pystyttää Narinkkatorille? Todistaahan teko toki enemmän aatteellisesta kuin esimerkiksi rasistisesta motiivista vapautustyöhön. Vuonna 1944 sotien loppuessa Aljosha oli vapauttanut hengestään lähes 100.000 suomalaista

Neuvostoarmeijan sodankäynti oli laajalti muiltakin osin kuin vain ns. lastentappajapartisaanien toimien suhteen sotarikosten ja ihmisyydenvastaisten rikosten tunnusmerkistön täyttävää. Neuvostoliiton hyökkäyssodat Suomea ja eräitä muita itsenäisiä maita vastaan sekä terrori vähemmistökansoja ja miehitettyjen alueiden väestöä kohtaan antavat perustellun syyn luonnehtia Neuvostoliiton olennaista osuutta toisen maailmansodan kulkuun neuvostofasistiseksi imperialismiksi ja laajentumishaluiseksi internatsismiksi.

Neuvostoliiton osallistuminen diktaattorien välirikon jälkeen entisen liittolaisensa Hitlerin Saksan vastaiseen toimintaan ja sen luhistamiseen merkittävällä panoksella jää valitettavasti sen oman aggressiivisen itäfasismin ja tosiasiallisen sotasyyllisyyden varjoon. Kuinka juhlittavana maailma voisi pitää sitä, että Helvetin enkelit onnistuisi voittamaan ajoittaisen liittolaisensa Bandidosin ja valtaamaan sen reviirin yksinoikeuksin? Voittoa fasisminvastaisessa sodassa ei saa antaa yhden kilpailevan fasistiklikin juhlittavaksi, se kuuluu ennemminkin länsimaille ja muille demokratioille. Venäjällä on tässä asiassa itsetutkiskelun paikka: mitä Voiton paraatissa juhlitaan?

Mietittävää on myös suomalaisilla: Miksi Venäjä kiistää tai vähättelee Neuvostoliiton syyllisyyttä Suomen ja NL:n välisiin sotiin? Miksi jotkut Venäjällä esittävät Suomea syyllistäviä väitteitä? Se on hyvin pahansuopaista ja valheellista ja loukkaavaa. - Miten oikeastaan suhtauduimmekaan Putinin esittämään kutsuun mennä kunnioittamaan toukokuun 9. päivänä 2005 Moskovan neuvostofasistisen imperialismin Voiton päivän paraatia?

Ja ennen kaikkea: Miksi Venäjä edelleen pitää hallussaan noita stalinilaisen neuvostoimperiumin Suomelta ryöstämiä ja laittomasti miehittämiä alueita, lähes 13 % maastamme? Kolmen kaupungin kaikki asukkaat ja muutkin viipurinlääniläiset sekä petsamolaiset ym. evakot ovat edelleen pakolaisina, yhteensä 430 000 suomalaista jälkeläisineen. Mikseivät nämä suomalaiset pakolaiset saisi koti-Suomeaan takaisin, jos kerran Venäjän federaatio on oikeus- ja sivistysvaltio ja ’ansaitsee’ lännen kumppanuuden ja meidän EU:n veronmaksajien avustusrahat?

Suomi itsenäistyi 1917 ja kaikki tunnustivat sen melko pian. Itsenäisen maan status on toinen kuin ei-itsenäisen. V. 1920 sovittiin Tarton rauhassa perusteellisten ja rauhanomaisten neuvottelujen jälkeen naapurien kanssa Kansainliiton vahvistuksella historiallisesti oikeudenmukaiset rajat. Ne olivat tietenkin pääosin ne samat rajat, jotka olivat olleet voimassa Suomen Venäjän valtakuntaan kuulumisenkin ajan - ja etnisesti kansan asuma-alueena myös Ruotsin vallan aikana ja ennen sitäkin, kaikkiaan yli tuhannen vuoden ajan.

Erityisesti Suomen Karjala eli vuoteen 1947 Viipurin lääni on ollut yli tuhat vuotta nimenomaan suomalaisten asuinalue ja kuulunut virallisesti Suomeen 1810-luvulta, jolloin Venäjä liitti sen Suomeen nimenomaan etnisen ym. oikeudenmukaisuuden perustein. Tuolta ajalta oli peräisin myös lupaus Petsamon liittämisestä Suomeen, mikä toteutui Tarton rauhassa 1920. Tässä kyse oli neuvotteluista ja vaihtokaupoista, missä Suomi antoi Venäjälle kaksi kuntaa itärajalta Petsamoa vastaan.

Siis Suomen ja Venäjän välillä on ollut selvä raja niin kauan kuin Venäjä yleensä on ollut olemassa, sehän ilmaantui kartallekin vasta Ruotsin, Suomen ja suomalaisten jälkeen. Venäjän vallan aikanakin venäläiset ylittivät maiden rajan tullessaan vierailemaan Suomeen, siis ulkomaille. Ja olihan meillä toki oma kieli, raha, aakkosto ja kulttuurimme ym. Viipurin läänissä on asunut suomalaisten karjalaisten lisäksi muitakin eli Suomen hyviä vähemmistökansalaisuuksia, ruotsalaisia, saksalaisia, juutalaisia ja myös venäläisiä suurin piirtein samassa suhteessa kuin muissakin osissa Suomea, mutta kaiken kaikkiaan Suomen Karjala ja varsinkin Viipuri oli muuta Suomea kansainvälisempi.

Kaikki nämä kansalaisuudet, myös kaikki hyvät venäläisemme (Viipurissa noin 3 % asukkaista), joutuivat lähtemään yhä kestävään pakolaisuuteen kun neuvostofasistiset stalinistibandiitit hyökkasivät ja miehittivät 1940-luvulla laittomasti meidän Karjalamme ja lisäksi Petsamomme, Sallan itäosat ja Suursaaren, Tytärsaaren, Lavansaaren ja Seiskarin. Nykyisin noilla alueilla asuu vain noita muualta tulleita miehittäjiä ja heidän jälkeläisiään ja erilaisia komennuskuntalaisia.

Miksi Venäjän federaatio yhä jatkaa Neuvostoliiton aloittamaa rikosta? Onko sen oikeudenmukaisuus sitä, että vain kaukaa tuodut miehittäjäslaavit saavat asua Suomen Karjalassa kotimaansa hallinnossa? Miksi ulkomaiset maahantunkeutujat ja ryöstöretkeläiset pitävät Viipurissa interventionsa kunniaksi Voiton päivän vuosittaisia paraateja?

Miten siis suhtauduimme naapurimaansa Tshetshenian laillisesti valitun presidentin murhauttaneen ja muidenkin naapurien johdon murhayrityksiin syyllistyneen Vladimir Putinin kutsuun mennä kunnioittamaan toukokuun 9. päivänä 2005 Moskovan neuvostofasistisen imperialismin Voiton paraatia? Suomen presidentti osallistui Venäjän Kolmannen derzhavan järjestämiin militaristisiin pahan kanonisointimenoihin suutaan avaamatta ja silmät suljettuina kuin Hitlerin olympialaisvieraat Berliinissä 1936. Kremlin murhauttamien lista on noista päivistä synkistynyt entisestään käsittäen journalisteja, toisinajattelijoita, ihmisoikeusaktivisteja, liikemiehiä, rehellisiä turvallisuuspalvelun agentteja... Annetaanko Putinin puhdistuksien jatkua kolkkojen esikuviensa mukaan?

Ihmiskunta haukkoi henkeään vuoden 2005 toukokuussa, ja esitti tyyntä, kuin muina miehinä. Moskovan Voiton päivän juhlallisuudet 9.5.sotilasparaateineen eivät jättäneet epäilyille sijaa uuden Venäjän Kolmannen Derzhavan stalinistisesta luonteesta. Kuin Hitlerin olympialaisten kisavieraat seisoivat nytkin kansainvälisen yhteisön edustajat käsi kädessä.

Vain rohkeimmat sanoivat, ettei toiseen maailmansotaan yhtä paljon Hitlerin kanssa syyllisen Neuvostoliiton hirmutekoja ja sotasyyllisyyttä tulisi unohtaa, eikä sen ylistämistä oikeastaan tulisi sallia. Saksalaiset ja venäläiset ovat yhtä syyllisiä sodanaloittajia ja tietysti uhreina myös yhtä syyttömiä. Kukaan ei oikaissut meitä suomalaisia loukkaavaa suurvalhetta, että Suomi olisi jotenkin aiheuttanut Neuvostoliiton hyökkäykset maahamme ja olisi ikään kuin syyllinen talvi- ja jatkosotaan.

Maailma antoi Voiton päivän juhlat hyväksymällä siunauksensa sille Venäjän neuvostoaikaiselle valheelle, jonka avulla uhrista on tehty syyllinen ja päinvastoin. Muutamaa lehti- ja nettikirjoitusta lukuun ottamatta Suomenkin media tyytyi pääasiassa vaikenemaan kuitaten asian lähinnä jonkinlaisena tyylivirheenä. Arvio taidettiin tehdä hengessä “ei haasteta riitaa, antaa niiden julistaa propagandaansa Venäjän kotimarkkinoilla”. Ajatusrakenne on analogisesti läheistä sukua mielettömälle väitteelle “sotasyyllisyystuomittujen kunniaa ei ole koskaan viety, eikä siis voida palauttaakaan”. – Venäjällä siten voisi vallita tyystin eri totuus kuin muulla maailmalla!

Valitettavasti Venäjän maailmalle julistama “totuus” on mielipiteenmuodostajana painoarvoltaan ja kuuluvuudeltaan valtava verrattuna Suomen sisäpiirissään vaikenemaan oikeaan totuuteen, jota pyritään aktiivisesti olemaan levittämättä. Venäjän toimet ja politiikka eivät suinkaan rajoitu vain Venäjän ja sen hallitsemien ulkoalueiden piiriin. Stalinismin kansainvälisen rehabilitoinnin periaatteille Venäjä on jo alkanut perustaa oikeutustaan sortoon ja kyykytykseen muita maita kohtaan.

Harvoille kriittisesti Voiton päivän juhlintaa käsitelleille on syytä nostaa hattua. Se ei kuitenkaan riitä. Ehdotan että tänä vuonna aiheeseen palataan, vaikkapa teemalla Moskovan voiton paraatin jälkiseuranta juhlahumun haihduttua; miten hyvin Venäjä on lunastanut toiveet länsimaisittain demokratisoituvasta yhteiskunnasta ja avoimuuskehityksestä; miten hyvin 30 miljoonaa ihmistä tapattaneen 'suurmiehen' valtioideologinen ihailu ylipäätään sopii kuvaan henkilöstä, jonka johdolla juhlitaan voittoa totalitarismista?

Jotkut ovatkin jo muistutelleet Venäjää näistä kysymyksistä ennen vuoden 2006 Voiton päivää ja sen jälkeen. Esimerkiksi KNFIJV on tarjonnut nettisivuillaan www.rescordis.net/knfijv-carsfi.html foorumin aiheen kriittiselle käsittelylle. Toivon, ettei Venäjän toukokuussa 2005 tekemän raskaan tyylivirheen anneta unohtua, vaan neuvostofasismin vaalimisesta muistutetaan niin kauan kuin sitä esiintyy.

On väärin luulla, että kaikki suomalaiset saati muut kansat hyväksyisivät hiljaisesti russofasismin jatkumisen ja voimistamisen. Yhdysvaltojen presidentti on sanonut Neuvostoliiton lisäksi myös USA:n ja Britannian olevan osavastuussa Euroopan hirvittävästä jaosta vapaisiin ja neuvostofasistisiin alueisiin toisen maailmansodan jälkeen. Tällä hän viitannee ns. Jaltan sopimukseen, missä ei ole minkäänlaista juhlimista saati vaalimisen perustetta.

– Tehkäämme kaikkemme sen eteen, että tiedottamalla ja kaikin muin painostusjärjestöjen keinoin saamme Suomen, EU:n ja Venäjän median ja vallanpitäjät ottamaan asian puheeksi kaikkien vastuullisten kanssa Euroopan pahan jakolinjan lopulliseksi poistamiseksi. Asian näyttävään ja kuuluvaan propagoimiseen on panostettava erityisesti kansainvälisillä forumeilla kuten Suomen EU-puheenjohtajakauden ja Eurovision laulukilpailujen kaltaisten suurten tilaisuuksien yhteydessä mutta myös arjen työssä sekä ihmisoikeusjärjestöjen ja median tasoilla.

Suomi toimii Ety-järjestön puheenjohtajana vuonna 2008. Hienoa! Pääsemme kantamaan vastuumme ihmisoikeuksista – erityisesti Venäjällä. Etyjin tärkein kehityskohdehan on Venäjä ohjaaminen kohti demokratiaa, kansalaisyhteiskuntaa ja median ja markkinatalouden vapautta. On vaadittava tuloksia ja myös niistä kiinni pitämistä. Takapakkia ei enää tule sallia. Lue lisää tämän sivun ajankohtaisblogista Näin naapurissa.

Maamme viettäessä itsenäisyyden 90-juhlavuotta on syytä muistuttaa, että vaikka olemmekin sataprosenttisessa kunniavelassa neuvostoimperialisteja vastustaneille veteraaneillemme, on Suomi valitettavasti yhä 12,5 %:n alaltaan vieraan miehityksen alla ja itsenäisyytemme näin vain 87,5-prosenttinen.

Onnea 90-vuotiaalle suomelle – palautukoon maamme mahdollisimman pian kokonaiseksi!

KNFIJV (CARSFI Suomi)

P.S. Kansalaisrohkeudesta lämpimästi kiittäen toivotamme onnea ja parhainta menestystä vuoden 2007 alusta toimintansa aloittaneelle uudelle ja tuiki tarpeelliselle Suomalais-venäläiselle kansalaisfoorumille, www.finrosforum.fi!

> sivun alkuun

Kolumnit

Jenni Suuntimo: KNFIJV, ympäristöuhka, Koivisto, sotasyylliset,
Heidi Hautala, La vérité, s'il vous plaît!
Anette N.: sotaharjoitus, Mainilan laukaukset...
Elise Nousiainen-Holm: Vainojen uhrien muistopäivän ajatuksia
Mika Eiramaa: Lyhyt luonnehdinta Putinista, Antifasistinen
sarjakuvagenre, Olisipa meillä öljyä ja kaasua...
Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat,
KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!
Juri Komissarov: Onko Suomella malttia vaieta, Viimeinen varoitus,
Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!
NiklasJokela: KNFIJV:n tausta-analyysi,
Suomen juutalaisvainot, Lapin tuho, ryssä-sana
words2Deeds: revanssihenkinen laajentumisuho
Molotov–Ribbentrop-kaasuputki?
rauhantutkimusdosentti: Venäjä-kuvamme (ajatuskoe), kodinryöstäjät,
miehitysväestön asema, Eduskunnan 100-vuotisjuhla,
Putinin "ääriryhmien" vastainen laki, uusavuttomien metsäpalot,
Anna Politkovskaja in memoriam †

Huom! Hakukoneiden avulla löytyy lisää nettimielipiteitä käyttäen
hakusanoina yllä olevien kirjoittajien lisäksi muidenkin KNFIJV:n
free lance -avustajien nimiä kuten Pate Ahlman, Annamaria,23 ,
tainaneiti, Ivan Pishtin, steissari, Georg Westerbäck, Olavi Aas,
Ilpo Remes, "Neea vaan", Hilkka Remes, dr honesty, Mats Klang,
PoliticsInLyrics, Maria Mankki-Fillmore, KNFIJV...
- Ks. esim. >
Venäjä-keskustelua ja suurlähettiläshaastattelu UusiSuomi.fi:ssa
Venäjä-keskustelua Kauppalehdessä
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 1
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 2

BlogiHait:
NÄIN NAAPURISSA – ajankohtainen VENÄJÄ-BLOGI >>

SUOMI 90 VUOTTA 2007

Runo Suomi-neidon muodoille 6.12. ja 27.1.
juhlaviestit:
Venäläisten merkittävä panos itsenäisyydellemme
87,5 prosentin itsenäisyys – sataprosenttinen kunniavelka

> sivun alkuun

---

JENNI SUUNTIMO:

Mikäkö on KNFIJV?
Uhka Suomi-neidon rannoilla, Rouva Presidentti!!
Stemnitsa
Mauno Primorsk, ent. Koivisto!
Venäläiset aloittivat toisen maailmansodan...
(Ulkolinkki, HS, 6. viesti ylhäältä:) La vérité, s'il vous plaît!
(Ulkolinkki:) Jenni S. ja Heidi Hautala Hesarissa 2.6.06

Mikäkö on KNFIJV?

Anonyymijärjestö KNFIJV (CARSFI Finland) on 90-luvun puolivälissä Suomeen perustettu ihmisoikeuksien toteutumista tarkkaileva ja edistävä laajapohjainen vapaa ylhäältämasinoimaton ruohonjuuritason kansalaisjärjestö, jolla ei oo mitään byrokratiajuttuja taakkanaan niin ku virallista johtoo tai ei-salasii pankkitilejä joista huudeltais. Ei siis jäsenkortteja eikä nimirekistereitä vaikka jäsenii on satoja ja kannattajajäsenii ja hang-aroundeja on varovaisestikin sanoen tuhansii. Toimintamuodot valitsee jokainen itte eikä toinen oo vastuussa toisesta solusta mutta väkivaltaa ei hyväksytä vaikkois kyse tsetsenia-offensiivista. julkisesti esimerkiks flaijereita ja jullareita levitellään suomessa ja venäjällä ym mitä löytyy meidän saitilta ja muuta jäynää keksitään pohjukaislisäkettään myöten umpisuomettuneille ummetusaivoille ja russofasisteille ja neukkurasisteille ja noille kyklooppisilmänsä päällä istuville besserwisser "tutkijoille" niinku johanbekmanit ja mattiklingklongit ja ymssit putinikkiennuolijat. muthei radikaaleimmat jäsenet ei ees kerro metodeistaan *. jokainen joka haluu toimii linjausten mukaan tai niitä soveltaen on halutessaan jäsen paitsi jos jää kiinni jostain laittomasta, sillon tulee heti kenkää koska sellasta ei kategorisesti suvaita. laittomasta toiminnasta sanoudutaan aina irti eikä oteta järjestön vastuulle. älkäähei siis mokatko/tyrikö/ryssikö!!!

O H J E KANSALAISILLE: lähetelkäähei kansalaisnootteja ja kertokaa niistä ja levittäkää lentolehtisiä ja keksikää itse vielä rankempia jutskoja! ja kunhei kirjottelette liikkeen linjan mukaista Täyttä Asiaa esmes web foorumeilla ja yleisön osastoilla niin saatte liittää nimmarinne eteen tai jälkeen tai sulkuihin kirjaimet KNFIJV. me sit saadaan julkasta teidän teksti täällä ja voitte meilata kans. niin ja linkkiä meidän sivuille tottakai kandee jokakäänteessä tarjota ja tietty googlellaki löytyy. esmes Euroviisujen 2007 ja Voitonpäivän ymssien häppeningien alla voi levittää mahdollisimman monelle ilmasta LoordiHALLELUJAH Screen Savior näytönsäästäjää osotteessa http://rescordis.net/EuroVision2007.html - Ä K S Ö N I I !!!

KNFIJV - valtakunnan räväkin täysjärkisten imperialisminvastanen ulkopoliitiikkaklubi!!!! :) :) :)

PS! Tuolta niklaksen artikkeleista löytyy muuten sellanen oikee
> tieteellinen analyysi KNFIJV:n taustoista.

Uhka Suomi-neidon rannoilla, Rouva Presidentti!!

Ensi lumen tultua alamme taas pelkäämään sydän kurkussa, toistuuko viime talven Stemnitsa-kauhunäytelmä. Ilman yleisön tai muuta laillista tilausta esitetty perverssi venäläisruletti Viipurin läänin ja muun Etelä-Suomen rantojen hengen uhalla. Ennenkään ei neitseellinen luontomme ole saanut olla ihan rauhassa ympäristöuhilta.

Kun Suomineito oli 22, siihen käytiin yllättäen käsiksi. Alle kolmekymppisenä sitä amputoitiin. Tarjaltamme revittiin toinen käsi ja jalka ja toinen rintakin leikattiin hajalle, ja pikkuisetkin vielä vietiin rannoilta. Me lapset ja lapsenlapset kyllä tiedämme, että 430 000 suomalaista pakolaista eivät ole vieläkään saaneet kotiseutuaan takaisin eikä Suomineito raajojaan ja oikeita rajojaan. Arvostamme Sinua kovasti, Rouva Tasavallan Presidentti. Tiedämme myös, ettei väärintekijän ja miehittäjän ole yleensäkään hirveän helppo olla innostunut oikaisemaan asioita ja senkin, että oikeus ja kohtuus kuuluvat heillekin. Mutta voisitko ottaa asian jossain vaiheessa puheeksi vaikka ulkoministerin ja itänaapurin kollegasi kanssa, imperialismin ja sorron vastaisissa istunnoissa vaikka ja muissakin kokouksissa.

Venäjän federaatio pitää vielä tänäkin päivänä hallussaan Suomen Karjalaa, Petsamoa, Sallan itäosia ja Suomenlahden saaria.

Oikeasti Venäjällä ei ole mitään oikeutta rakentaa Koivistolle tai Uuraalle öljysatamiaankaan. Suomalaisilla on kaikki oikeudet Viipurin lääniin. Venäläisillä on vain vääryys puolellaan. Ja jostain kummasta sielun pimeästä sopukasta kumpuava tarve liata ja vahingoittaa toiselta riistettyä luontoa ja rakennettua ympäristöä. - Ehdota Tarja venäläisille, että he luopuisivat pian tuosta vääryydestä ja palauttaisivat Stalinin Neuvostoliiton meiltä ryöstämän koti-Suomen suomalaisille. Niin voisimme taas pitää venäläisiäkin kunnon naapureina ja arvostaisimme Sinuakin vielä vähän enemmän.

T. Kaikki kansalaisesi sisimmässään

P.S. Jotkut tomppelit ei pitäneet mahdollisena Berliinin muurin murtumista, Baltian maiden uudelleenitsenäistymistä ja pääsyä EU:hun eivätkä itä-Euroopan vapautumista neuvostofasismista. Ne olivat "realisteja" mutta väärässä, tomppelit. Koivisto ja muut sen ajan häpeäkyyristit työnsivät matalan profiilinsa breesneviläisten tunkkaisiin pensaisiin ja vapisivat. Suomi osaa olla hiljaa, kun on omasta tai lähialueen asioista kyse. Kauemmas ollaan kyllä onneks osattu antaa sorretuille solidaarisuutta ja vähän apuakin ihan kohtuullisesti jo joitain vuosikymmeniä. Nyt on aika saada jotain meille itsellekin:

On perustettava Kansainvälinen Karjalanpalautus-solidaarisuusliike. Vainovalkeiden ketju tulee tarvittaessa palamaan Suomen Turusta Suomen Koivistolle saakka!!! (Koivisto on muuten venäjäksi KoüBucmo [kojvista].)

- RESIST ILLEGAL RUSSIAN OCCUPATION IN FINNISH TERRITORY!!

- Free Karelia and Other Finnish Provinces from Russian Pollution and Occupation!!!

- F r e e Finnish K a r e l i a !!

Stemnitsa

Hei saadaanko jo täks yöks vainovalkee Stadiinkin?! Mikä olis paras paikka? Lähellä Tehtaankatua pitäis olla. Onko Ehdotuksii? Ullanlinnanmäki? Tähtitorninmäki? Merellä menehtyneiden muistomerkki olis symbolinen paikka, ryssätankkerin kärkkymä katastrofihan tappais liki koko mereneliöstön Suomenlahdelta ja paljon rannoiltakin. Porkkalallahan on tietysti upee symbolimerkitys siks että se on se toistaiseks viimesimmäks (45 v sitten) ryssän miehityksestä vapautunut Suomen paikkakunta - mikä on seuraava?

Vainovalkeen kipinöitä vois viedä vaikka kepinnenässä lähetystönkin tarkasteltavaks, miksei nurkan allekin... Joka tapauksessa, vetoon kansalaisiin: vainovalkeiden pitää palaa tästä alkaen yhtenäisenä ketjuna kaikissa Suomen rannikkokunnissä Turusta Helsinkiin, Sipoosta Kotkaan ja Viipuriin aina Koivistolle saakka! Ja toivottavasti saadaan Baltian maat ja Ruotsi ja Tanska mukaan ja Venäjänkin vastuuntuntoset tahot!! Free Karelia and Other Finnish Provinces from Russian Pollution and Occupation!!!

Mauno Primorsk, ent. Koivisto!

Mauno Koivisto tuli ulkomaillakin kuuluisaks siitä, että se kielteli krampinomasesti ja kerrankin korkeella profiililla Baltian maita yltiöpäisistä itsenäisyyshankkeista. Lisäks se yritti tukahduttaa Suomen sananvapautta paasaamalla kun "neuvostovastanen" lehti Hesari julkas oikein värikuvia Vilnan verilöylystä (kato nettinovelli Baltia). Karjalan palautusta se juntti vastustaa ja tosiasiassa kieltäyty siitä kun sitä tarjottiin 1991 ja 1992 ja vielä kai vähän myöhemminkin.

Se jahkapelle ei hei tajuu sellasii juttuja mitä se ei henkkoht koe omassa peppunahassaan. Ei edes tota omaan nimeensä kätkeytyvää tragediaa kun se ei ite asunu Koivistolla! Se tajuis ehkä nää jutskat jos sillonen Turun ja Porin lääni ja sen pääkaupunki Turku (maan kolmanneks suurin) olis jouduttu "luovuttamaan" Neuvostofasistiliitolle sen sijaan että meni Viipurin lääni ja sen pääkaupunki Viipuri (maan toiseks suurin). Eikä ees kai Manun mummi asunu Koivistolla. Oliskohan kiva kuunella ja katella kun laittomat miehittäjät on antaneet suvun kotipaikkakunnalle uuden "perinteisen" nimen Primorsk vaikka kukaan Viipurin venäläinenkään ei koskaan kuttunu Koivistoo mikskään Primorskiks vaan Koivistoks (KoüBucmo no-pyccku). Mummi sano ett Koiviston kauppalan viralliset nimet on Koivisto ja Björkö. Eikä me olla annettu lupaa vieraalle vallalle rustata sinne mitään helkkarin öljysaastejuttujakaan.

Tollanen pressa kun Manu pitäs tuomita vähintään rauhanpilaamissyylliseks niinkun Risto ryti tuomittiin muka sotasyylliseks! Ero vaan on se ettei Ryti syyllistyny mihinkään pahaan mutta M. Primorsk syyllisty pelkuruuteen ja imperialisminnuolentaan. Ja lisäks ja ennen tuomioo Manun nimi pitää virallisesti tai ainaski kansan suussa muuttaa Primorskiks koska ei mun mummoltakaan tai multa tai muilta koivistolaisilta oo kysytty vaihdetaaks nimi vai ei!!

- Venäläiset aloittivat toisen maailmansodan liitossa Hitlerin kanssa! Venäläiset aloittivat talvi- ja jatkosodan! Venäläiset aloittivat Tshetshenian sodan! Venäläiset ovat sotasyyllisiä! Syylliset on tuomittava ja rangaistava! Ryöstetty omaisuus on palautettava!

Laki kaikissa sivistysmaissa tuntee sopimusoikeuteen liittyvän jutun jota meillä suomessa luonnehditaan sanoilla "kunnianvastaista ja arvotonta" -menettely ja sellaseen perustuvat sopimukset. Eiks hei esmes sotasyyllisyystuomiot ja koko prosessi ollu sitä siihen vetoominen ? ja mitäs sanotte erityisesti sen pohjana olleesta Stalinin sanelemaan jatkosodan rauhaan ja samansisältöiseen Pariisin rauhaan perustuvasta "sopimuksesta"? Kansainvälispolillittisessa yhteydessä tää juttu ei ehkä puhuttele mutta aatellaanpas tavallisten ihmisten arkitermein... Siis tässä teille kuvaus Suomen neuvostofasistisen imperialismin vastaisesta puolustussodasta 1939 - 1944:

Sun huoneistoos tunkeutuu väkivalloin naapurista aseistettuja laittomia maahanmuuttajia jotka on rikkonu ikkunansa ja syyttää sua siitä ja koska ne on sopinu asiasta jonkun yhteistyöporukkansa kanssa ne vaatii sun asuntoos itselleen just niin kun ne on jo ottanu pari pienempää samasta rapusta ja jakaneet yhden isomman sen toisen porukan kanssa. Ne on myös valinnu sulle tuntemattoman suomalaisen virallisesti sun asunnon uudeks haltijaks. Sä panet vastaan mutta ne onnistuu valtaamaan sun keittiön ja eteisen. Viranomaiset ja yhteiskunta erottaa roistot taloyhtiöstä ja julistaa ne lainsuojattomiks heti hyökkäyksen alussa mutta muuta apua ei heru roistojen häätämisestä puhumattakaan. Kodinryöstäjät esittäytyy sun apuun tulleiks kaukasiks kummisedikses ja panee pyssynpiipun sun ohimolles ja sanelee tarjouksen josta sä et voi kieltäytyy: ne vaatii sua poistuun valtaamistaan huoneista ja lisäks käyttöönsä "vuokralle" sun parvekkees johon niiden jengiläiset tulee tähtäileen aseillaan sun olohuoneesees ja makkariis. Sä allekirjotat sopimuksen josta poliisi, isännöitsijä ja lakia opiskelleet naapurit sanoo keskenään että sellaseen vetoaminen on kunnianvastaista ja arvotonta mutta kukaan ei tee konkreettista valitusta. "Pitäis olla tyytyväinen siihen ettei ne roistot sentään enää vaadi sitä tuntematonta venäjänsuomalaista teille perheenpääks". (Talvisota 1939-40 ja moskovan rauha)

Sitten te elelette jonkin aikaa jatkuvassa hälytysvalmiudessa loisasukkaiden uhkailujen alla pelon ja kauhun ilmapiirissä josta valtio-oppia opiskeleva naapuri toteaa hiljakseen että vuokralaiset ja huoneenvaltaajat syyllistyy jatkuviin interventioihin asunnon omistajien itsemäärämisoikeutta ja turvallisuutta vastaan. Roistot eivät juuri peittele aikeitaan suunnitellessaan ja mittaillessaan huoneistosi loppuneliöiden käyttöä. Sä tietty haaveilet saavas edes jostain täysin laillista apua turvakses ja koko huoneistos takaisinsaamiseks ja lopulta viime hetkellä ainoastaan se yks kodinvaltaajien kanssa nyt riitautunut entinen yhteistyöporukka lupautuu auttaan sua. (Välirauhan aika, suomessa virallisesti sotatilassa 1940-41)

Kodinryöstäjät hyökkää uudelleen sun kimppuus huudellen että sä yrität tappaa ne ja vallata koko naapuruston asunnot ja väittää mustasukkasesti että sä oot syyllinen niiden ja sun uuden kaveris välirikkoon ja ne alkaa tapella keskenään myös sun asuntos eteisessä. Sä vastaat ettet rakasta kumpaakaan mutta sun kotis ryöstäjä on vihollinen oli sitten kuka tahansa. Sä työnnät rikolliset valtaajat ulos kämpästäs ja asetut rappukäytävään puolustaan kotias ja työnnät roistoja oman asuntonsa puolellekkin ja jäät niiden eteisovelle pidätteleen niitä ja sä oot tietty kiitollinen että saat apua uudelta kaveriltas vaikka se on roisto sekin ja yrittää vallata muiden huoneistoja itselleen. Roistot tappelee keskenään ja sä pidät visusti omia puolias etkä estä postin tai pizzalähetin kulkua muiden asuntoihin etkä ala tehdä tuhoa niiden olohuoneessa vaikka kaveri pyytääkin. Roistot itte ei päästä asukkaitaan ulos muuten kun mafiatehtäviin. Myöhemmin ne kodinvaltaajaroistot saa lisäjoukkoja ja muuta apua kaukaa ja jopa sellasilta joita sä oot pitänyt sukulaisinas ja kavereinas ja ne roistot valtaa sun eteisestäs osan uudelleen ja monien muiden asunnot. Sut pakotetaan taas "sopimaan" että ne roistot saa entisten valtaustensa lisäks sun kylpyhuonees ja vaatehuoneeskin ja että sun pitää suostuu esintyyn ikään kuin ottaen kaiken syyn niskoilles niiden ja sun kaveris rikoksista ja "tunnustaan" olevas koko taistelujen alottaja. Yhteiskunta hyväksyy sopparin käsiään levitellen vaikka se onkin kunnianvastaista ja arvotonta ja toteaa että kummisedän tarjouksista ei voi kieltäytyä ja että sillai sä saat pitää henkiriepus mikä meni monilta muilta samoin kuin koko asunto ja sä pidätkin suus supussa niin kauan kun on pakko ja pelottaa vieläkin. (Jatkosota 1941-44 ja pariisin rauha 1947)

> sivun alkuun

---

ANETTE N:

Sotaharjoitus Karjalassamme miehittäjän kanssa
Mainilan laukaukset 26.11. uuteen tutkintaan!

Sotaharjoitus Karjalassamme miehittäjän kanssa???!

Elisabeth Rehn kertoi Lauantaiseurassa puolustusministeriajoistaan 90-luvulla. Venäläiset ehdottivat hänelle yhteisiä sotaharjoituksia ”tuolla... öh, itärajan takana”. Siis ilmeisesti Neuvostoliiton Suomelta riistämällä ja laittomasti miehittämällä alueella Suomen Karjalassa. Suomen armeijanko pitäisi harjoitella yhdessä Viipurin läänin miehitysjoukkojen kanssa, sovussa maahantunkeutuja-armeijan kanssa? Voiko itsenäistä maata loukata syvemmin ja verisemmin? Funtsikaa!

Mainilan laukaukset 26.11. uuteen tutkintaan!

Keskiviikkona 26.11. on kulunut 64 vuotta Mainilan laukauksista. Niistä on kerrottu välillä sitä, välillä tätä. On aika selvittää tapahtumat lopullisesti ja avoimesti naapureidenkin kuullen. Totuuskomissio NYT!

Kertokaa aluksi, onko koko juttu tarua vai totta ja mitä seurauksia Mainilan laukauksilla on tai olisi voinut pahimmillaan olla? Miksi asiasta ei ole ollut ”sopivaa” puhua? Suuripiirteinen naapurimmehan itse tyytyi välillä diplomaattisen ymmärtävästi toteamaan, että saamme unohtaa koko synnin eikä laukauksia edes ammuttu (suomalainen tietosanakirja Facta kertoi jo 1969 Neuvostoliiton myöntäneen tämän). Mutta kai nyt sentään omaa likapyykkiään saa kaivella! Ei kai tässä nyt ole suojeltu jotain sotaintoilijoita ja revansistisia omanpesänlikaajia?!

Kuka ampui ja ketä? Miksi, oliko uhrit vihollisia tai edes sotilaita? Jos silloin ei ollut sotatila, minkä lain mukaan syylliset tuomittiin, sota- vai siviilioikeuden? Saatiinko kaikki vastuulliset kiinni ja onko jonkun nimi vielä perusteettoman puhdas? Oliko uhrien joukossa ehkä vähemmistökansallisuuksia, oliko juutalaisia tai muita fasismin uhreja? Onko uhrien perheille korvattu mitään ja onko korvauksia tai jotain hyvitystä laukauksista edes vaadittu tapahtuma-aikoina tai sen jälkeen? Ei kai vaan joku ole pitänyt kostoa etualalla ja aloittanut isompaa rähinää mahdollisten vahingonlaukausten takia tai muuten kohtuuttomasti suhteessa aiheutettuun tuhoon? Pelattiinko jotain kaksinaamaista peliä alun alkaenkin? Olisiko asiassa ehkä sittenkin voitu vielä saada aikaan joku laihakin neuvotteluratkaisu, oliko tosiaan pakko ampua?

Onko aika jo kypsä selvittää ja kertoa asiassa oikea totuus?

> sivun alkuun

---

ELISE NOUSIAINEN-HOLM:

Vainojen uhrien muistopäivän ajatuksia

Ihmiskunta hiljentyy tammikuun 27. päivänä kunnioittamaan niitä, jotka joutuivat saatanallisten tyrannien uhreiksi, siksi, ettei natsi-Saksan ja Venäjän johtajia saatu estetyksi tai edes kunnolla yritetty estää tekemästä hirveitä rikoksiaan. On oikein, että avoimesti ja reilusti muistutetaan myös niiden hiljaisesta vastuusta, jotka eivät ole joutuneet syytetyiksi, mutta eivät kenties olleetkaan niin viattomia kuin tähän asti on saatettu luulla. Tammikuun 27. on kynttilän ja megafonin päivä!

Päivä tuo ajatuksiin itsetutkiskelun sävyä ja kysymyksen sivullisen vastuusta. Se on nöyryyttä, empatiaa, raivoa, anteeksiantoa ja parhaimmillaan omaa vastuuntuntoa herättävä kysymys. Eräät ”tahot” tosin juhlivat Hitlerin ja Stalinin merkkipäiviä kuin messiaansa pahuuden ja imperialismin kunniaksi – se on kuvottavaa! Oudointa on, että noita hairahtuneita ihmisyydenvihollisia on muittenkin kansakuntien kuin saksalaisten ja venäläisten joukossa, jopa meidän uhrikansojen joukossa. Eikö tuollaisten quislingien ja kotiryssänhyysääjien ajan pitäisi sentään jo olla ohi?

Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan tekemät kauheudet, holokaustit, työ- ja keskitysleirijärjestelmät, etninen ja aatteellinen vaino kaikkineen olisivat jääneet vähäisemmiksi ja ilman innokkaita kansainvälis- ja kansallissosialistisia jäljittelijöitä, ellei Neuvostoliitto olisi niitä koskaan aloittanut. Ilman Leninin ja Stalinin hirviömäistä esimerkkiä ei ehkä olisi tullut Hitleriä tai pienempiäkään jäljittelijähirviöitä Pol Poteineen, Kim Il Sungeineen , Mao Tsetungeineen, Brezhneveineen ja Miloseviceineen.

Myös Suomi alentui sodanaikaisessa ja sodanjälkeisessä tilanteessaan pienempiin mutta vakavasti ihmisyydenvastaisiin tekoihin, ihmisten luovutuksiin sekä Saksan että Neuvostoliiton tuholeireille. Omia kansalaisia ei toki luovutettu, mutta vainoajiensa käsiin luovutettujen etnisten suomalaisten, juutalaisten, venäläisten ym. määrä on osoittautunut aiemmin yleisesti tiedettyä suuremmaksi: Saksaan annettiin kahdeksan aiemmin tiedetyn juutalaispakolaisen lisäksi yhteensä ehkä tuhansia sotavankeja ja Neuvostoliittoon rahdattiin jopa yli satatuhatta, etupäässä siviilihenkilöä.

Luovutettujen kohtalo molemmissa sortovaltakunnissa lienee ollut Suomen johdon arvattavissa - kuolema tuhansille ja ihmisarvon menetys lopuille. Voimme vain arvailla, mitä on liikkunut Saksaan lähetettyjen sotavankien leirin suomenjuutalaisen vartijan mielessä, jos hän on voinut aavistaa joukossa olleiden juutalaisten päätyvän Hitlerin käsiin. Suomessa juutalaisilla sentään piti olla omien viranomaistemme ja väestön suhtautumisen kannalta turvallisempi olo kuin ehkä missään muussa Euroopan maassa. Ainut vaara heille tuli sieltä, mistä se tuli koko kansalle: neuvostoarmeijan aggressioista.

Sama tunne on vallannut kaikkien muidenkin suomalaisten mielet, kun sodan jälkeen ”jouduimme” luovuttamaan etnisin perustein 60 000 inkerinsuomalaista Stalinin hampaisiin. Vaatimuksen esitti laiton Valvontakomissio, mutta toteuttajina olivat suomalaiset. Meidän on käsi sydämellä kysyttävä, jouduimmeko alistumaan kauheuksiin osallistuvaksi osapuoleksi ikään kuin ajopuun lailla, vai olisiko sittenkin ollut mahdollista vastustaa sortoa ja fasismia vielä jonkin aikaa? Jo Stalinin 1953 kuoltuahan neuvostofasismi näet lieveni ja pahimmat keskitysleirit Venäjällä purettiin. Sen jälkeen itänaapuri ei ole enää ollut Hitlerin Saksaan verrattava roistovaltio kuin korkeintaan ajoittain.

Suomi on katunut ja pyytänyt anteeksikin sitä, että se ei voinut estää suurvaltoja sekaantumasta sen asioihin ja pakottamasta loukkaamaan sen omaa ihmisoikeuslinjaa. Saksa ja useimmat muut itse kansanmurhiin osallistuneet kansakunnat ovat katuneet ja pyytäneet anteeksi tekojaan. Ne ovat myös luopuneet siitä ryöstösaaliista, jonka onnistuivat 1900-luvun pahuudenajan aggressioillaan imperiumeilleen haalimaan. Nyky-Saksaa emme enää syytä, mutta emme toki salli rikosten päästä unohtumaankaan.

Venäjä sitä vastoin ei ole vielä kunnolla katunut kansanmurhiaan ja hyökkäyssotiaan eikä luopunut täysin fasismi-imperialismistakaan. Se jatkaa yhä monessa mielessä ja vain vähän peitellymmin kommunistityrannian viitoittamaa sortojen ja vainojen politiikkaansa ja etnisen eriarvoisuuden ja ihmisoikeusrikkomusten linjaa.

Meidän suomalaisten on erityisesti muistettava sitä sortoa ja tuhoa, mitä neuvostovenäläisten aggressorien ja laittomien miehittäjien toimet 1939 – 1947 ovat aiheuttaneet koko kansallemme ja erityisesti karjalaispakolaisillemme, jotka eivät vieläkään ole saaneet kotimaakuntaansa takaisin. Näistä uhreista monet elävät vielä. Venäjän puolella asuneista suomalaisuhreista ei moni jäänyt henkiin Stalinin vainoissa, mutta 430 000 Karjalan, Petsamon, Sallan ja Suomenlahden saarten pakolaista jälkeläisineen odottavat yhä Suomen vapaissa osissa ”rehabilitointiaan” ja kotiseutujensa sekä Viipurin läänin palautumista kotiläänikseen osaksi vapaata Suomea. - Mikä on Venäjän federaation ankara vastuu ja mikä miehitysväestön hiljainen vastuu?

Vainojen uhrien muistopäivänä, talvisodan loppumisen muistopäivän lähetessä, syytämme Venäjän federaatiota neuvostoliittolaisen holokaustin perinteen kunnioittamisesta ja sen osittaisesta jatkamisesta käytännössä. Esitämme vaatimuksen koko totuuden esiin tuomisesta maittemme suhteissa sekä kaiken sen tuhotun ja riistetyn palauttamisesta ja korvaamisesta, mikä vielä on palautettavissa ja korvattavissa.

Lyhyesti ilmaisemme tuon vaateemme suomen kielellä: Karjala takaisin! Englanniksi olen kuullut asian ilmaistavan muodossa Free Finnish Karelia! Ja venäjäksi Karelija obratno Finljandii!

> sivun alkuun

---

MIKA EIRAMAA:

Lyhyt luonnehdinta Venäjän Johtajasta ja johdettavista
Antifasistinen sarjakuvagenre
Olisipa meillä öljyä ja kaasua!
Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat!
KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!

Lyhyt luonnehdinta Venäjän Johtajasta ja johdettavista:

Vladimir Putin on peilin edessä ilmehtivä Idi Aminin ja Fidel Castron risteytys, joka yrittää epätoivoisesti näyttää Silvio Berlusconilta.
– Kerro kerro kuvastin...
Ja taas venäläiset ovat uskovinaan tsaarin uusiin vaatteisiin. Ja vaativat samaa naapureiltaan.

Volodja Suuruudenhullu esittää parempaa kuin onkaan. Nostaa pätkähabituksensa Länsi-Euroopan huonoimpien tasolle. Se on melkoinen harppaus maailman peränpitäjäkastin suolimyyrälle. Kim Jong-il, Aljaksandr Lukashenka, Nursultansaparmurat Mikäsenkuolleenkommarinniminytolikaan et consortes ovat oikeampi viiteryhmä dzerzhinskinhaudallakyyrijälle.

Uusisuomi.fissä kirjoittelevan nimimerkki Tapionevan mukaan verinen diktaattori Vladimir Putin joutui lapsena pakenemaan WC:hen tyttöjen koulukiusaamana. Sen on täytynyt olla äärimmäisen traumaattinen kokemus rikkonaisen perheen, väkivaltaisen (eräiden tietojen mukaan Suomea vastaan taistelleen sotarikollisen) isän ja hylätyn yksinhuoltajaäidin kanssa eläneelle jo entuudestaan vinksahtaneelle tulevalle lyhyenlännän 'suurmiehen' egolle, joka jo tuolloin haki samastumiskohdetta historian julmimmista pahantekijöistä kuten J.V. Stalin.

Tuo Putinin pakolaisuudenkokemus perhetaustaan yhdistettynä on ilmeisestikin jättänyt syvän psykologisen jäljen, minkä empatianilmentymän saatoimme nähdä myöhemmin KGB/FSB:n johtaja ja pääministeri Putinin lausunnoissa hänen syyttäessään tshetsheenejä FSB:n tekemistä Moskovan kerrostaloräjäytyksistä (asia erikseen sitten miten hyvä excuse tämä on satojentuhansien tappamiselle ja maanpaolle rasistis-kolonialistisin perustein):

"Me etsitään ne vaikka paskahuusista ja veret vedetään alas!"(Vladimir Putin 1999)

Antifasistinen sarjakuvagenre

Voin osa-aikaisena sarjakuvakriitikkona vakuuttaa, että erityisesti jokaiseen neuvostofasismin vastustajaan ja miksei Karjalan-palauttajaankin kolahtavat varmasti jugoslavialais-ranskalaisen yhteiskunnallisen ja sci-fi-genren taitajan Enki Bilalin teokset. Varsinkin ne joissa kuvataan balkanilais-slaavilaisen totalitaristisen yhteiskunnan imperialismia ja fasismia - myös ranskalaisen tulevaisuusfiktion muodossa.

Albumi Enki Bilal – Pierre Christin: Metsästysretki, Tammi 1989 (ransk. Partie de chasse - huomaa sanaleikki nimessä!), joka on tehty yhteistyönä ranskalaisen scifi-piirtäjän kanssa, on henkkoht feivorittini. Se kertoo realistisesti ja totuuteen pohjautuen itäblokin vanhakantaisten puoluepomojen karmean kohtaamisen tapahtumista alistamisen ja ystävyys-teeskentelyn kulttuurin taustoineen aikana, jolloin aika vääjäämättä alkoi valmistella kommunismifasismin dementikkodiktaattoreita hengityskoneisiin. Suosittelen.

Toinen suosikkialbumini, jonka haluan tässä mainita on Charyn–Boucq: Pirun huuli, Like 1990. Käsittämättömän realistinen ja vaikuttava sarjakuvaromaani, jonka voisi kuvitella aiheuttavan uudelleenarvioita niille, jotka ovat luulleet sarjakuvan olevan vain pienten ja kevyitten asioitten ja kertomusten yksitasoinen media. Muitakin sarjakuvaromaaneja toki on, mutta aloittakaa epäilijät tästä Metsästysretken ohella. Kuvaus neuvostovakoilusta Stalinin Ukrainasta USA:han ja nykyaikaan; elektroniikka, illegaalit, nukkuvat ja uinuvat solut, internatsistinen kyynisyys, mafialobbarit, kotiryssät, kaikki...

Olisipa meillä öljyä ja kaasua!

Suomi voisi alkaa entistä ponnekkaammin hoitaa lähialueympäristön ympäristöasioita. Aloitettu jo on, kuten tiedämme. Pietarin jätevesipuhdistussysteemiä ollaan esimerkiksi taas tehostamassa – kuinkas muuten kuin Suomen ja EU:n varoin. Hienoa. Hyvä me!

Siis me jotka rahoitimme ja rahoitamme Pietarin jätevesihuollon ja myönteistä puhdistustyötä Venäjällä yleensäkin heidän ja meidän mieleiseksemme. Venäjä kyllä hoitaa puolestaan journalistien ja toisinajattelijoiden rotuhygienian ja tekeekin rahaa nuukailematta mieleisekseen tarvittaessa jopa perin tyyristä poloniumia käyttäen.

Myös Venäjän sosiaalihuoltopuoli taitaa olla paljolti meidän läntisten "demokratiakumppaneiden" rahoitusmomentilla, vähän niin kuin metsä- ja ongelmakaatopaikkapalotkin näemmä. Kutakuinkin kaikki hyvät sivistysyhteiskunnan kohteet yleensäkin. – Entä jos Suomella ja EU:lla olisi verokertymämme lisäksi käytettävissämme vielä runsaasti esimerkiksi raakaöljyvaroista saatavia tuloja? Varmaan kohta Venäjä näyttäisi tosi kelvolta kaikin puolin! Kelpaisi sitä näytellä ja esitellä, että miten hieno ja kehittynyt naapuriystävä meillä on.

Jos meillä tosiaan olisi öljyä ja maakaasua, ei tarvitsisi niin kyykyssä muutenkaan koko aika kulkea. Ja häpeillä sitä tosiasiaa, että meidän isät ja äidit kuulemma aiheuttivat Venäjän köyhyyden aloittamillamme neuvostovastaisilla sodilla ja pahansuovalla taantumuspropagandalla koko kylmän sodan ajan. On siinä ollut venäläisillä työtä kerrakseen jälleenrakentaa tuohoamamme maa lisäliitosalueineen edes jonkinlaiseen kuntoon, kun leijonanosan avustuksista ja banaanitasavaltatuloista on niellyt Tshetshenian ja Mari-Elin kaltaisten taantumuspesien kurinpito niin ettei ökyrakentamiseen ja muuhun välttämättömään ole juuri enemmälti liiennyt lännen nuukaillessa ympäristö- ja kansalaisyhteiskunnan rahoittamisessa.

P.S. Saastetta on monenlaista. Venäjä voisi ehkä itse hoitaa neuvostonatsien romut pois Virosta. Nyt sodanaloittajastalinistit uhkailee jo sodalla, jos Tallinnan irvokkaaseen Voiton päivän ryyppäjäisten juhlakaluun eli Miehittäjäpatsaaseen kosketaan.

Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat!

Venäjän presidentinvaalien ehdokkaaksi asettunut Liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Vladimir Zhirinovskij on luvannut palauttaa Viipurin Suomelle, jos tulee valituksi. Sarvesta härkää, sanasta miestä!

Helsingin Sanomien haastattelu on muutenkin mielenkiintoinen. Zhirinovskij on aivan oikeassa siinä, että Suomen olisi pitänyt pidättää ja tuomita tai lähettää kotimaahansa tänne Suomeen maanpakoon tulleet rikolliset Lenin ja Stalin. Sen sijaanhan joku arveluttava suomalaisvirkamies taisi piilotella pahantekijöitä. He olivat ylittäneet laittomasti Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän välisen rajan, jonka ylittämiseen tarvittiin passi ja muita ulkomaille matkustettaessa vaadittavia asiakirjoja.

Siis Suomen ja Venäjän raja oli tuolloin aivan selvä maitten raja, vaikka samaan valtakuntaan kuuluttiinkin. Vuonna 1917 itsenäistyneen maamme rajat vahvistettiin sitten neuvotellen Tarton rauhassa 14.10.1920, jolloin myös Petsamo liitettiin Suomeen "ikuisiksi ajoiksi" tsaarin vanhan lupauksen lunastamiseksi.

Mielestäni Vladimir Zhirinovskin lupauksen perusteella hänen mahdollisen presidenttiytensä on katsottava olevan ehkä eduksi Suomelle. Asia vaatii tarkempaa ja ennakkoluulotonta tutkimista. Ainakaan ei ole helppoa väittää, että hän olisi jotenkin erityisesti huonompi Venäjän johtaja meidän tai ihmiskunnan yleensä kannalta kuin Vladimir Putin on ollut. Ongelmana on se yleinen venäläisjohtajien luottamusongelma...

Jos Zhiri vakavissaan lupaa meille Viipurin ympäristöineen takaisin, olisi valtiovallan ja koko kansamme esitettävä kilpaileville ehdokkaille ja Putinille tarjouspyyntö vielä paremmasta ja uskottavammasta lupauksesta. Sen jälkeen voisimme harkita, ketä kannatamme ja suosittelemme EU:n suosikiksi tuohon meille merkittävään virkaan ensi vuoden vaaleissa.

EU on Venäjän kaasun ja öljyn tärkein ostaja, ja ainut rahakas. Venäjä elää näillä tuloilla ja kuolee nälkään muutamassa viikossa ilman meidän rahojamme. Totta kai meitä EU:ssa kiinnostaa kuka on meidän energiatoimittajan pressa. Osallistutaan, käytetään ostajan rahan valtaa! Vaikutetaan painostamalla ja kilpailuttamalla ehdokkaita, kuka on myönteisin EU:n ja Suomen edulle, joista Karjalan palautus on tosialsiallisesti keskeisimpiä.

Uskottavuus tietty on ongelma kaikilla itäjohtajilla mutta Zhiri ei voine olla yhtään muita pahempi. Siinä suhtessa ovat kaikki samalla viivalla. Kaikkien mediamaakareiden, jotka esittivät omien vaaliemme alla kysymyksiä ehdokkaille, on nyt herättävä kyselemään samalla lailla Venäjän pressaehdokkailta. Muidenkin kuin Politkovskajan rohkeudella varustettujen. Suomen journalistit tietty kysyvät Karjalan (ja muiden alueidemme) palautuksesta kaikilta duuman ja pressan vaalien ehdokkailta!

KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!

Putin syyttää länttä 'ääriryhmien' rahoittamisesta... Eikö Venäjällä saa toimia kansalaisyhteiskunnan puolesta? Ei saa, lain mukaan (ks. Putinin laki). – Sellaista lakia pitää rikkoa! Kas tässä avoin kirje ja julkinen tunnustus:

Avoin kirje Venäjän federaation edustajille

Tunnustamme rahoittaneemme kuluvan vuoden tammi–huhtikuussa Suomesta käsin Venäjän federaation alueella toimivia 'ääritahoja': erilaisia separatistisia ryhmiä sekä demokratiakansalaisjärjestöjä, erityisesti nimeltä mainiten Pietarissa toimivaa Venäjän antifasistista ja ekologistista yhdistystä (Obshestvo antifashistitshski i ekologitshski Rossii) lähettäen tälle yhteisölle po. aikana yhteensä viidessä eri suljetussa kuoressa käteisrahalähetyksiä, joiden arvo ylittää yhteensä 10.000 euroa.

Emme ole tietoisia siitä, ovatko lähetyksemme menneet perille tai kuinka niihin on suhtauduttu, mutta vakaa tarkoituksemme on ollut raha-avustuksin vaikuttaa Venäjän federaation ihmisoikeustilateeseen ja ympäristön sekä etnisten oikeuksien puolesta tehtävän osin mahdollisesti valtionvastaiseksi luokitellun rauhanomaisen mutta yleishyvänä pidettävän työn edistymiseen.

Haluamme teollamme ja siitä uutisoimalla kiinnittää huomiota Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen ja samalla esitämme toivomuksemme päästä vastaamaan mahdollisesti tekemistämme lainrikkomuksista Venäläiseen tuomioistuimeen eurooppalaisen oikeusavustajan tukemana.

Helsingissä 26. huhtikuuta 2007

Kansalaiset neuvostofasistisen imperialismin jäänteitä vastaan – Citizens Against the Remains of the Soviet Fascist Imperialism, Finland
(KNFIJV-CARFSI)
psta Mika Eiramaa
linjatoimikunta / kansainvälinen yhteistyö

> sivun alkuun

---

Juri Komissarov:

Sähkökatkos koko maahan tätä menoa?
Viimeinen varoitus ennen 6.9.2003
Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!

Sähkökatkos koko maahan tätä menoa?

Ydinkysymys on: Onko Suomen nousevilla seikkailupoliitikoilla lyhytnäköisyydessään valmiuksia kantaa kokonaispoliittinen vastuu? Vastuunkannon, tekojen, sanojen, kannanottojen ja niiden julkisen sallimisen sekä väistämättömien seuraamusten hiuksenhienon hallinnan taito vaatii valtiomiestasoista ystävyyden vakaumusta ja syväkuuntelun nöyryyttä. Näin U.K.Kekkosen myönteisen muiston merkkipäivän ja erään toisen merkkipäivän aattona toivoisin suomalaisilta erityisen itsetutkiskelevaa ja naapurienkin edun huomioonottavaa asennetta.

Tämä naapuruuden tasapainotila ei voi olla heijastumatta tilanteen mukaan myös esimerkiksi lyhyen tähtäyksen energiakysymyksiin. Populistiset viittaukset mm. rekkaliikenteen jonojen syntymekanismeihin ovat ääneenlausuttua sanahelinää. Teot puhuvat puolestaan, on realistin ykkösohje. Kenen nilkkaan sattuu, se kärsii.

Idänsuhteitteni ja kontaktieni tuntemuksen perusteella voin vakuuttaa, että jos lauantaiksi 6. syyskuuta kaavailtua revansistis-provokatiivista mielenosoitushanketta ei peruta tai kielletä perjantaihin klo 24.00 mennessä, katkaistaan pääkaupunkialueelta sähköt viikonlopuksi - aluksi. Onko Suomella malttia vaieta?

On syytä muistaa, että Venäjään ei voi vaikuttaa uhkailemalla ja sen ristiinnaulitunkärsivällisyys saattaa olla rajallinen. Vaikka itse olisikin syyllinen, ei nuhteetonta pidä mennä tilille vaatimaan. On annettava anteeksi, niin kuin velallinenkin on antanut.

Viimeinen varoitus ennen 6.9.2003

(Otteita osin salaisesta varasuunnitelmasta, JD:n ja kv.osaston käyttöön, käännös)... Mikäli sähkökatkosukaasi ei toimi eikä suunniteltua provokaatiota peruta ennen asetettua takarajaa tai Suomen valtiovallan toimesta poliisirynnäköllä lopeteta ennen ilmoitettua Eduskuntatalolle kokoontumisaikaa lauantaina 6.9. klo 12.30, siirrytään vaiheeseen

B: Järjestetään suomalaisiksi siviilihenkilöiksi pukeutuneiden jalankulkijoiden, autoilijoiden ja katuvirkailijoiden toimesta liikennehidasteita, ruuhkia, moottorihäiriöitä ja pieniä onnettomuuksia, jotka vaikeuttavat provokaattorien pääsyä Eduskuntatalolle. Jos tästä huolimatta useamman sodanaloittajan ryhmä pääsee kokoontumispaikalle ja vielä klo 13.04 pysyy päätöksessä jatkaa manööveria, suoritetaan paikallaolevien valo- ja ultrakuvaus sekä laser-dna-analysointi ja siirrytään vaiheeseen

C: Suunniteltua kiihotus- ja sodanlietsontaohjelmistoa häiritään yksittäisiksi karjalanpalauttajiksi tekeytyvien asiahenkilöiden toimesta toisaalta esittämällä sotaisia ”Mennään Vladivostokiin asti!”, "viedään niiltä Kuriilitkin!" ja ”hyökatään jo maanantaina” -tyyppisiä uskottavia äärikommentteja ja toisaalta sovittelevampia kadunmiehen ehdotuksia kuten ”Tullaan järkiimme, emmehän halua palauttaa kartanonherravaltaa Leningradin oblastin luoteiskolkkaan, sehän romahduttaisi alueen alkuperäisväestön elintason ja sosiaalisen tilanteen taantumuksen ja slummikapitalismin surkeimpien normien alapuolelle ja tekisi tyhjäksi neuvostoajan saavutukset - veljet ja sisaret, perääntykäämme!” Ellei tämä tuota tulosta klo 14.00 mennessä, vaan imperialistijoukkio suuntaa kulkunsa kohti Tehtaankadun Rauhanlähetystöä, siirrytään vaiheeseen

D: Provokaattorien joukkoon solutetut 182 FSB-virkailijaa aloittavat osuudella Eduskuntatalo - Erottaja vakavien etnisten, sosiaalisten, sukupuolisten, ammatillisten, puhe- ja pukeutumistyylillisten, ikäpolvellisten, ylä- ja alakulttuurillisten sekä tilannekohtaisten esimerkiksi kyynärpääkosketuksiin ja varpailletallomisiin perustuvien ristiriitojen, konfliktien ja aggressioiden liet-sonnan. Tätä jatketaan voimistuvasti tarvittaessa koko matkan, pamput ja puukot otetaan hihaan viimeistään Tehtaankatu-osuudelle tultaessa. Lähetystöaluetta lähestyttäessä asiahenkilöt asettavat hyvissä ajoin päähänsä punamustat lippalakit, jotta lähetystön tarkka-ampujat tietävät olla suuntaamatta heihin. Syntyvästä tilanteessa aletaan välittömästi syyttää paitsi Karjala-fanaatikkoja, myös Suomen viranomaisten lepsuja otteita ja revansistishenkisiä aineksia maan ulkopoliittisessa johdossa. Yleisesti aletaan ounastella ja vaatia naapurikonsultaation tarvetta, mikä johtaa aluksi...

(Osia tästä suunnitelmasta saa ja tulee vuotaa Suomen julkisuuteen siinä toivossa, että pelote toimisi itsekriittisesti provokaation järjestävien tahojen ja/tai viranomaistahojen puolella ehkäisten selkkauksen ennakolta.)

Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!

Pyydän saada tuoda esiin äärimmäisen rakentavassa mutta vakavassa hengessä seuraavan näkökulman viime vuosina Suomessa valitettavasti monella keskusteluforumilla esiintyneisiin poliittiseen kielenkäyttöön liittyviin ilmiöihin. Älyllisesti analyyttisen pohdinnan puute on ollut ehkä leimallisin piirre erilaisilla lehdistön ja internetin vastuutaan kantamattomilla areenoilla kirjoitelleiden potkuistaan ym. elämänkäänteistään katkeroituneiden eskonpuumerkkijournalistien ja rahvaankommentaattorien epämuodollisissa kirjoitelmissa.

On tullut aika ja myös korkeampi tilaus aidon järjen äänen kuulumiselle Suomen sananvapauden mahdollistamilla idänsuhteiden vapaapuoskariareenoilla, jottei vapauden varjopuolena esiintyvä nakertava ulkopoliittinen piehtarointi riistäytyisi tyyten käsistä. Syvällisemmin ja älyllisemmin ajanhenkeä analysoiva on jo kyllä kyennyt tekemään olennaisimmat tehtävissä olevat johtopäätökset takavuosina vilkkaanakin velloneesta Karjala-keskustelusta ja sen itsensäpaljastavan taantuvasta "kehityksestä". Keskeisin huomio tänään toki on, että itse asiassa aito Karjala-keskustelu on jo hyvän aikaa ollut julistamistaan vaille päättynyt. Ja hyvä niin!

Käydyn Karjala-keskustelun kokoavan loppulausunnon teko lankeaa luonnostaan sellaiselle, joka toisin kuin tällä forumillasuurimpaan äneen esiintyneet varsinkin palautusta puoltavat, oivalluskapasiteetiltaan sangen rajoittuneet kommentoijat, kykenee astetta korkeampaan ajatteluun ja älyllisperäisesti analyyttiseen pohdiskeluun ilman ns. kansanviisastelijoille ominaisia diletanttisia ajatteluvirheitä. Kiitän luottamuksesta.

Kansan valtaosa oletettavasti ymmärtää vastuullisen eliitin tavoin tällaisen käydyn torikeskustelun ja katuparlamentarismin vaarat silloin, kun liikutaan äärimmäistä harkintaa ja diplomaattista varovaisuutta edellyttävillä alueilla. Tiedän tämän olevan myös valtion ja kaikkien rauhaa ja ystävällisiä naapurisuhteita vaalivien tahojen virallinen kanta, niiden joille asiainhoito on viisaasti pyhitetty. Edelleenkin toki Suomen kansallinen hyvinvointi nojaa tukevasti hyviin naapurisuhteisiin ja imee jälleen, onneksi voimistuvasti, mutta itse asiassa ei niinkään itsestään selvästi jokapäiväisen elinvoimansa itäisen rauhanrajan säilymisestä aitona sovun ja rauhan rajana.

On ymmärrettävä aluepalautuskeskustelun ja ystävällisen suuren naapurimaan asioiden korostetun kriittisen käsittelyn ongelmallisuus ulkosuhteiden hoidolle ja sitä kautta Suomen kansainväliselle menestykselle. Venäjän federaation, sen edeltäjien ja sen johdon turha arvostelu on tätä taustaa vasten paitsi poliittisesti arveluttavaa myös Suomen etujen kannalta äärimmäisen epäisänmaallista.

Miksi oikeastaan suomalaisten pitäisi liata omaa pesäänsä etsimällä vikoja, puutteita ja syytöskohteita juuri omaa itseä ja rakasta kotimaataan ja itseään lähellä olevista asioista, kuten Karjalasta? Eikö vieraammista ympäristöistä ja kauempaa enää löydy kritiikinsijaa? Ollaanko täällä jotenkin muita huonompia? Eikö korjattavaa ja suurempiakin vikoja kuten laittomuuksia, miehityssotia ja pakolaisuutta ole ollutkaan lähipiiriä ja lähimmäisnaapurustoa kauempana, merten takanakin? Kohdistaisiko Suomen media nyt tasapuolisuuden nimissä syyttävän sormensa välillä sinnekin, vuosikymmeneksi pariksi? Miksi leikkiä tulella ja pelata sananvapaudella rulettia, jonka panoksena saattaa olla ulkosuhteiden ja rauhantasapainon järkkyminen parista harkitsemattomasta lausahduksesta? Haluaako EU-Suomi menettää hyvien idänsuhteiden tuomia taloudellisiakaan etujaan? Niille kyllä löytynee ottajia muidenkin kilpakosijoiden joukossa...

Ei voi olla oikein ja hyväksyttävää, että samaan aikaan kuin edellytetään normaalia naapuruutta ja sujuvaa rajayhteistyötä liikkuvuuden ja investointiturvallisuuden alueilla, toisaalla kovaan ääneen muistutetaan ikivanhoihin rajanvetoihin perustuvista ruotsalaishallinnon läänityksistä etniseen kiihkoiluhenkeen vedoten. Karjala on kansainvälisin sopimuksin palautettu realismin mittapuun mukaan tyydyttävässä määrin oikeille omistajilleen - mikä tosiasia ei tietenkään poista Suomen tarvetta ja halua osallistua lähialueyhteistyöhön taloudellisin panostuksin ja lukuisin erilaisin kehityskohdemahdollisuuksin, joita voidaan toki lisätäkin kansan kysyntää vastaavasti. "Maksamme velkaa", niin kuin suomalaisten sydämen ääni sanoo myös kolmannen maailman kohdalla.

Jos edelleen jatketaan "neuvostofasistisen imperialismin", "stalinistisen internatsismin" ja "ylikansallissosialismin invaasioiden" tuomitsemista ja arvostellaan presidentti Putinin rauhaan tähtääviä linjauksia asettaen esimerkiksi FSB-johtoinen federaalirauhanturvatoiminta Venäjän alueella ja lähinaapurimaissa jotenkin eettisessä mielessä epäilyttäväksi ja kyseenalaiseksi, Suomalaisilla ei pian ole oikeutta tai edes ns. otsaa mennä hattu kourassakaan anelemaan ymmärrystä kipeästi tarvitsemalleen taloudelliselle ja kulttuurisellekaan yhteistyölle. Miksi pelaisitte itsenne paitsioon naapurisuhteissa kukoistavan ja upeasti kehittyvän uussuurvallan kanssa, jolle kyllä löytyy teitä kiehtovampiakin hyödynsaajapartnereita kansainvälisillä areenoilla? Saatte toki jäädä halutessanne ilman energiaakin kylmiksi talviksenne, jos ruokkivan käden pureminen ja naapurin arvostelu ovat niin ehdottoman elintärkeitä! Urho Kekkonen olisi voinut tosin olla viisaampi.

Ehkä räikein puute ns. Karjalan palauttajien argumentoinnissa on se suoranainen tajunnan musta aukko, etteivät he ota lainkaan huomioon tosiseikkaa, että virallisen palautuskeskustelun esittäminen julkisuudessa mitä ilmeisimmin johtaisi maanne taas sotaan, jonka aloittaja olisi toki ennaltatuomitusti pieni uhmakkaan sisukas revanshisti-Suomi, jonka edellinenkään sotasyyllisyys ei vielä kai oikein ole päässyt maailmalta unohtumaan. Muitakin puutteitä argumentoinnin logiikasta toki löytyy ja yksikin näistä riittää yksinkin kaatamaan aluepalautushankkeen mielettömänä. Listaan tähän joitain huomioitani ja suosituksiani:

1. Ns. evakot eivät ole kyllin selvittäneet itselleen omaa identiteettiään. Mitähän ne kantasuomalaisten riemuksirientäneet toistennurkkiintuppautujat oikein luulevat olevansa, suomalaisiako? Muistakaa, että joka itsensä ylentää, se...

Saisitte kernaasti pitää tarkoin mielessänne, että asemanne edellyttää viisasta ja visua hiljentymisen taitoa vielä ehkä useitakin vuosikymmeniä. Mitä mieltäkään olisi kohottaa profiilia oikeiden suomalaisten kustannuksella juuri nyt, kun aina näihin asti olette ohikatsoneet kohtaloanne lammasmaisen vaitonaisesti ja miekat tupessa.

2. Miksi yleensä tulitte Suomeen, jos nyt niin kaduttaa, evakot? Olisitte jääneet Venäjälle jakamaan öljymiljardeja! Ja olisitte purnanneet ajoissa takaisinkaipuustanne, nyt on kyllä myöhäistä katua lähtöään. Se routa taisi mennä jo, mikä ajaisi karkulaisporsaat kotiin! Sadat tuhannet Karjalaan jääneet kyllä osasivat ja osaavat arvostaa kotikunnaitaan, niin kuin kaunista Viipuriaan esimerkiksi, josta poishairahtamattomien uusikaan venäläissukupolvi ei taistelutta luovu.

3. Samaten, säälinkipeät livohka-evakot, kun niin kovin olette sitä "lehtii puu" -ikäväänne todistelleet ja sitä, miten muka ette voineet tai ymmärtäneet olla lähtemättä sieltä kuldakägöjen Karjalan Onnelastanne maanpakoon tänne propagandistien maalailemaan elintaso-Suomeen, että miksi ihmeessä alunperin olitte sinne rajan taakse Venäjän kansojen keskuuteen tyrkyttäytyneetkään? Ja vallan muka ystävällismielisesti... Ettei vaan olisi ainakin joillakulla ollut alun alkaenkin mielessään rauhanomaisen rinnakkaiselon sijasta maanryöstö, kulttuuri-imperialismi ja kaikkinainen sorto, riisto ja rasistinen riidankylvö laittomine miehityksineen!

4. Kyllähän öljyruplia nyt ollaan muitten parasiittien tavoin mielellään jakamassa täällä lännen kultamaillakin yhteistyöyrityksissä ja muissa idänlypsäjäisissä, mutta edes Kontupohjassa esiintyneitä nurkkaetnisiä ylivaltapyrkimyksiä ei olla valmiita tuomitsemaan yhteisen yleisfederatiivisen hyvän näkökulmasta saati ymmärtämään journalistista yleisvastuuta edes liberaalin Eilina Gusatinskajan tasoisesti hänen hämmästellessään suomalaisten ylimitoitettua empatiaa kiistattomia virheitä tehneen skandaalitoimittajan uranpäätöstapauksessa.

5. Kai vieraalle maalle lähteneen pitäisi jo kimpsujaan pakatessaan tietää, että äkkilähtö saattaa tulla ja vaikka verissäpäin, jos ei käytös kunnioita alkuperäiskansojen sovinnaisia kulttuurisia tapoja ja varastamisen ym. moraalittomuuden tuomitsevia perinteitä. Karjalaiset eivät osanneet elää venäläiskansojen keskuudessa rauhanomaisesti ja lojaalisti yhteiskuntaan integroituen ja joutuivat näin valitettavasti omasta syystään paluumuuttamaan länsisuomalaisten riesaksi Suomen puolelle rajaa.

Uskon, että valtaosa suomalaisista hyväksyy lähtökohtaisesti nämä näkemykset ja yhtyy niihin pohjaksi keskustelun jatkamiselle pragmaattisesti joistain muista ja rakentavammista aiheista. Karjala-keskustelu on nyt päättynyt. Piste.

(suomennos venäjästä Ivan Pishtin)

> sivun alkuun

---

NiklasJ:

Rakkaat venäläiset naapurit! (ulkolinkki: ProKarelia.net 2003)
– analyyttinen taustatarkastelu KNFIJV:n ym. kansalaisprojektiliikkeen toiminnasta

Suomenjuutalaisten koteja ryösteltiin systemaattisesti 40-luvulla!

Venäjänkin korvattava Lapin ja muut sotatuhot

Ryssä-sanasta

Suomenjuutalaisten koteja ryösteltiin systemaattisesti 40-luvulla!

Suomen juutalaisten koteja ryösteltiin sota-aikana systemaattisesti ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin 'lopullisesti yhteiskunnan haltuun’ vuosina 1939 – 47. Tieto tästä arkaluontoisesta asiasta on ehdottomasti saatettava Simon Wiesenthal -keskuksen käyttöön. Useat muutkin vähemmistökansallisuutemme joutuivat itse asiassa kokemaan saman kohtalon. Se joka muuta väittää, se valehtelee.

Viipurin lääni oli itsenäisen Suomen monikansallisin lääni. Sen vireä pääkaupunki Viipuri oli maan toiseksi suurin ja kansainvälisin kaupunki. Siellä asui 1939 usean prosentin ruotsalais-, venäläis-, saksalais- ja juutalaisvähemmistö. Kaikki sulassa sovussa, hyvinä suomalaisina. Natsi-Saksan tukema maailman fasistisin ja rasistisin sortovaltio Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939. Rauha oli mennyt.

Kaikki Viipurin läänin vähemmistökansallisuutemme pääväestön mukana joutuivat lähtemään pakolaisiksi maan läntisempiin osiin. Jatkosodan alussa pakolaisemme pääsivät takaisin kotiinsa, mutta menettivät kotinsa uudelleen internatsistisille kodinryöstäjille ja laittomille miehittäjille 1944. Muukalaiset saivat pitää ryöstämänsä kodit ja suomalaisten – myös suomenjuutalaisten – kotiseudun Viipurin läänissä ja muilla pakkoluovutetuilla alueilla kansainväliseen antisuomalaiseen ja myös antisemitistiseen päätökseen nojautuen, joka sisältyi Pariisin rauhaan 1947. Suomalaisten juutalaisten ja venäläisten kodit ja kotiseutu Karjalassa oli ryöstetty systemaattisesti ja otettiin sortoyhteiskunnan haltuun toistaiseksi pysyvästi. Samaten kävi pakkoluovutettujen alueiden muidenkin oikeiden asukkaiden kodeille ja kotiseudulle.

Yhdenkään suomalaisen ei tiedetä itsenäisyyden aikana syyllistyneen sotarikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan, ellei harvoja internatsien puolelle menneitä neuvostofasistisikoja lasketa. Wiesenthal on auttanut toimittamaan oikeudenmukaisen tuomion tuhansin laskettavalle määrälle pahoja sotarikollisia, muttei suinkaan vielä kaikille. Pitäkäämme huoli, etteivät neuvostoarmeijan saastaiset partisaanit pääse livahtamaan ilman oikeuden tai muuta tuomiota eläimellisistä rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan.

Älkäämme antako natsien/internatsien julmien fasististen rikosten koskaan unohtua – mutta antakaamme anteeksi sitten, kun rikolliset ovat pyytäneet anteeksi ja Karjala ja muut lailliset alueemme on palautettu Suomelle!

Venäjänkin korvattava Lapin ja muut sotatuhot

Aika ajoin esitetään julkisuudessa kirjoituksia ja muita vetoomuksia, joiden mukaan Saksa voisi korvata Lapin sotatuhoja. Kerrotaan myös Lapin liiton itse asiassa toimineen jo pitkään asian edistämiseksi. Yleisesti uskotaan, että Suomen ja Saksan nykyään hyvät välit vielä entisestään paranisivat erityisesti lappilaisten mielissä, jos Saksa oma- aloitteisesti ryhtyisi korvaamaan aiheuttamaansa Lapin tuhoa. Harva uskoo, että Saksa pitää tätä aktiviisuutta vihamielisenä, vaikkei korvausasia ehkä ole päällimmäinen hoidettava asia sen omasta mielestä. Moni Lapin tuhojen korvausta vaativa luettelee ansiokkaasti ilmeisen päteviä tilastolukuja aineellisista menetyksistämme Lapissa . On tehty tarkkoja laskelmia lappilaisten menetyksistä maitolaitureita ja siltarumpuja myöden. Oikein.

Lappilaisia, saamelaisia, kolttia ja muita suomalaisia oli kuitenkin myös itäisessä käsivarressamme Petsamossa. Sen ovat tuhonneet ja saastuttaneet Neuvostoliitto ja Venäjä - ensin riistettyään sen Suomelta ja Suomen lappilaisilta näihin päiviin asti. Petsamon saaste on toki kantautunut pitkälle nykyisen tynkä-Lappimmekin alueelle.

Neuvostoliitto oli Natsi-Saksan liittolainen (Molotov-Ribbentrop - sopimuksen 23.8.1939 ja sen salaisen lisäpöytäkirjan perusteella) venäläisten hyökätessä Suomeen 30.11.1939 ja NL jopa erotettiin tuon toimen johdosta Kansainliitosta. Tämä moraalinen tuki ei valitettavasti auttanut maatamme sen puolustautuessa natsi-imperialismin tukemaa neuvostoimperialismia vastaan. Suomella ei ollut mahdollisuutta valita puoltaan tai liittolaisiaan - ellei antautumisvaihtoehtoa lasketa mukaan - kun nuo kansallis- ja kansainvälissosialistiset tyranniat myöhemmin ajautuivat välirikkoon ja Neuvostoliitto hyökkäsi uudelleen Suomeen kesäkuussa 1941. Se, että ainoaan mahdolliseen apuun, Saksan oljenkorteen oltiin tartuttu, oli Neuvostoliiton aggression syytä, ja näin muodoin siis myös saksalaisten tekemä tuho Pohjois-Suomessa venäläisten tekemän lisäksi.

Sotien päätyttyä Stalin vaati sodan avulla valloittamiensa Suomen alueiden lisäksi vielä toisen mokoman lisää ja sai haltuunsa vääryydellä 12,5% maa- alastamme. Uusi stalinilainen raja riisti meiltä Petsamon myötä paitsi poroja ja kaivosteollisuutta ja pääsyn Jäämerelle, myös esimerkiksi Paasilinnan perheen kotiseudun, jonka arvoa voi udella kirjailijoilta itseltään. Mukaan kannattaa varata muistiinpanovälineet, summa ei liene yksi- tai kaksinumeroinen…

Sallan ja Kuusamon pakkoluovutetuilla alueilla oli laajoja luonnonkauniita tunturi- ja vesistöalueita taloudellisten arvojen lisäksi. Viipurin lääni oli kaupan, teollisuuden sekä metsä- ja maatalouden merkittävä keskus, jonka pääkaupunki oli maamme toiseksi suurin ja kaikkein kansainvälisin, olihan siellä sulassa sovussa Lippostemme, Virolaistemme ja Ahtisaariemme kanssa myös muutaman prosentin venäläisvähemmistö ruotsalaistemme, saksalaistemme ja juutalaistemme lisäksi.

Menetimme kolme kaupunkia, 430.000 suomalaista joutui pakolaisiksi ja menetti kotiseutunsa näihin päiviin asti. Rautateitä meni 850 km, tiestöä 8.000 km sekä huomattavat vesi- ja metsävoimavarat ja mm. 40 % Laatokasta. Jos maapohjan arvoksi lasketaan vain yksi markka/neliömetri, jouduimme pakkoluovuttamaan sitä 46 mrd. mk:n eli 7,7 mrd. euron edestä.

Lisäksi Suomi määrättiin vahvemman oikeudella maksamaan hyökkääjälle valtavat sotakorvaukset ja järjestämään hyökkääjän valvoman näytösoikeudenkäynnin, jossa syyllisiksi piti tuomita puolustuksessa vastuunsa kunniakkaasti kantaneita Stalinin poliittisesti karsastamia kuten Väinö Tanner. Lisäksi NL miehitti nuo tyhjennetyt alueet ja kansainvälisen lain vastaisesti asutti ne omalla väestöllään. Lähes 100.000 suomalaista menetti henkensä suuren stalinilaisen sodan vuoksi.

Suomella on nykyisin hyvät suhteet molempien Molotov-Ribbentrop -akselin sortoimperiumien jatkajiin, demokraattiseen Saksaan ja demokratisoituvaan Venäjään. On jo aika esittää valtiovallan taholta 1) Saksalle Lapin liiton ja koko kansan tukema vaatimus keskustelujen aloittamiseksi Natsi-Saksan Lapissa aiheuttamien sotatuhojen korvaamisesta sekä 2) Venäjälle Karjalan liiton ja koko kansan tukema vaatimus Neuvostoliiton Lapissa ja koko Suomessa aiheuttamien sotatuhojen korvaamiseksi ja hyökkääjälle maksettujen sotakorvausten palauttamiseksi sekä NL:lle pakkoluovutettujen Suomen alueiden palauttamiseksi.

Ryssä-sanasta

Venäjällähän ei tietenkään ole velvollisuutta osallistua kenenkään taloudelliseen auttamiseen länsimaiden tapaan (kutsumatonta aseellista "veljesapua" se kylläkin vie mielellään). Se kun on 'ikuinen uhri', jota länsi ja nyt islamilainen maailmakin jatkuvasti riistävät ja sortavat eikä se näemmä saa likikään riittävästi kunnioitusta ja avustuksia vaivaisten öljymiljardiensa lisikkeeksi jälleenrakennukseensa imperialistien ja kapitalistien raunioittamassa sankarimaassaan. Ja jotkut vielä kehtaavat epäillä Venäjän suurvalta-asemaakin, suurta messiashistoriaa ja häikäisevää vaurautta käyttämällä siitä ja sen kansalaisista vihjailevia, epäkunnioittavia ja halventavia nimityksiä. Sanaa 'ryssä' ollaan siis taas kieltämässä...

Kuinkahan se korvattaisiin? Mietitään. 'Ryssä' on aina tarkoittanut muutakin kuin kansallisuutta. Sanan merkitys kaikkineen on melkein pääosin muuta kuin 'venäläinen' tai 'venäjänkielinen'. Tiedän, että monet haluaisivat kieltää sanan. En rakasta sitä, mutta sillä on ilmaisullista tarvetta 'lähiulkomaissa'. Muuten uhkaa kapulakieli ja ällöttävä double-speak. Onko se muuten edes haukkumasana?

Alun perin suomen kielen 'ryssä' tarkoitti periaatteessa neutraalisti venäläistä tai Venäjää niin kuin sama rus/ryss-alkuinen sana useimmissa kielissä (kreikka, latina, venäjä, ranska, saksa, englanti, ruotsi, viro...) Mutta Venäjän/Neuvostoliiton naapurikansoille sanaan on ajan saatossa liittynyt merkittävä määrä sorron, imperialismin, riiston ja hyväksikäyttävän epärehellisyyden ym. pahuuden sävyjä. Vironkin rüssa-sanassa ne ovat. Ne ovat kielteisiä konnotaatioita, jotka sisältyivät sanan tarkoitteen empiiriseen kokemusperäiseen kohtaamiseen arjessa.

Sortajatsaarit kannattajineen olivat ryssiä, paremmat eivät välttämättä. Bobrikov oli ryssä. Lenin oli ryssä jos kuka, se on selvä, yritti ryssäläistää Suomen kätyreidensä avulla. Stalin vasta olikin ryssä, tottakai, kun hyökkäsi itsenäisen Suomen kimppuun (vaikka oli gruusialainen). Samoin ei-venäläinen Berija oli ryssä, tuskin sitä kukaan kieltää. Andrei Saharov ei ollut ryssä eikä ole Vladimir Rugojevkaan, mutta Vladimir Zhirinovski on, eikö? Anna Politkovskajaa tai Kirill Babitzinia emme anna kuolleitten ruumiittemmekaan yli sanoa ryssiksi (poikkeuksena esimerkiksi Remu Aaltosen lämmöllä käyttämä ryssä-lempinimi Kirkasta). Otto-Wille Kuusinen oli ryssä. Taitaa olla Rudolf Sykiäinenkin. Leonid Brezhnev oli ryssä, sen tiedämme. Boris Jeltsin osoittautui ryssäksi antaessaan periksi ryssäkenraaleille ja KGB:lle viimeistään 1994. Kaageebisti Vladimir Putin on äärimmäisen vastenmielinen ryssä, kaikkine kannattajineen ja tukijoineen.

Sanojen merkitys muuttuu käytössä ja maailman muuttuessa ajan mittaan. Sana 'jenkki' ei ole aina sekään tarkoittanut tiettyyn kansallisuuteen saati kieliryhmään kuuluvaa, yhdysvaltalaista tai edes amerikkalaista. Usein se on edelleen haukkumasana. Sen merkitys juontuu ja riippuu kokemuksista ja arvostuksista. Kelpaisiko Ryssä jossain joskus suosituimman purukumin nimeksi? Jenkkirauta on ehkä tervetulleempi Suomeen kuin ryssärauta. Toisten sanojen merkitys muuttuu halventavaan, toisten kunnioittavaan tai leikkisästi läheisempään suuntaan.

'Juutalainen' on joittenkin mielestä haukkumasana, useimmille ihan jotain muuta, eräille valitun kansan jäsen, eräille israelilainen, joillekin vihollinen ja vääräuskoinen, useimmille paljoa muuta ja arkisempaa vaikka rodusta ja uskonnostakin on kysymys. 'Turkkilainen' on jossain päin haukkumasana ja on meilläkin joskus kuulemma ollut. 'Japanilainen' tuo nykyään mieleen pääasiassa muuta kuin teollisuusvakoilun ja keltaisen vaaran. 'Saksalainen' (saku, saksmanni) ei enää pitkään aikaan (varsinkaan DDR:n lopettamisen jälkeen) ole merkinnyt ihmisille fasistista ja rasistista totalitaristia ja sortajaa. Saksa ei ole enää pitkään aikaan miehittänyt muitten alueita, niinkuin meidän naapurimaamme yhä tekee.

Ryssään ja venäläiseenkin voisi ihan hyvin ainakin joskus lähitulevaisuudessa liittyä noita nykyisiä myönteisempiäkin mutta yhtä todenmukaisia piirteitä ja sivumerkityksiä. Kymmenessä vuodessa ryssien internatsimaine olisi puhdistettavissa ja siirrettävissä historian lehdille - ei mainoskampanjoilla ja propagandalla vaan lopettamalla neuvostofasismin jäänteet ja sen perinteen mukainen käytös ja kulttuuri sekä Venäjällä että Suomessa. Internatsistisen 'herrakansan' on ensin vedettävä miehitysjoukkonsa naapurimailta laittomasti valtaamiltaan alueilta ja lopetettava muukin imperialistinen sorto ja mielellään uhokin.

Ryssät ovat lähes taukoamatta ja nimenomaan virallisen valtiojohtoisesti suhtautuneet meihin tyypillisesti noita 'ryssämäisiä' piirteitä osoittaen. Tyypillisesti valtionsa arvoja edustava ryssä on julma riistäjä ja kiero ja ei-toivottava kumppani, joka kerjää ja kiristää mutta ei rehellisesti ansaitse arvostusta! Tämän asian muuttamiseen tarvitaan muuta kuin ryssän ja venäläisten valtion toistuva kutsumanimen vaihtorumba länsiavustusten varmistamiseksi. Uudet nimet pilaantuvat ajan mittaan vääjäämättä kaikki niin kauan kuin valtiokonkurssin jälkeinen kasvojenkohotus ryssitään jättämällä se kosmeettisen tason valepropagandaksi.

Neuvostoliiton 'demokraattisen ja länsimaisesti uudistuneen' seuraajan Venäjän Federaation 'avoin ja suuresti rakastettu' Johtaja on KGB-stalinisti Vladimir "Iljitsh" Putin, ryssä. Venäjän federaatio on neuvostofasismin jatkaja vaikka sen viralliseksi nimeksi palautettaisiin Maailman Työtätekevien Kansojen Isänmaa ja Maanpäällisen Paratiisin Liitto Kuriileilta Groznyiin ja Viipuriin (mukaeltu Jari Tervon Myyrää kiittäen).

Jos venäjä olisi osoittanut suomalaisia (ja mielellään muitakin naapureitaan) kohtaan normaalia naapuriystävyyttä ja mahdollistanut normaalisti sivistyneet puhevälit ja suhteet, ei kukaan yrittäisi kieltää suomen kielen sanaa ryssä. Se olisi kaiultaan neutraalin myönteinen tai jopa lämmin sana, joka tarkoittaisi Ryssänmaan suurinta kansallisuutta, sikäli kuin siellä muita olisi. (Ehkä sanat Venäjä ja venäläinen myös olisivat käytössä synonyymeinä, rakkaalla naapurilla monta nimeä.)

Muistamme miten ryssä-sanaa yritettiin karsia suomesta edellisen kerran. Ilmeisesti Tehtaankadun KGB:n kielitieteelliseltä kulttuurivaihdon indoktrinaatio-osastolta levitettiin korvikkeeksi puhekieleen leikkisää ja epävirallista puolivallatonta mutta kai vaarattomampaa kutsumanimeä 'neukku'. Pitkänkankea 'neuvostoliittolainen' näet muuntui yhä epävirallisissa yhteyksissä joskus jopa juopuneiden stalinistien suussa loukkaavaksi venäläiseksi tai ryssäksikin. Mutta 'neukku' ei tietenkään kelvannut ryssän täydeksi korvikkeeksi. Kuulin ainakin taistolaisten puhuneen sloboista.

Sitä paitsi jotkut neuvostoliittolais-suomalaiset piirit älähtivät kohta neukku-sanankin käytöstä, koska sekin nähtiin pian liian epäkunnioittavana, ikäänkuin ryssä-sanan lievempänä vaihtoehtona. Älähtivät, kun alkoi taas kalahtamaan oman nilkan tuntoon. Uusi sana sai ryssämäisiä kaikuja. Tuliko muuten monikaan ajatelleeksi, miten paljon sana 'neuvostoliittolainen' loukkasi vaikkapa virolaisia, latvialaisia, karjalaisia, komeja ja tshetsheenejä? Huonoa omaatuntoa ei puhdisteta sanoja kieltämällä ja uusia keksimällä.

Niinpä: mikä tahansa sana, joka tarkoittaa venäläistä, on aiheellisesti epäkunnioittava, jos siihen liittyy edes jotain siitä, mitä Venäjä/Neuvostoliitto ja venäläisyys/yleisliittolaisuus Suomea ja muita kohtaan olennaisimmin on ollut ja valitettavasti edelleen on. Valitettavasti venäläisen kulttuurin upeat ja kansanluonteen hienot puolet jäävät valtiojohtoisen roistomaisuuden varjoon (neuvostoliittolaisen kulttuurin tai luonteen myönteisistä puolista en ole kuullut).

Siis sana venäläinen valitettavasti loukkaa jokaista kunnon venäläistä, sellaista joka ei ole imperialismin, stalinistisen ja putinistisen neuvostofasismin, isovenäläisyyden, kyynisyyden, kaikkinaisen pahuuden ja riiston kannattaja ja edustaja. Valtavirta pilaa näin koko kansan maineen - ja se on todella väärin! Se on hirveän väärin.

Samalla tavoin valtavirta leimaa esimerkiksi koko Ruotsin kansan suomalaisten silmissä pääosin myönteisesti. Heillä on ihan hyvä maine, vaikka Ruotsi hallitsikin joskus Suomea. Vaikka Ruotsissakin on roistoja ja valehtelijoita, on natseja ja jopa neuvostofasisteja, ne eivät ole onneksi päässeet ainakaan miesmuistiin sillä tavoin merkittäviin asemiin, että Ruotsi olisi mitenkään raaemmin sortanut meitä tai muitakaan. Ruotsi ansaitsee hyvän maineensa.

Pyydetään anteeksi, jos Suomi ehkä on joskus loukannut tai sortanut Venäjää, mutta todetaan joka käänteessä, että Venäjä sortaa jatkuvasti ja yhä edelleen raa'asti Suomea ja suomalaisia. Venäläisten ja suomalaisten velvollisuus on saada Venäjän ja venäläisten suhtautuminen Suomeen sille tolalle, että mikään venäläisyyttä tarkoittava suomen sana ei voisi tulla käsitetyksi kiusallisessa määrin oikeutetuksi haukkumasanaksi, johon kunnon venäläiset tietysti ovat syyttömiä. Vastuu on Venäjän valtavirralla ja Suomen johdolla, mutta molempien maiden kansalaisten on jatkuvasti muistutettava asiasta epäkohdan korjaamiseksi. Karjala takaisin ja miehittäjät kotiinsa!

> sivun alkuun

---

words2deeds:

Pois revanssihenkinen laajentumisuho

Molotov–Ribbentrop-kaasuputki?

Pois revanssihenkinen laajentumisuho

On valitettaavaa, että suomalais-venäläisissa naapurisuhteissa on aivan viime aikoina esiintynyt myös revansistista ja imperialistista henkeä. Uhotaan jopa vallata itselle naapurikansan ikimuistoisia alueita. Kriteerit vähintään eduskuntakyselyn aineksiksi täyttyvät. Vai mitä mieltä olette?

Keskiviikkona 22.10. esitti TV2 dokumenttiprojektin Punainen Hanko – Krasnyj Gangut (sic! venäjänkielinen paikannimi ’umpivenäläisellä’ paikkakunnalla). Taustaa: Hankoniemi oli talvisodan ’ansiosta’ maaliskuusta 1940 lähtien siirretty Neuvostoliiton haltuun, Stalinin sotilastukikohdaksi, ja sen asukkaat ajettu evakkoon muuhun Suomeen samoin kuin Viipurin läänin ja muidenkin meiltä ryöstettyjen alueiden asukkaat. Erona oli se, että Hanko oli nimellisesti määrätty vuokra-alueeksi ja vuokra-aika aluksi 30 vuotta.

Aluetta miehittämään tuotiin venäläisiä sotilaita ja muita maahantunkeutujia niin kuin muillekin Suomelta ryöstetyille alueille. Hankoniemeen tuotiin noin 30 000 muukalaista odottamaan toimia koko Suomen liittämiseksi Neuvostoliittoon. Alueen ’uudet asukkaat’ lisäksi ’totesivat’ samoin kuin muidenkin Stalinin Suomelta ryöstämien alueiden ryöstöasukkaat, että ”tämä on aina ollut Neuvostoliiton maaperää ja tulee aina olemaan”.

Tätä perustetta käytettiin yllättäen dokumentin Pietarissa kuvatussa osuudessa perustelemaan Hangon uudelleenvaltausta Venäjälle: ”- Gangut on aina ollut ja on aina oleva venäläinen, sinne vielä palaamme!” vannottivat neuvostosotilaat fasistisessa uhossaan koululapsille ilmeisesti tänä vuonna meidän naapurimaassamme. Tietäneekö Suomen hallitus noista aikeista ja hyväksyneekö hiljaisesti sen perusteen?

Pidän tuota maahamme hyökkäämiselle esitettyä perustetta sangen huonona perusteena aluevaatimuksille, luvalla sanoen suorastaan kehnona. Hanko ei ole koskaan ollut sen venäläisempi kuin Helsinki, Turku, Viipuri tai Sortavalakaan, saati Koivisto, jolle sillekin ”Gangutille” on keksitty joku venäjänkielinen nimi, Primarxs tms...

Täsmälleen yhtä huonosti perusteltua olisi väittää, että Viipurin läänin, Petsamon, Salla-Kuusamon itäosien ja Suomenlahden saariemme venäläismiehitystä pitää ja on ’oikeutettua’ jatkaa yhä. Noillekin alueille ensimmäiset venäläiset maahantunkeutujat, vieraat miehityssotilaat ja -väestö, tunkeutuivat vasta talvisodan myötä 1939 – 40. Niillekin alueille oikeat asukkaat palasivat 1941, mutta lisäksi joutuivat taas uudelleen luovuttamaan kotinsa ihmisyyden vastaisille imperialisteille 1944.

Hankoniemi, Porkkala, Kirkkonummi, ent. Viipurin lääni, Petsamo, Salla ja Kuusamo kokonaisuudessaan sekä Suursaari, Lavansaari, Tytärsaari ja Seiskari ovat kaikki Suomen alueita ja niiden on myös kuuluttava Suomen ja suomalaisten hallintaan!

En ole koskaan kannattanut turhan herkkänahkaista reagointia mielipiteenilmaisun käytöstä, mutta eduskuntakyselyjä on joskus tehty vähäisemmistäkin syistä. Sentään naapurimaan läheisen suurkaupungin virallisessa koululaitoksessa ja mahdollisesti muuallakin Venäjällä on lietsottu hyökkäyssotaa maatamme vastaan ja uhattu väestöämme evakoiksi tai peräti surmatuksi tulemisella.

äänessä eivät ole olleet Zhirinovskin kaltaiset äärimmäisyyspellet, vaan Venäjällä suurta arvostusta nauttivat sotilashenkilöt ja neuvostosankarit ja heidän fasistiset liehittelijänsä opetuslaitoksissa. Haluammeko yhä pönkittää tuollaisen sotahullun suurvaltanaapurin ja sen lähes vesijohdottoman suurvaltakaupungin taloutta? Millä pohjalla ystävyys on?

On ihan vannotettu toimintaan - ja kaikki tämä äärimmäisen valheellisiin ja fasistisiin perusteihin tukeutuen ("Hankoniemi, Porkkala, Viipurin lääni ym. ovat 'venäläisiä' alueita"). Kaikki meiltä vallattaviksi vaadittavat ja vallatut alueet toki ovat suomalaisia alueita, Suomen kansan kotimaata. Tietäneekö esimerkiksi Elisabeth Rehn kotiseutunsa lähiseutujen asukkaita uhkaavasta pakolaisuusvaarasta? Minne evakot sijoitetaan ja joudummeko maksamaan tulevan miehitysväestön ylläpidon? Eivätkö UM ja ystävyysjärjestöt tunne tarvetta reagoida?

Luulisi, ettei Venäjän kannattaisi uhitella yhtään minkaän itsenäisen maan suuntaan sotilaallisesti. Ei ihme, että harkinta näyttää voittavan jopa sotafanaatikkojen Kremlissä Ukrainaan hyökkäyksen suhteen, alkuviikon rajaloukkausprovokaatiot on pantu jäihin ja ”aluekiistassa” ainakin luvataan neuvotella (toivottavasti kyse ei ole jartsevilais-stalinilais-putinilaisesta neuvottelutaktiikasta, jota seuraavat mainilanlaukaukset!). Kun Venäjä ei oikein näytä pärjäävän Tshetsheniallekaan, jossa on vain puolisen miljoonaa asukasta, kuinka nolosti se ottaisikaan takkiinsa sodassa keskisuurta Ukrainaa vastaan, joka taitaa olla vielä ydinvaltakin...

Molotov–Ribbentrop-kaasuputki?

Perinteinen saksalais-venäläinen suurvaltayhteistyö on saanut uusia muotoja. Tällä kertaa Baltian maita, Puolaa ja Suomea mutta myöskään muita Pohjoismaita ei juurikaan kuultu meidän alueitamme (ja tynkä-Suomenkin talousaluetta) halkovan maakaasuputken uus-molotov-ribbentropilaisessa linjauksessa ja siihen liittyvissä monenlaisissa näkökohdissa.

Yksi näkökohta on taloudellinen riisto ja sorto. Se ei näet yleensäkään Venäjän hallussaanpitämillä alueilla kohdistu yksin tshetsheenejä ja georgialaisia vastaan vaan myös esimerkiksi karjalaisia. Suomensukuisia kansojahan sorretaan ja jopa murhataan muutenkin enenevästi muun muassa Zhirinovskin LDPR:n (Kremlin apupuolueita) hallitsemilla alueilla kuten Marinmaalla ja Komissa. Suomensukuisten öljyä ja kaasua ryöstetään ja kuskataan putinistisen federaalihallinnon tukemiseksi Suomen Viipurinläänin Koiviston ja Uuraan kautta entuudestaan pahoin saastutetulla 'Rauhanmerellä' ja kohta Säkkijärven kautta Molotov–Ribbentrop-putkea pitkin kaasupolttimoihin Saksan Greifswaldiin (Siperia-Auschwitz-akseli).

Toinen näkökohta on poliittinen ja sotilaallinen kyykytys. Eräät vaativat jo suomettuneisuuden hengessä, että meidän suomalaisten pitäisi hankkia kalliita sukellusveneitä, joita ei saatu YYA-aikana omaksi turvaksemme ostaa, nyt ilmeisesti kansallemme elintärkeän sortajan kaasusuoliputken suojaamiseksi! Menisikö puolustusvoimamme mieluummin turvaamaan aseellisesti Venäjän merensaastutusputkia vaikkapa Greenpeacen ja KNFIJV:n aktivistinuoria tai kotiseutumatkailijoita vastaan jopa kovilla panoksilla ampuen kuin vaikkapa karkottamaan Milosevicin kaltaisia tappajia kansanmurhapuuhista?

Viipurin läänikin eli Karjalan Kannas, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala niin kuin Petsamokin ja Salla-Kuusamo ovat oikeasti kumminkin meidän aluettamme vaikka ryssä niitä miehittääkin, eikö? Venäjän KGB/FSB vaatii nykyisin alueella liikkuvia alkuperäisasukkaita kuten vaikkapa Riitta Uosukaista hankkimaan yhteistoimintahenkilöstatuspropuskan saadakseen pysähtyä kotipihallaan Jääsken Ensossa (10 km Imatralta, ks. Wikipedia) eli maahantunkeutuja-ryöstäjien uuskielessä 'Svetogorskissa'! Ja suomalaistenkin joukkojen pitäisi turvata meiltä ryöstettyjen alueiden riistokäytön laittomat ja luvattomat rakennelmat Viipurin läänissä näiltä kotiseutu"terroristeilta" ja todennäköisesti hyvinkin mahdollisilta kettutyttösabotööreiltä.

Ympäristö ja muu turvallisuus eivät arvatenkaan ole niitä vähäisimpiä näkökohtia asiassa, kun etupihallemme ja talousalueellemme on tulossa "toimiva ja luotettava" kaasutusputki, jonka teknistä ja huollon tasoa voinee verrata jopa Karjalan tiestöön ja läpäisysujuvuutta Vaalimaan ym. tunnettuihin logistiikkavarmuuksiin.

Mikä mielestänne sopisi nimeksi tälle putkihankkeelle?

- Molotov–Ribbentrop-putki?
- Irkutskin-Auschwitzin Kaasutie?
- Stalinin-Hitlerin kostonsuoni?
- III Derzhava Put - III Reich Weg?
- Put Putin-Stalin Putki?

KNFIJV:n nuorisospokesperson Jenni Suuntimo ehdotti jo melkoisen osuuvaa nimeä Zyklon CCCP, mikä on varmaan monen vanhemman korviin vähän ehkä liian kova juttu...

> sivun alkuun

---

rauhantutkimusdosentti:

Venäjä-kuvamme – teoreettis-hypoteettinen ajatuskoe

Venäjän vapaaehtoiset kodinryöstäjät

Miehitysväestölle taattava aito oikeus kansalaisuuden valintaan

Eduskunnan arvokas 100-vuotisjuhlapuhe naisen suusta

Putinin "ääriryhmien" vastainen laki

Öljyköyhien uusavuttomien metsäpalot

Anna Politkovskaja in memoriam †

Venäjä-kuvamme – teoreettis-hypoteettinen ajatuskoe

Miksi yleensäkin suomalaisilla sanotaan olevan huono tai "huono" Venäjä- ja venäläiskuva?

Suhtautuisimmeko - käsi sydämellä - samalla tavalla mihin tahansa muuhun maahan ja sen kansalaisiin, jos ne käyttäytyisivät meitä kohtaan samoin kuin itänaapuri? Jos joku muu maa miehittäisi meiltä ryöstämäänsä aluetta, loukkaisi ilmatilaamme, syyttelisi meitä aloittamiensa sotien aloittamisesta, järjestelisi rekkajonoja rajalle ja salaisen palvelunsa johtamia bordelleja kaupunkeihimme yms.? Entä kansainvälisesti? Politkovskaja, Litvinenko, Ukrainan, Georgian, Viron ja muiden naapurimaiden kyykytys ym. aiheet varmaan vaikuttavat muidenkin suhtautumiseen.

Onko putinikkien hallitsema itänaapurimme tosiasiallisesti uusneuvostofasistinen Venäjän Kolmas derzhava? Kuinka Venäjä-kuvamme olisi parannettavissa? Tehdäänpä tästä viime aikoina paljon puhuttaneesta aiheesta pieni teoreettis-hypoteettinen ajatuskoe:

Entisen tasavallan presidentin johtama työryhmä saa mieleisensä tehtävän selvittää, miten ns. Venäjän ajatus tulisi Suomessa suopeammin ymmärretyksi sekä sen julkisuuskuva ja maine samoin kuin sanojen 'Venäjä' ja 'venäläinen' kielteiseksi koettu ja ryssä-sanaan vivahtava halventava sävy korjatuiksi.

Työryhmä saa täydet toimeenpanovaltuudet, koska kyse on olennaisista naapurimaiden suhteisiin vaikuttavista asioista. Kielitoimiston, lainsäätäjän ja kahden ulkovallan kanssa käydyn neuvonpidon jälkeen sovitaan, että keskieuroopalaisen Itävallan suomenkielinen nimi muutetaan Austriaksi tai Östriikiksi sekä Venäjän nimi Itävallaksi.

Östriikkiläiset eivät katso häviävänsä nimenvaihdossa mitään ymmärtäessään nyt kansallisuuttaan tarkoittavan sanan suomeksikin. Venäläisiä sanotaan siitä lähin itävaltalaisiksi (hehän eivät halua kuulla omasta ja lähes kaikista muista kielistä tuttua ryssä-sanaa suomeksi äännettynä). Itäisen naapurimaamme uusi nimi on neutraalin oikeudenmukainen kuvaavuudessaan (itä). Siihen sisältyvä sana 'valta' hivelee russofiilipatrioottien itsetuntoa eikä sen katsota vihjailevan kenenkään imperialistisissa aluejaajennuksissa 1939–47 ryvettyneen viiksekkään diktaattorin suuntaan entisessä tai uudessa Itävallassa. Lisäksi nimen mukana tulee sen entisen haltijan jäljiltä rutkalti kaivattua myönteistä goodwilliä.

- Kuinka monta vuotta arvioisitte menevän ennen kuin Tehtaankadulta ja Moskovasta tullaan valittamaan, että sanoilla "Itävalta" ja "itävaltalainen" on Suomessa perusteettoman huono kaiku ja halventava sävy? Entä siinä tapauksessa, että molempien mainittujen viiksiniekkojen vuosina 1939–47 tekemät imperialistiset alueanastukset olisi jo kumottu? Vastauksia lyhyine tieteellisluontoisine perusteluineen, kiitos!

Venäjän vapaaehtoiset kodinryöstäjät miehittivät Viipurin läänin 1939-47

Disinformaation yksi kukkanen, valhemyytti Suomelta ryöstettyjen alueiden pakkoasuttamisesta ja väkisinsiirroista on uuden tutkimuksen valossa romuttunut, ketkä siihen lienevät oikeasti uskoneetkaan. Venäjän vapaehtoiset kodinryöstäjät miehittivät Viipurin läänin talvisodan ja jatkosodan jälkeen, motiivinaan aatteen lisäksi taloudelliset kannustimet ja heille luvatut suomalaisten upeat asumukset.

Tämä on surullinen totuus. Se kuitenkin asettuu mittasuhteisiinsa ja ymmärrettäväksi, kun muistetaan, että Neuvostoliitto oli ollut jo kolmattakymmentä vuotta uudelleenkasvatettujen homo sovieticusten eettismoraalisten "käsitysten" levityksen ja neuvostorasistisen propagandan suvereeni koekenttä. Pahuus hallitsi ja oli julistettu hyveeksi.

Samalta moraaliselta pohjalta tiedämme lähteneeksi senkin ilmiön, että juuri vapaaehtoiset puoluetta palvovat aatteensoturit, neuvostopartisaanit, syyllistyivät ilmeisesti varsinaisia puna-armeijan taistelijoita järjestelmällisemmin ja kauhistuttavammin siviiliväestöä vastaan suunnattuihin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan - tästä neuvostovenäläisestä naapuriystävävyydestä me suomalaiset olemme saaneet erityisen pelottavaa kokemusta.

Kun neuvostofasismia kaunistelevan ja kanonisoivankin disinformaation myyttejä on alettu kaataa, ne on syytä syynätä ja tarvittaessa kaataa loputkin. Kaikki tunnemme mm. pötypuheet Karjalan palautuksen "hirveästä kalleudesta", alueen "toivottomasta saastuneisuudesta" ja "Ei saa muistella noin vanhoja, paitsi Voitonpäivän saavutuksia ja Karjalan Vapautusta pitää ylistää" ym. Mitä näitä valhemyyttejä onkaan, käsitellään ja valotetaan ne kaikki oikeudenmukaisesti.

Erään uudehkon höpötyksen haluan tässä nostaa esille, sitä levittelevät erilaiset puoskaritieteentekijät ja -journalistit:

" Karjalan palautuksen mitattu kannatus on mitättömän pieni (vähimmillään vain noin kolmannes kansasta) - kun taas esimerkiksi
Suomen suurimman puolueen mitattu kannatus on suuri (suurimmillaan noin neljännes kansasta) ".

- Miltäs kuulostaa? Onko jollakulla käsitteellistä epäselvyyttä siitä, mitä tarkoittavat kolmannes ja neljännes? Kolme on kyllä pienempi kuin neljä mutta entä kolmasosa ja neljäsosa, esim. 33 % ja 25 %. Mitä mieltä olette, onko kolmannes vai neljännes suurempi?

Miehitysväestölle taattava aito oikeus kansalaisuuden valintaan

Suomelle palautettavilla alueilla tätä nykyä asuvan venäläisen miehitysväestön tulevasta asemasta on aina näihin saakka keskusteltu ehkä tarpeettomankin sordinoidusti. On kaiketi pelätty tyypillisesti palautuksen vastustajien argumentointiarsenaaliin kuuluvien vähintäänkin lievästi rasistishenkisten etnisyysnäkökohtien, revanssi- ja syyllisyyspainotusten sekä omistusolojen selkiinnyttämisen vuoksi kuulemma väistämättä puhkeavien ristiriitaisuuksien ilmiaaltoa tai jopa vastustajaosapuolen kampanjoinninomaisia pyrkimyksiä tällaisten mielialojen synnyttämiseksi. Toisaalta lienemme palauttajapuolella noudattaneet aiheen suhteen hiljaiseloa myös jonkin tarkemmin jäsentymättömän ja vaikeasti määriteltävän hienotunteisuushakuisuutemme sisäänrakennetusta sanattomasta vetoomuksesta.

Käsittänemme asian kaikki. Me, jotka emme mistään hinnasta sallisi noiden palautuksenvastustajien maalaamien kauhuskenaarioiden toteutuvan täällä ihmisoikeuksien eturintamassa, Pohjoismaiden alueella, omassa pian palautuvassa Karjalassamme. Mutta mietimme myös, voisiko sittenkin löytyä jokin diplomaattista vaikenemista parempi tapa varmistaa rauhanomainen palautusprosessi ja purkaa ennalta pohja helposti itseään toteuttavalta uhkakuvastonrakentamiselta. Ehkä se on avoimuus – glasnost.

Sekä karkeimmat että delikaateimmat asiat tulee voida nostaa pöydälle ja käsitellä asiallisesti eri puolilta luonteidensa mukaisesti, taustoja kiihkottomasti tarkastellen ja nykyistä parempaan tulevaisuuteen tähdäten. Tuon tässä esiin joitain alkupaloja purtavaksi ja uskon, että ennen konjakkia ja sikaria Pyöreässä tornissa viikolla n ollaan jo kaluttu ja osin sulateltukin koko lailla monipuolisesti ruokaisa ja alati uudistuva laajan keskustelun eväskori. – Ensi vuonna Suomen Viipurissa!

Mielestäni Viipurin läänin ja muiden pakkoluovutettujen alueiden nykyiselle miehitysväestölle on taattava aito oikeus kansalaisuuden valintaan ja sitä kautta oikeus myös pysyvään asumiseen Suomen alueella – siirtymäajan jälkeen myös maan nykyisin vapaissa osissa. (Täsmennettäköön, ettei käsite 'miehitysväestö' tietenkään tarkoita pakkoluovutetuilla alueilla olevia tai olleita Neuvostoliiton ja Venäjän armeijan ja ns. sotateknisen teollisuusklusterin sekä niiden lähiorganisaatioiden samaten kuin valtionhallinnon henkilöstöä perheineen. Heidän paikalta poistumisensa on toki lähtökohtaisesti selvää ja seuraa eksplisiittisesti vieraan miehityksen loppumista, itse asiassa merkittävimmältä osin juuri tarkoittaen sitä.)

Tämä oikeus valita voisi hyvin tapahtua myös tietyn koeajan puitteissa niiden osalta, jotka epäröivät tai eivät yrityksistään huolimatta kohtuuajassa omaksu edellytettäviä suomen kielen ja kulttuurin sisäistämisohjelmia. Resursseja on syytä ja kannattaa panostaa riittävästi paitsi ihmisoikeuksien toteuttamiseksi myös elinkeino- ja sivistyselämän tarpeita ajatellen. Uskon Suomen saavan hyvän määrän venäjäntaitoisia ahkeria, rehellisiä ja jouheasti integroituvia uusia kunnon suomalaisia ja korkeintaan nykykansassa jo olevassa suhteessa uusia ei-mallikkaitakin kansalaisia – eli tuskinpa yhtään huonompaan suuntaan mennään. Saattaa myös olla, että esimerkiksi suomalainen alkoholivalistus puree venäläisiin paremmin kuin aika toivottomiin suomalaisiin, joiden suhteen kehitystä ei enää juuri näytä tulevan.

Ehkä joka toinen venäläinen valitsee suoraan omille juurilleen tai muualle Venäjän/ex-Neuvostoliiton alueelle muuttamisen. Tähän paluumuuttoon on myös panostettava erityisen voimakkaasti ja sydämellä harkiten, sillä emme voi jättää näin merkittävää humanitaarista projektia yksin tai edes pääosin Venäjän ehkä nykyisenkaltaisen hallinnon hoidettavaksi. Suomen on alusta asti työskenneltävä hyvässä yhteistyössä EU:n piirissä sekä YK:n ja muiden kansainvälisten instituutioiden ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa varmistaaksemme taloudellisen tuen oikean kohdentumisen lisäksi varsinkin paluumuuttajien inhimillisen ja muukalaisvihasta vapaan kohtelun Venäjän alueella.

Tärkeää on, että myös Suomelle palautuville alueille jäävät venäläiset saavat osakseen arvokkaan ja inhimillisen kohtelun. Syytösten ja revanssimotiivien ajan on oltava ohi viimeistään, kun palautuspäivä koittaa. Jos nämä kysymykset jäytävät vielä mieliä, ne on syytä selvittää nyt.

On tullut aika todeta suoraan, että on väärin lähtökohtaisesti syyllistää koko nykyistä miehitysväestöä pakkoluovutettujen alueidemme laittoman miehityksen jatkumisesta saati sen aloittamisesta marraskuussa 1939 ja loppuunviennistä vuoteen 1947 mennessä. Monet nykyasukkaat ovat miehitysalueella syntyneetkin eivätkä kohtuudella voi vaikuttaa miehityksen lopettamiseen edes omalta kohdaltaan, rahat kun eivät riitä matkalippuun Pietariin. Eräitä poikkeusryhmiä lukuunottamatta (ks. jälj.) on mielestäni kaikki alueiden nykyasukkaat vapautettava virallisista ja epävirallisista syytöksistä ja epäluuloista, jotka perustuvat menneeseen.

Vuosi 1947 voi luontevasti olla eräänlainen rajapyykki syyllisyyspohdinnoissa, niin väärin ja laiton kuin itse tuolloin "vahvistettu" rajansiirto olikin. Kansainvälinen tunnustettu ja eräässä mielessä "oikeutta" luova elin tukijatahoineen oli kuitenkin todennut jatkosodan jälkeisen tilanteen sellaisena kuin se oli tosiasiaksi ja oikeudellisesti "hyväksyttäväksi" myös aluesiirtojen osalta. Lisäksi myös Pariisin rauhan päätösten toteuttaminen lisäaluesiirtoineenkin katsottiin tuossa puolueellisessa ja epäoikeudenmukaisessa vahvemmanoikeuden istunnossa aiheelliseksi.

Syyt olivat valtapoliittista ja imperialistista saaliinjakomenettelyä, mutta saivat käytännössä ikään kuin kansainvälisen oikeuden aseman. Tähän perustuva uusi todellisuus erilaisine sepitettyine olettamuksineen ja uskomuksineen julistettiin vallitsevaksi oikeudelliseksi tilaksi, joka kumosi kaikki aiemmat. Vihollisuuksien syyt ja syyllisyydet Suomen, Baltian ja Neuvostoliiton samoin kuin maailmansodan aloitusasetelmien suhteen uudelleenvalehdeltiin sittemmin myös historiankirjoituksessa stalinilaisen propagandanäkemyksen myötäisesti.

Näin ollen myös ne neuvostoliittolaiset, jotka tulivat Suomelta pakko-otetuille alueille vuoden 1947 jälkeen, eivät välttämättä tietensä tulleet miehittämään vierasta tai vieraana pitämäänsä maata ja ryöstämään toisille kuuluvia koteja ja omaisuutta. Meidän on kutakuinkin mahdotonta tietää, ketkä tuossa vaiheessa esimerkiksi uskoivat politrukkien valheita siitä, että Suomen alueet oli "vapautettu niitä miehittäviltä fasisteilta" ja liitetty "takaisin" Neuvostoliittoon, jolle ne "olivat ikuisesti kuuluneet".

Neuvostofasistisen isänmaan ja Stalinin syöttämät valheet ja kiihkomieliala sekä hallituksen tarjoamat taloudelliset kannustimet "uudisasukkaille" yhdessä Pariisin rauhan kansainvälisen valheenratifioinnin kanssa muodostavat yhdessä neuvostosiviilien tahdonmuodostusta niin voimakkaasti muokkaavan ja rajoittavan tekijän, ettei vapaaehtoisenakaan miehitysalueelle enää vuoden 1947 jälkeen muuttanutta mielestäni voida syyttää miehitysrikoksesta (termi ei tässä ole tarkkaan ottaen juridinen, vaan laajana käsitteenä ymmärrettävä kansantajuinen legitiimisyysluonnehdinta – muistakaamme, etteivät esim. Pariisin rauhaan liittyvät ns. sotasyyllistermit ja -oikeudenkäynti ole puolestaan laillisuusmielessä millään tavoin edes ymmärrettäviä saati vähääkään legitiimisesti hyväksyttäviä muutoinkaan kuin sivistysmaiden ja oikeusvaltion nulla poena -periaatteen vastaisina).

Se, että Neuvostoliitto miehitti sodan avulla ja rauhanneuvotteluissa sanelemansa alueet paitsi omilla sotavoimillaan myös siviiliväellään eikä palauttanut rajaa paikalle, jossa se oli ennen sotaa, oli laitonta ja rikos kansainvälistä oikeutta vastaan ja lisäksi sitä on pidettävä rikoksena alueella asunutta kansaa ja ihmiskuntaa vastaan. Miehitysrikokseen syyllisinä onkin pidettävä Neuvostoliiton ja neuvostoarmeijan johtoa ja asiasta päättämässä ja vastuussa olleita sekä niitä, jotka olivat suunnittelemassa ja toteuttamassa sotilas- ja asutusmiehitystä marraskuusta 1939 vuoden 1947 Pariisin rauhaan saakka.

Laittoman miehityksen jatkumisesta ja jatkamisesta voidaan syyttää perustellusti kaikkia Neuvostoliiton ja Venäjän viranomaisia, jotka toimivat ko. miehitetyillä alueilla ja/tai muualla Venäjän alaisuudessa ja antavat miehitystilanteen jatkua ennallaan, vaikka voisivat jotenkin vaikuttaa siihen miehitystä purkavasti. Päävastuu ja pääsyyllisyys on Venäjän federaation johdon, joka harjoittaa imperialismia jatkavaa uusstalinistista politiikkaa.

P.S. On lisäksi selvää, että eräät mahdollisesti Suomelta riistetyillä alueilla nyt asuvat henkilöt ovat yksilöinä syyllistyneet varsinaisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan siinä mielessä kuin kansainvälinen oikeus ne määrittelee ja/tai Suomen alueella tapahtuneisiin siviilihenkilöiden murhiin. Kuten tiedetään, murha on Suomessa rikos, joka ei vanhene koskaan.

Sellaisten henkilöllisyys on joskus selvitettävissä historialähteistä tai vaikkapa neuvostopartisaanien lapsi- ja siviilimurhia käsittelevistä kirjoista – osa elossa yhä olevista on tunnustanutkin rikoksensa. Monet tunnistaa siitä, että heidän rintapieliään koristavat neuvostoaikojen kunniamerkit ja heillä on kunniapaikka myös Venäjän federaation juhlamenoissa. Heitä ei ole tuomittu siviilien ja lapsien murhista – siksi, että sivistysmaan laki ei ole voimassa Venäjällä! Lisäksi on joukko sellaisia henkilöitä, joiden teot Suomen vastaisessa sodassa 1939–1944 tai sen jälkeen ovat muutoin niin raakalaismaisia ja rikollisluontoisia, että on oletettava sivistysmaan kansalaisten perustellusti pitävän heitä rikollisina ihmisyyttä vastaan.

Näihin edellämainittuihin poikkeusryhmiin, varsinkin ensimmäiseen, kuuluvat tekevät varmasti viisaasti, jos harkitsevat hyvissä ajoin haluavatko jäädä Suomen alueelle ja tuomittaviksi rikoksistaan oikeudessa ja/tai yhteisön katsannossa vai ehkä mieluummin siirtyä "turvaan" Venäjän varsinaisille alueille tai muualle, missä lain koura ei rankaise suurimmistakaan rikoksista. Toivon mitä lämpimimmin, että Venäjän federaatio tässä asiassa osoittaisi vastaantuloalttiutta länsimaisen sivistyksen ja suomalaisen oikeuskäsityksen suuntaan ja toimisi yhteistyössä jo nyt niin, että tunnetut joukkomurhaajapartisaanit saataisiin joko omasta halustaan tai virka-apuna venäläisten viranomaisten toimesta Suomeen vastaamaan rikoksistaan tai mikä parasta, tuomittaisiin asianmukaisesti Venäjällä. Tällä tavoin varmistamme, että kaikilla palautuksen myötä tulevilla uusilla kansalaisilla on täysi syy odottaa olevansa Suomessa tervetulleita ja vapaita menneisyyden raskaasta taakasta.

> sivun alkuun

Satavuotinen Eduskunta sai arvoisensa juhlapuheen naisen suusta!

Suomi oli sata vuotta sitten vielä Venäjän imperiumin vallan alla, niinkuin oli Venäjäkin. Juuri tuon asian oivaltaminen oli Eduskunnan 100-vuotisjuhlan keskeisin aihe. Juuri tuohon tilaisuuteen Heidi Hautalan puhe kuului ja sopi. Se oli juhlan moraalinen pääpuhe, nimenomaan kansainväliselle yleisölle suunnattuna. Ehkä se myös onnistui saamaan keskustelua eloon Suomessakin.

On mitä luonnollisinta, että (edes) Heidi Hautala käsitteli juhlapuheessaan sekä nykyaikaa että tuonaikaista tilannetta – sekä tuolloisen emävaltakunnan että siitä myöhemmin eriytyneitten Suomen ja Venäjän/Neuvosto-Venäjän / Neuvostoliiton / Venäjän federaation kehitystä tarkastellen. Turhaan ei Suomen naisille annettu äänioikeutta sata vuotta sitten, kun me miehet emme ilmeisesti ymmärrä enää sanoa tilaisuuden kannalta olennaisia asioita!

Noinkohan jo olisi aika ihan oikeasti, asiallisesti ja tasapuolisen kiihkottomasti käsitellä Suomen julkisessa keskustelussakin itse asian ydintä? Miksi Venäjä tekee sata vuotta vääriä ja aggressiivisia valintoja tyrannian ja anarkian skaalalla siinä missä Suomi luo samassa ajassa huomattavan tasa-arvoisen kansalaisyhteiskunnan ja hyvinvoinnin? Eikö velvollisuutemme ole auttaa Venäjääkin kehittymään oikein?

Näin on ainakin ulkoministerimme sanonut viitaten EU-puheenjohtajakauteemme. Venäjän kehittämisessä lienee Paavo Lipposen ja Erkki Tuomiojankin mielessä tärkeää nimenomaan Suomen ja EU:n näkökulma ja kansalaisten mielestä lisäksi mm. yleisinhimillinen ihmisoikeusnäkökulma – eikä niinkään Venäjän nykyjohdon ja suurvaltapyrkimysten kritiikitön tukeminen.

Näin ollen asiassa on keskeisintä rohjeta nähdä, mihin Venäjän ajama yksipuolinen vaikutuskanaviensa vahvistaminen ja asiamiesverkostojensa monisyistäminen neuvostoaikojen kotikontaktimalliin tähtää. Pitäisi jopa uskaltaa vastapainoksi ottaa esiin suomalaisten ja muiden eurooppalaisten kokemat tahallisenoloiset vääryydet, joita tiedonvälityksen, liiketoiminnan ja kansalaisvaikuttamisen rajapinnoilla on vielä viime aikoina jopa enenevästi nähty Venäjä-suhteissa.

Myös vaikkapa sellaisten painostusjärjestöjen kuin Amnesty, ProKarelia ja KNFIJV sanomaa sekä myös asianajaja Kari Silvennoisen äskettäin esittämää kansainväliseen sivistysvaltiotason maanomistusoloihin liittyvää ihmisoikeusprosessia tulisi kuulla ja pitää myös esillä pohdittaessa ja neuvoteltaessa uudelleen neuvostoliittolaistuvan Venäjän tarpeista ja sen mielestäni yksipuolisista avoimuusesityksistä EU:n suunnalle.

> sivun alkuun

Putinin "ääriryhmien" vastainen laki

Heinäkuussa 2006 uutisoitiin presidentti Putinin vahvistaneen uuden ääriryhmien vastaisen lain. Tarkastellaan hieman sitä, mitä laista on kerrottu.

1. "Ääritoimintaan kuuluvaksi katsotaan muun muassa 'kansallisten ansioiden nöyryyttäminen', 'valtion viranomaisten herjaaminen' sekä 'valtion elinten laillisen toiminnan vaikeuttaminen'..."

Mikä tahansa oikeusvaltioon kuuluva todenmukainen lausunto voidaan nyt siis (lainkin mukaan) tulkita Venäjällä valtion viranomaisten herjaamiseksi, esimerkiksi Tshetshenian sodan tai uusstalinistisen henkilönpalvonnan arvostelu tai vaikkapa sukulaistemme marien ja komien asemasta esitetty huoli. Valtion elinten toiminnan vaikeuttamista voi puolestaan olla mikä tahansa toiminta tai pyrkimys, joka ei miellytä viranomaisia ja Kremlin propagandaministereitä – esimerkiksi marien ongelmien julkinen esiinnosto sorron lopettamiseksi.

Kansallisten ansioiden nöyryyttämisen rikokseen taas syyllistyy Venäjällä se, joka esimerkiksi muistaa julkisesti, että Neuvostoliitto aloitti toisen maailmansodan syksyllä 1939, hyökkääjänä yhdessä liittolaisensa Natsi-Saksan kanssa, miehittäen aluksi puolet Puolasta, Baltian ja Suomestakin sen verran kuin onnistui valtaamaan sodalla ja muulla vääryydellä. Muualta Itä-Euroopasta ryöstämiltään lisämailta Venäjä on sittemmin vetäytynytkin Saksan tavoin, mutta joitain alueita se miehittää yhä, muun muassa Suomen Karjalaa, Viipurin lääniämme.

Virallisen oikeinajattelun vastaisuus tai jopa sen aktiivisen tukemisen puute saattaa johtaa hyvinkin kuolemantuomioon, siis juridisesti "oikein" menetellenkin eikä vain käytännössä niin kuin tähän asti. Rikosoikeudellinen lainsäädäntö sinällään onkin Venäjällä vain tekninen järjestely tosiasiallisen tyrannian ja neuvostofasististen hallintometodien kosmeettiseksi hovikelpoistamiseksi. Lähinnä tämä kai tehdään länsimaiden ja maailmankauppainstituutioiden sielunhoidollista rauhoittamista ajatellen.

2. " Laki kriminalisoi myös rasismia kiihottavien mielipiteiden julkaisemisen, natsisymbolien esilläpidon sekä terrorismin julkisen puolustamisen. "

Hohhoijaa! Rasismi on erityisesti Stalinin ja Putinin aikana ollut Venäjällä nimenomaan valtiovallan suojeluksessa. Sitä käytännössä rohkaistaan isovenäläisen edun ajamiseksi ja toisaalta käytetään myös propagandassa seinälle maalattavana peikkona silloin, kun halutaan osoittaa miten paljon vielä putinistejakin vastenmielisempiä muka Putinin mahdolliset 'vaihtoehdot' voisivat olla lansimaiden silmissä. Tästä syystä yksi Kremlin taustavoimien masinoimista apupuolueista käyttää tunnuksenaan idioottivarmasti tunnistettavaa natsisymbolia – ihan kuin Putinin itsensä viralliseksi palauttama kansallishymni Suuri ja mahtava Neuvostoliitto ei ilman sanojakin olisi tarpeeksi selkeä signaali!.

Putinistien rahoittama Venäjän Kansallisbolshevistinen Puolue (NBPR) esiintyy paitsi avoimen rasistisesti ja neuvostofasismia ylistävästi, myös selkeästi hitleriläisen kansallissosialismin henkisesti hakaristilippua myöden. Puolueen lippu on vareiltään ja sommittelultaan muuten samanlainen kuin Hitlerin NSDAP:n, paitsi että keskiosan musta hakaristi on muodostettu bolshevikkien sirpistä ja vasarasta tyylitellen.

Niin ikään putinistien masinoima ja puolivirallisesti tukema DPNI lietsoi äskettäin Karjalan Kontupohjassa venäläismielistä kansalliskiihkoa ja väkivaltaa tshetsheenejä ja alueen paikallista alkuperäisväestöä vastaan teemalla Venäjä venäläisille. Venäläisten olisi todella hyvä muistaa, että venäläiset itse tulivat yleensäkin näille leveysasteille pysyvämmin asustamaan kaikkein viimeisimpinä. Itä-Karjalan oikeat asukkaat ovat tietysti karjalaiset eivätkä vasta viimeisten vuosisatojen aikana maahantunkeutuneet valloittaja-venäläiset. Laatokan-Karjalassa ja Kannaksella eli Suomen Karjalassa venäläisiä on ollut historiallisesti aina vuoteen 1947 asti vähemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaikki alueen suomenvenäläisetkin tunnetusti joutuivat pakolaisuuteen läntisempään Suomeen barbaari-imperialististen venäläisfasistisikojen hyökättyä maahamme marraskuussa 1939 ja ryöstettyä meiltä Viipurin läänin osaksi kansainvälistä sortovaltiotaan.

Tosiasiassahan juuri itse Putinin hallinto on toiminnallaan ollut keskeisin ja voimakkain totalitarismin palauttaja nyky-Venäjällä. Stalinin ja Hitlerin viitoittaman imperiumipolitiikan lisäksi vaikutteita on otettu Mussolinin, Pinochetin ja Berlusconin kaltaisilta "ohjatun talouden ja demokratian" esikuvilta. Putin asemoitunee diktaattorina jonnekin Valko-Venäjän Lukashenkan, Venezuelan Chavezin ja Pohjois-Korean Kim-jong Ilin välimaastoon. Valitettavasti hänen hallitsemansa valtakunta on ylivoimaisesti suurin ja voimavaroiltaan vaarallisin.

Natsionalismi kovan sortin rasismeineen sinänsä on nyky-Venäjällä enemmän sääntö kuin poikkeus, siihen syyllistyvät putinistit, kommunistit, zhirinovskilaiset ja muutkin neuvostoaikojen derzhavaa haikailevat ja uudelleenrakentavat hallituksen kannattajat (jotka eivät ole oikeasti oppositiossa). Putin itse on kertonut suosittelevansa muslimeiksi haluaville ympärileikkausta "juuria myöten" sekä mm. että tshetsheenien veri pitäisi laskea alas vessan pöntöstä.

Luulen kuitenkin, etteivät Venäjän viranomaiset sovella uusittua rikoslakia edellä mainittuihin Kremliä myötäileviin rikollisiin, vaikkakin he ovat yhtä rikollisia kuin mahdollisesti samoihin tekoihin syyllistyvät oppositiovoimat. Sitä vastoin rangaistuksia tullee rapisemaan varsinkin ihmisoikeusaktiiveille ja vähemmistökansallisuuksille – syyttömille. Jopa kuolemantuomioita on odotettavissa niille, jotka esimerkiksi puolustavat julkisesti tai materiaaliavustuksin vaikkapa sorrettuja tshetsheenejä tai suomalais-ugrilaisia kansoja – humanitaarinen apu, totuudenmukainen tiedotus ja laillinen oikeusapukin ovat tietysti tämän lain hengessä "terrorismin julkista puolustamista". – Slava Rossija! Heil Putin!

Pitäisin tässä tilanteessa tärkeänä, että lain ulkopuolelle jäävät länsimaiset tahot ja mediat tuntisivat vastuunsa asiassa ja toimisivat verkostoineen lännessä ja myös Venäjällä entistä aktiivisemmin kaikin mahdollisin tavoin Putinin rikollisen lain henkeä ja rohkeuden riittäessä myös sen kirjainta vastaan ihmisoikeuksien puolesta!

 

 

> sivun alkuun

 

Öljyköyhien uusavuttomien metsäpalot!

Kantalahdessa Karjalan tasavallassa Murmanskin alueella tehtiin elokuussa 2006 omapäinen päätös hyväksyä palonsammutusapua Suomesta vastoin Moskovan ja Kremlin Leningradin alueella käskyttämää linjaa. Miksiköhän Suomen sammutusapu hyväksytään Murmanskin alueella, mutta ei Karjalan Kannaksella? Jälkimmäinen alue on ilmeisesti tiukemmin Kremlin otteessa ja virallisesti "kokonaisuudessaan luoteiskolkkaansa myöten ikivanhaa venäläisaluetta". Tämä tarkoittaa, että oikeasti alue on suurelta osin laillista Suomen aluetta – meidän Karjalan Kannaksemme ja koko Viipurin läänimme.

Näkyisiköhän tässä nyt merkkejä mahdollisesti Kremlin kannalta huolestuttavasta separatismipyrkimyksestä? Pitäisikö Suomen vastedes varmuuden vuoksi kieltäytyä antamasta tällaista sammutusapua ettei tulisi mitään itsenäisyyslietsontaepäilyjä, kun rajakin ylitetään yhteistyön nimissä vastoin Kannaksen miehityshallinnossa omaksuttua kantaa...

Tai ehkä Venäjä voisi itsekin hoitaa laillisesti ja laittomasti hallinnoimiensa alueitten metsä- ja ongelmajätepalot. Varaakin luulisi olevan. Jos öljyä ei suoraan ruiskutettuna voikaan käyttää metsä- tai kaatopaikkapalojen sammutukseen, siitä saatavilla laiskantuloilla voisi kai hankkia ja ihan itse maksaakin jotain, mistä on apua. Vesi ja parempi kalustokin olisivat hyväksi avuksi oikean asenteen lisäksi.

On järjetöntä sinänsä, että Suomi sammuttaa ja maksaa metsäpaloja Kantalahdessa kaukana Suomesta Vienanmeren rannalla. Silkkaa rahanhaaskausta ja öljyköyhien uusavuttomien Putin-mafiosojen hyysäystä! Savut eivät sieltä juurikaan tule suomalaisten haitaksi eikä tuo seutu ole Suomen aluetta vaan Venäjän, jonka öljytulojen luulisi riittävän tarvittaviin toimenpiteisiin.

Sitä vastoin Karjalan Kannas, Laatokan-Karjala ja Raja-Karjala ovat osa Suomen laillista aluetta ja niitten metsät kansainvälisen oikeuden mukaan suomenkarjalaisten sukujen ja muiden pakolaisuuteen ajettujen suomalaisten maanomistajien laillista omaisuutta, ks ProKarelian artikkeli. Noille maille miehittäjät ovat kyhänneet myös kaatopaikkansa ongelmajäte"osastoineen" ja kemiallisten yms. aseiden varastokopperoineen.

Suomen pitäisi osallistua nimenomaan ja vain niiden palojen sammuttamiseen, joiden savu haittaa suomalaisia ja/tai, joissa on vaarassa tuhoutua suomalaisten omistama metsä, maaperä ja kiinteistöt kuten Viipurinläänissä on tapahtunut. Lasku kuuluu tietysti lähettää sitten täysimääräisenä Venäjälle.

> sivun alkuun

 

Anna Politkovskaja in memoriam †

7.10.2006 Anna Politkovskaja oli pieni mutta toivoa sydämissämme ylläpitävä ihmisyyden valo Venäjän uusstalinilaisen valtakunnanmedian luomassa kyynisen valheellisuuden yössä. Venäläisen rehellisyyden hienon kynttilän hento liekki on sammunut – sammutettu totalitarismin vihan liekinheittimin.

Tiedän monien toimittajakollegoiden jo laativan kyynelensekaisia järkytyksen ja kaipuun sanoja tuosta hienosta pienestä ihmisestä ja yhdestä aikamme suurimmasta ja vahvimmasta journalistista. Haluan omalta kohdaltani yrittää kunnioittaa Politkovskajan periaatteita peräänantamattomuudesta ja toisen osaan eläytyvästä totuudenrakkaudesta. Toivon hartaasti, että Anna jää elämään paitsi kaikkien maailman journalistien mielissä esikuvana, myös virallisten tahojen postuumisti muistamana ihmisyystaistelijana.

Ehdotan lisäksi, että suomalaiset riippumattomuuteen kykenevät lehtimiehet ja suomettumaton media esittäisi entistä suoremmin ja äänekkäämmin Venäjälle ne kysymykset, joita Anna Politkovskaja äärettömän paljon meidän itsesensuuriamme vaikeammissa painostusoloissa uskalsi ja jaksoi pitää esillä järkyttävään loppuunsa asti. – Tervetuloa Lahteen, presidentti Putin! Ettehän peru matkaanne jonkin tekosyyn varjolla!

9.10.2006 Venäläisen rehellisyyden kynttilän sammuttamisesta muistutti Tehtaankadulla viikonvaihteessa tuhat huolestuneen pienen naapurin kynttilää. Mikäli kahden viikon päästäkin saamme vastaukseksi saman ylimielen, sytytetään kaksi tuhatta kynttilää. Jos kolme viikkoa vielä kuulemme pelkkää pravdaa muttemme totuutta, on liekkejä jo kolme tuhatta. Jos meitä pidetään pimeässä kuukauden ajan, valoa vaatii kymmenentuhatta kynttilää. Jos kaksi kuukautta vaietaan rautamuurin lailla, puuttuu Venäjän sisäisiin asioihin jo miljoona korventavaa pientä tulta ympäri maailmaa.

Ihmiskunnan valistunut osa muistaa tästälähin Kaksoissurun päivää eli Anna Politkovskajan kuoleman ja Vladimir Putinin syntymän vuosipäivää 7.10. nostaen lipun puolitankoon ja osoittaen kynttilänsä ja etusormensa Kremlin häpeämuuria kohden. Väärältä elämältä riistettiin loppuvuodet. Hyvä tapettiin, paha jäi vielä valtaan.

– Presidentti Putin, tehkää velvollisuutenne, kun vielä voitte!

 

> sivun alkuun

---

KNFIJV / CARSFI / KNFIJV / CARSFI / KNFIJV / CARSFI / KNFIJV / CARSFI

---

SUOMI 90 -juhlavuosi 2007

KNFIJV: juhlaruno ja juhlaviestit
* Suomi-neidolle 6.12. ja 27.1.
* Venäläispanos itsenäisyydellemme
* 87,5 prosentin itsenäisyytemme...

Runo 90-vuotiaan Suomi-neidon muodoille
erityisesti 6.12., 14.10., 30.11. ja 27.1. (vainojen uhrien muistopv)

Neito kerran ryöstettiin
kaksin maahan kaadettiin.

Neitonen puolusti itseään
roistot tappeli keskenään.

Mitäpä auttoi maailman huoli?
Meni laukku, hiha, hameen paras puoli.

Nousiko neito ja käräjille heräs,
asuaan ja mainettaan takaisin peräs?

Silminnäkijät kun kuorossa huus:
Pidät henkikultas, kun pidät suus!

Kuolihan konna, ja eilen se toinenkin.
Jatkaaks' nyt rikosta uudempi
moinenkin loinenkin?

Kuka nyt suojelurahoja jaksaa
monessa polvessa mafialle maksaa!

***
Vaan ajat muuttuu ja paranee,
pää pois pensaasta rohkenee,
selänkin kyyry jo oikenee.

Jo kohta löytyy se puuttuva vaate
kun palautuu suoruuden aate
nousee arvostus aidon ja uuden,
vilpittömän naapuruuden!

SUOMI 90 VUOTTA:

Venäläisten merkitys itsenäisyydellemme tunnustetava
– nollatoleranssi Nashin maahantuonnille!

Historian arkoja tai muuten vaiettuja aiheita on alettu käsitellä avoimemmin Suomessakin. On mietitty, riittääkö keskustelu sinänsä vai pitäisikö oikein järjestää jonkinlaisia kampanjoita tiedotuksen ja esimerkiksi rehabilitoinnin tai totuuskomission hengessä. Suomettuneisuus purkautunee hiljalleen, itsestään tai autettuna.

Arkoja aiheita on ollut muuallakin. Ainakin kaikissa toiseen maailmansotaan osallistuneissa maissa, mutta muissakin. Jopa Ruotsissa on sangen itsekriittisesti käsitelty esimerkiksi maan teollisuuden natsiyhteistyöhön ja juutalaisasenteisiin liittyviä kysymyksiä. Myöskään Finlands sak är vår -kampanjan suhteeseen Ruotsin valtion todelliseen auttamisvalmiuteen ei aina viitata vaivautumatta.

Amerikassa on asioita pohdittu myös järjestyneen uudelleenarvion ohjelmin. Esimerkiksi maan sodanaikainen suhtautuminen omiin saksalais- ja japanilaisvähemmistöihin on ollut ruodittavana. Varsinkin japanilaisille on julkisesti ja selvästi esitetty anteeksipyyntöjä ja kunnianpalautuksia, jopa jakamatta jääneitä urhoollisuusmitaleita on kuulemma jaettu ja myönnettykin jälkikäteen.

Vietämme tänä vuonna Suomi 90 -juhlavuotta. Toivoisi että viimeistään nyt tarkasteltaisiin, onko meillä kaikki kunnossa näitten asioiden suhteen. Ainakin periaatteessa kaikkien kansalaispiirien ja polittisten taustojen omaavien sekä sukupuolten yhtäläinen ansio ja panos isänmaallisen velvollisuuden suorittamisessa talvi- ja jatkosodissa on jo aikaa tunnustettu. Jo Mannerheim ymmärsi korostaa, että maatamme puolustivat niin työmiehet kuin johtajat, sotilaat, lotat ja kotijoukot, maalaiset ja kaupunkilaiset, kuin myös kansalaissodan ajan sekä punaisen että valkoisen puolen kasvatit.

Mutta jo Mannerheimin oma etninen taustakin velvoittaa meidät ymmärtämään lisäksi, että rintamalla ei ollut yksin suomenkielisiä vaan muitakin suomalaisia. Ruotsinkieliset ovat itsestäänselvästi mielletty osaksi yhtenäistä kansaa, mutta saamenkielisten suomalaisten ja romanien sekä esimerkiksi juutalaisten osuus on jäänyt vähälle huomiolle aivan viime vuosiin asti.

Viime aikoina onkin tullut tavaksi muistuttaa juutalaisten osuudesta itsenäisyytemme puolustajina. Samaten siitä, että Suomi ei luovuttanut juutalaisiaan minnekään (kahdeksan pakolaista tosin käännytettiin), vaikka melkein kaikki muut Euroopan maat niin tekivät, varsinkin naapurimaamme. Juutalaisetkin taistelivat muiden suomalaisten kanssa saksalaisten rinnalla vielä pahempaa kohtaloa eli Neuvostoliiton "vapautusta" vastaan. Juutalainen seurakunta ja mm. Max Jakobson ovat arvokkaalla tavalla muistuttaneet tästä historian oikusta.

Suomen juutalaiset tiesivät olevansa turvassa niin kauan kuin venäläiset ryöstöretkeläiset eivät saisi valtaa maassamme. Tämä tosin vain jatkosodassa eli kesän 1941 neuvostohyökkäyksestä alkaen. Talvisodassa 1939-1940 Suomen juutalaiset eivät tietenkään taistelleet saksalaisten rinnalla vaan saksalais-venäläistä liittoumaa vastaan – aivan niin kuin muutkin suomalaiset. Onkin olennaisen tärkeää muistaa, että Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto toki olivat sotilaallisia ja aatteellisia liittolaisia toisen maailmansodan ratkaisevimmassa vaiheessa eli aloittaessaan sen hyökkäämällä Puolaan syyskuussa 1939.

Myös esimerkiksi saamelaisvaltuuskunta ja romanijärjestöt (Romano-TV) ovat kilvan muistelleet itsenäisyyspäivänä, miten tärkeä näiden väestönosien panos oli puolustettaessa Suomea neuvostohyökkäyksiä vastaan. Åke Lindman teki elokuvan ruotsinkielisten osuudesta, ehkä tulevaisuudessa myös muut vähemmistömme saavat omansa. Erityisesti suomenjuutalaisten erikoinen sotakertomus taistelusta ihmisyyden puolesta ensin yhdistynytta Saksa-Neuvostoliitto-petoa vastaan ja sitten strategisessa liitossa saksalaisten rinnalla venäläisfasisteja vastaan kiinnostaisi varmaan ulkomaillakin

Kassakaappiin sulkemattomasta listastani puuttuvat vielä ainakin suomenvenäläiset. Urhoollisesti taistelivat hekin maahantunkeutujaa vastaan 1939-1944. Heitä on ollut Suomessa aina, ja lokakuun vallankumouksen jälkeen tuli lisää kai enemmän kuin miehityssotilaina poistui.

Esimerkiksi Viipurin läänin asukkaista oli venäjänkielisiä melkein yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä. Viipurin kaupungissa ainakin 3 % väestöstä. Kaikki hekin joutuivat evakoiksi, kun maahantunkeutuja-ryöstöretkeläiset hyökkäsivät marraskuussa 1939 ja uudestaan kesäkuussa 1941, ja sitten vielä sodan lopuksi. Ja 'kaikk ommaisuus män heiltäkii kun ryssä ryöväs', mutta henki säilyi kun kotinsa jättivät. Suomenvenäläiset osallistuivat taisteluihin yhtä laajasti kuin koko kansa.

Väärä väite, että Lenin muka olisi antanut itsenäisyyden Suomelle on kumottu ja kuopattu! Silti monet vielä luulevat, että Neuvosto-Venäjä tunnusti itsenäisyytemme ensimmäisenä.

Tämä tietysti nolottaa kunniallisia venäläisiä, jotka eivät haluaisi suurrikollisen nimen pilaavan tarpeettomasti maidemme yhteisen taipaleen kuvauksia. Siksi on tuon tuosta korostettava, että Ranska tunnusti Suomen itsenäisyyden ensimmäisenä, samana päivänä eli 4.1.1918, mutta jo ennen kuin Neuvosto-Venäjän toimeenpaneva kansankomissariaatti (=Lenin+Stalin) teki tuon oman eleensä lähinnä yllyttääkseen punakapinallisia kaappaamaan vallan ja liittämään maamme "vapaaehtoisesti" neuvostokansojen perheeseen. Myös Ruotsin tunnustus tuli samana päivänä.

On aika selkiyttää rehtien suomenvenäläisten veteraanien ja evakoiden kiistaton kunnia! Ei heidän joukossaan ollut 'ryssänkätyreitä' ja quislingeja yhtään enempää kuin muissakaan meissä. Varsinaista kunnianpalautusta ei tarvita, koska kunniaa ei olla epäiltykään, mutta selkiytys on tarpeen lähinnä maahanmuuttajavenäläisiämme ja nuorta polvea ajatellen.

Toukokuussa törmäsin Espalla euroviisuturistiin, jolla oli jakunrinnassa jonkinlainen neuvostopartisaanin kunniamitali kiitosmaininnoin Voiton päivästä. Tyttönen kantoi sitä tavalla, joka sai epäilemään, ettei kyseessä ollut vitsi vaan tyrmistyttävä tietämättömyys ja Putinin Venäjän propagandan sisäistäminen. Osoitin merkkiä paheksuvasti sormella ja sanoin auttavalla venäjälläni "Sovjetski fashist!", jolloin harhaanjohdettu käänsi sen piiloon eikä hänen seuralaisensakaan onneksi alkanut käsirysyyn. – Mutta entä jos aina ei käy näin hyvin, jos vaikka noita pahan ihailijoita ilmaantuu Suomeen enemmänkin? Asennekasvatusta ja infoa tarvitaan uusiin suomenvenäläisiimme. Nollatoleranssi on ainut oikea suhtautumisemme mahdollisiin Putinjugendin tapaisiin neuvostobarbaarien palvontailmiöihin Suomessa ja sivistysmaissa yleensä!

Kai sentää perinteiset suomenvenäläiset patriootit ja muut kunnon ihmiset haluavat kohottaa profiiliaan myös itsenäisyytemme puolustamisen ja kunnioituksen suhteen, etteivät maahanmuuttajat ja muutkaan vahingossakaan luule heitä jotenkin huonommiksi suomalaisiksi? Ennakkoluuloja kun voi olla venäläiseen kulttuuriin kasvaneilla jos jonkinmoisia.

Saattavathan jotkut jopa uskoa, että Neuvostoliiton osuus toisessa maailmansodassa olisi ollut jotain merkittävän myönteistä, niinkuin viron sudeettivenäläiset näyttävät luulevan. – Lyhyt kertaus olennaisimmasta: Stalin oli koko sodan aloittaessaan Hitlerin kanssa liitossa ja Neuvostoliitto pääsyyllinen Saksan ohella. Tästä ei saa tietenkään syyllistää venäläisiä kansana enempää kuin saksalaisiakaan. Niin tekisimme, jos pidemmän päälle jätämme korostaen esiintuomatta suomenvenäläisten merkittävää ja kiitettävää panosta isänmaallisessa puolustussodassamme Neuvostoliittoa vastaan vuosina 1939-1944.

Maahanmuuttajavenäläisten integroiminen Suomen yhteiskuntaan ja yleensä vapaaseen maailmaan on eräiden arvioiden mukaan tökkinyt pahasti. Yksi syy identiteettiongelmaan saattaa olla se, että heillä on sisäistettynä propagandistista pravdatietoa historiasta, esimerkiksi Voiton päivän valheliturgiat yms. Heille jos keille pitäisi tarjota tervettä suomenvenäläistä identiteettiä: nostaa esiin suomenvenäläisyyden myönteistä merkitystä.

Jotain nykyistä järjestelmällisempää tiedotuskampanjanomaista pitää ennaltaehkäisevästi alkaa pikaisesti tehdä. Muuten saatamme kohta olla jotenkin sellaiseen viittaavassa tilanteessa, missä vaikkapa Israel ja Viro ovat. Israelissa venäläiset maahanmuuttaja-natsit turmelevat synagogia ja puuhaavat muuta stalinistishitleriläistä sudeettilobbausta. Virossa kärsivät muutkin kuin R-Kioskien pitäjät. Miksi päästää maahan sellaisia jotka jollain tasolla kannattavat esimerkiksi putinistifasisteja ja nashilaiskommareita?

Jos siis Suomeen pyrkii ihmisiä, jotka suhtautuvat myönteisesti Neuvostoarmeijan imperialistisiin valloituksiin ja rikollisiin tekoihin ja viettävät militaristista Voiton päivää, pitäisikö heille panna leima otsaan ja palauttaa idän pimeyteen? Tulisiko työntää takaisin ne, jotka eivät kunnioita talvi- ja jatkosodan muistoa ja tuomitse neuvostoarmeijan rikoksia? – Ei pidä. Venäläiset ovat hyviä ja pahoja ja tavallisia ja sekopäitä niin kuin muutkin. Heille pitää kertoa asiat rehellisesti ja painottaa myönteisiä puolia.

Koko väestöryhmä on vaarassa joutua häpeään, jos vielä ensi toukokuussa Helsingin julkisista kulkuvälineistä löytyy ihmisiä, jotka ymmärtämättömyyttään lukevat ylpeinä venäläisiä julkaisuja, joissa huudetaan ikuista kunniaa Viron tasavallan ja Suomen Karjalan internatsistisille ryöstömurhaajille eli "vapauttajille". Toden totta todellista tarvetta myönteisen vaihtoehdon markkinoinnille on. Erityisesti näkisin tämän lobbauksen hedelmällisyyden Venäjän lähetystön ja ainakin Suomen nykyisen venäläissiirtokunnan median ja miksei itse Venäjänkin suuntaan.

Entinen tsaarinupseeri Mannerheim on arvossaan Venäjällä. Mikseivät myös muut osin venäläistaustaiset sankarit, jotka taistelivat oikean asian puolesta selkeämmässä tilanteessa ja myös puhtaammin motiivein kuin Rangaistuspataljoonan sympaattiset velmut konsanaan?

On toki suomenvenäläisen itsetuntoa nostattavaa ja parahultaisen myönteistä identiteettiä selkiyttävää, jos vaikkapa urhea toisinajattelijajournalisti Eilina Gusatinskaja kirjoittaisi Spektr-lehdessään tuon tuosta – mieluusti itsenäisyyspäivänä 6.12. ja puolustusvoimain lippujuhlanpäivänä 4.6. sekä Eurooppapäivänä 9.5. – juttuja siitä, miten merkittävä panos suomenvenäläisillä oli talvi- ja jatkosodan taisteluissa Neuvostoarmeijan raakalaismaista hyökkäystä vastaan.

Pitäisi siis tarjota tervettä suomenvenäläistä identiteettiä: esikuvina suomenvenäläiset sotasankarit tuhoamassa Stalinin raakalaistankkeja ja verenpunaruskeita politrukkeja; sivistyneet emigrantit, jotka tulivat turvaan Suomeen Leninin ja Stalinin isovenäläistä vallankumousta pakoon (Babitzinit ym)... Kenties postimyyntiin saadaan pian venäjänkielisiä t-paitoja tekstillä "Kiitos Suomen pelastamisesta neuvostofasismilta!"

Tiedossani ei ole yhtään tapausta, jossa suomenvenäläinen olisi vapaaehtoisesti siirtynyt Puna-armeijan puolelle tai jäänyt venäläisten ryöstämään Karjalaan vihollisen armoille. Itsenäisen Suomen venäjänkieliset ovat olleet kunnollista väkeä ja oikealla puolella myös suuressa isänmaallisessa puolustussodassamme 1939-1944. Myös he ovat kokeneet raskaana vääryytenä sen, että Neuvostoliitto ryösti aloittamansa sodan avulla ja sittemmin miehitti laittomasti Viipurin läänin ja Petsamon ja muitakin suomalaisten maita.

– Kertokaa tämä Eilina Gusatinskajalle, spasiba!

SUOMI 90 VUOTTA:
87,5 prosentin itsenäisyys – sataprosenttinen kunniavelka

Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden juhlavuotena on syytä palauttaa mieliin perusasioita ja niiden taustoja. Muistamme kiitollisina sitä, että veteraanit ja koko kansa taistelivat sodissamme 1939–1944, jotta maamme 1917 saavutettu itsenäisyys säilyisi.

He eivät puolustaneet raskain uhrein pelkästään kukin omia kotejaan, vaan koko isänmaatamme. He puolustivat solidaarisesti itsenäisen Suomen koko aluetta, kaikkien kansalaisten kotia ja kotiseutua - suomensuomalaisten, suomenruotsalaisten, suomensaamelaisten, suomenvenäläisten, suomenjuutalaisten, hämäläisten, uusimaalaisten, pohjalaisten, karjalaisten... Kansan keskuudessa vallitsivat tasapuoliset turvatakeet.

Suurin osa Suomea säilyikin itsenäisenä, mutta 12,5 % maastamme joutui sotien jälkeen vieraiden maahantunkeutujien haltuun, laittomasti miehitetyksi. Se ei ollut veteraaniemme syytä - se oli Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin imperialistista sanelua, mihin sodan uhrin ja myös myöntyväisten länsimaiden oli tuossa tilanteessa tyydyttävä.

Myöhemmin kansainvälisen oikeuden vastainen miehitysrikos jätettiin voimaan Pariisin sopimuksella, joka on Stalinin kuoleman jälkeen julkisesti todettu oikeusmurhaksi ja kumottu Suomen osalta 1991.

Suomeen 1939 natsi-Saksan valtuuttamana hyökännyt Stalinin Neuvostoliitto riisti meiltä väkivalloin Viipurin läänin lähes kokonaan, Petsamon sekä Sallan itäosat ja Suomenlahden saaret. Se asutti nuo alueet laittomasti omalla sota- ja siviiliväestöllään, vastoin evakuoitujen asukkaiden tahtoa.

Neuvostoliitto tai sen jatkajavaltio Venäjän federaatio eivät ole toistaiseksi sallineet alueen oikean asujaimiston, 430 000 pakolaisen, palata koteihinsa tynkä-Suomesta. Kuitenkin jo Neuvostoliitto salli Siperiaan siirrettyjen vähemmistökansojen palata kotiseuduilleen Stalinin kuoleman jälkeen. Edes Viipurissa syntyneen presidentti Ahtisaaren ihmisoikeudet eivät ole vielä toteutuneet tältä osin, vaan hänen kotitaloonsa on kielletty jopa kiinnittämästä merkittävästä ja kansainvälisesti korkeasti arvostetusta asukkaasta kertovaa kylttiä.

Emme saa koskaan unohtaa, että nuokin yhä naapurimaan hallussaan pitämät Kaakkois- ja Itä-Suomen alueet olivat ja ovat veteraaneillemme yhtä arvokkaita kuin muutkin osat Suomea, jonka rajat oli rauhanomaisesti sovittu Tarton rauhassa 1920. Asian on julkisesti vahvistanut muitten muassa kenraali Adolf Ehrnrooth. En ole kuullut yhdenkään veteraanin olevan toista mieltä. Jos Pohjanmaa tai Uusimaa olisivat joutuneet vihollisen käsiin, olisi taisteltu niiden vapauttamiseksi. Tämä onkin yksi osa kunniavelkaamme itsenäisyytemme puolustajille: Karjalaa ei jätetä!

On hyvä YYA-aikoina historiantietonsa hankkineidenkin tietää, ettei Suomi koskaan liittänyt alueeseensa tuumaakaan vierasta maaperää, mitä taas Neuvostoliitto ja Saksa tekivät aina kun voivat. Talvisodassa russofasistien ryöstämä Viipurin lääni palautettiin virallisesti Suomen alueeseen jatkosodan alkuvaiheessa 6.12.1941, mutta ei koskaan enempää. Suomi oli kaikista Euroopan sotaanjoutuneita kansakunnista eettisesti puhtaimmin taistellut, kävimmehän puolustussotaa.

Meillä oli jopa demokraattiset laitoksetkin toiminnassa toisin kuin muualla sotaan joutuneissa maissa. Neuvostoliitossahan tai Venäjällä ei demokratiaa ole ollut koskaan. Tosin Suomessakin oli 30-luvulta lähtien fasistiset puolueet kielletty: Kosolan lapualaiset ja Kuusisen SKP. Demokratiaa oli ymmärrettävästi pakko puolustaa. Itänaapurissa painvastaisesti oli kielletty jo 1917 kaikki muut paitsi russofasistinen puolue - toisessa Molotov-Ribbentrop-maassa Saksassa tilanne oli ollut sama 30-luvulta.

Venäjä ei ole toistaiseksi katsonut aiheelliseksi neuvotella ryöstettyjen alueiden palauttamisesta Suomelle, vaikka se on jo purkanut miehityksensä Baltian maissa ja vetänyt sotajoukkonsa kotiin itäisen Euroopan maista. Sitä vastoin Venäjä suomalaisine hengenheimolaisineen edelleen suosii sellaisten vanhakantaisten propagandaväittämien toistelua kuin että 'Suomen pitäisi olla kiitollinen Venäjälle koko itsenäisyydestään, koska se on Leninin lahja meille. – Huhhuh!

Ensinnäkään Leninillä ei ole asian kanssa juurikaan muuta tekemistä kuin että hän sattui toimimaan tuohon aikaan Neuvosto-Venäjän kansallisuusasioiden kansankomissaarin Josif Stalinin kumileimasimena näissä asioissa ja allekirjoitti paperit, joita Stalin eteen toi. Myös Suomen itsenäisyyden tunnustamisen.

Stalinin oli tarkoitus hoitaa Suomen anschluss eli Neuvostomaahan liittäminen itsenäisen Suomen "oman" vallankumouksen kautta. Kun se ei onnistunut 1918, alkoi hän tovereineen suunnitella suorempaa toimintaa kuin vain kapinan lietsominen ja aseistaminen. Vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimuksen aikana ei Lenin enää elänyt, mutta Stalin siinä lupasi, että maidemme välinen raja on sovittu ikuisesti rikkomattomaksi. Sitä kesti vuoden 1939 marraskuuhun, jolloin Hitlerin kanssa liittoutunut Neuvostoliitto lähti vapauttamaan meitä asevoimin. Suomalaisilla ei ole ollut aihetta kiitollisuuteen itänaapuria kohtaan.

Sen sijaan venäläisten sodanjälkeinen voiton päivä olisi voinut ilman suomalaisten apua olla yhtä hyvin myös sekä leivätön että kokonaan olematon. En nyt tarkoita sitä, että rintamalla tuntematon sotilas tarjosi hyökkääjälle voita leivän päälle. Venäläisten näet tulisi viettää vähintään kerran vuodessa harrasta Kiitoksen päivää, jossa muistaisivat sitä, että Neuvostoliiton aggression kohteeksi kahdesti syyttään joutunut (+ vuoden 1918 kapinan lietsonta) ja sen tuhoon tuomitsema itsenäinen Suomi ei antanut Stalinin ex-heilan ja aiemman liittolaisen Saksan tuhota Leningradia ja sitä kautta koko Venäjän kansakuntaa eikä myöskään Murmanskin tai muita huoltoreittejä tuhottu, mikä olisi koitunut varmaan koko Venäjän kansan tuhoksi. Se oli Mannerheimin suomalaista viisautta. Suomi taisteli itsensä ja Euroopan puolustamiseksi, ei tuhotakseen naapurikansoja saksalaisvenäläiseen tyyliin.

Suomi oli kaikista Euroopan sotaanjoutuneita kansakunnista eettisesti puhtaimmin taistellut, kävimmehän puolustussotaa. Vaikka ei Suomikaan tietenkään täysin viaton ollut, toki sekin tiedetään. Seitsemän juutalaispakolaista esimerkiksi käännytettiin maasta ja he joutuivat Hitlerin leireille. Sodan jälkeen palautettiin Neuvostoliittoon 56.000 inkeriläistä - Stalinin leireille. Rumia tekoja! Silti lukuina laskien sodanaikaiset synnit taitavat olla Ruotsin luokkaa ja alle Norjan luvuista ja alle kymmenespromillen vaikkapa Ranskan synneistä, joka lähetti juutalaisia melkoisesti tuhottaviksi, niin kuin mademoiselle Jenni Suuntimo mm. Le Monden ja Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa meille kertoi pari vuotta sitten.

Suomen omat juutalaisethan puolustivat uhrautuen ja ansiokkaasti isänmaataan(mme) sekä talvi- että jatkosodassa, vaikka jälkimmäisessä tukenamme oli myös Neukkulan ex-liittolainen Saksa. Neuvostoliiton siiviilientuhoamisluvut ovat tietysti kaikkein hirveimmät, sekä muita kansoja että omiaan tappoivat kymmeniä miljoonia. Rauha kaikkien 'vapautettujen' sieluille kansalaisuuteen yms. katsomatta!

Yhdessäkään sodassa koskaan ei olla pysytty omalla aluella. Silloin olisiki kyse sisällissodasta. Usein niittenkin takana on joku ulkopuolinen, kuten meillä 1918 oli Neuvosto-venäjä yllyttämässä ja aseistamassa. Isä Aurinkoisella oli tarkoitus hoitaa Suomen anschluss vallankumouksen kautta, mutta kun se ei onnistunut, piti sitten 1939 tulla Hitlerin luvalla ja tuella vapauttamaan meidät veljellisen avun nimissä ja Moskovan Kuusisen "kansan" ja Terijoen "kansanhallituksen" kutsusta.

On olennaista, että Neuvostoliitto aloitti sekä talvi- että jatkosodan hyökkäämällä heti ensimmäisestä päivästä lähtien siviilikohteita vastaan, pommittaen kaikkia kaupunkeja ja taajamia länsirajaa myöden. Suomi sitten 1941 Venäjän uuden hyökkäyksen alettua paitsi otti ja liitti takaisin omaan alueeseensa vain omansa, niin kuin pitää, myös lisäksi sotastrategisesti kohtuullisen miehitysalueen kaiketi puolustuksen ja mahdollisen tulevan vaihtokaupan yms. varalle, niin kuin sodissa on tapana. Joku haaveili varmaan myös Itä-Karjalan vapauttamisesta venäläisten terrorista, mutta pettymys oli, että valtaosan ihmisistä oli Stalin jo tapattanut. Tärkeä pointti on, että Leningradia ei koskaan pommitettu tai edes uhattu eikä yleensä siviilikohteita, vaikka Neukkulan ex-heila Hitler sitä pyyteli ja aneli.

Ehkä on ihan hyvä muistaa, että Neuvostoliitto aloitti toisen maailmansodan ja nimenomaan natsi-Saksan liittolaisena. Stalinin valtakunta oli syksystä 1939 kesään 1941 Hitlerin liittolainen osallistuen jo ennen Suomen talvisotaa yhteisiin sotatoimiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen nojalla hyökkäämällä idästä Puolaan syyskuussa 1939 ja jakamalla saaliin kahtia lännestä hyökänneen Saksan kanssa. Sieltä neuvosto-saksalaisesta ystävyys- ja saaliinjakojuhlasta juontaa venäläisten kunniakas perinne Voiton päivän paraateihin. Puolan Brest-Litovskissa ehkä voisi olla pronssinen Kättelevät liittolaiset -patsas kuvaamassa Saksan ja Neuvostoliiton sankariarmeijoiden vapauttajien yhteistä voitonparaatia 23.9.1939, kun Puola oli miehitetty ja jaettu, ks. http://www.hot.ee/liitlased

Myös Katynin joukkoteloitukset, joista neuvostopropaganda syytti myöhemmin hylkäämäänsä liittolaista Hitleriä, oli maailmansodan ja historiankin ensimmäinen järjestelmällinen kymmenien tuhansien aseettomien siviilivankien massamurha. Siellä Katynissa oli Stalinin kaavailuissa tarkoitus tappaa myös suomalaisia siviilejä ja upseeristo. Talvisodan vastarinnan ansiosta russofasistit eivät voineet toteuttaa sitä. Eivät myöskään Otto-Ville Kuusisen ja parin muun quislingin unelmaa punaisesta Suur-Suomesta, johon kuuluisi myös itä-Karjala ja jonka asukkaista puolet olisi siirretty Siperiaan ja neljäsosa teloitettu. Sen Suur-Suomenhan Stalin meille lupasi jo Jartsevin neuvotteluissa. Sitä ei haluttu, joten venäläiset hyökkäsivät 30.11.1939.

Sodan kuluessa saksalaiset matkivat Neuvostoliitolta keskitysleirit omaan käyttöönsä, osin selvästi tehokkaampanakin tuhokoneistona kuin esikuvansa Lenin ja Stalin olivat ne alunperin 20-30-luvuilla Venäjällä kehittäneet. Neuvosto-Venäjältä toki koko Natsi-Saksan valtiollinen ja poliittinenkin apparaatti oli apinoitu. En tiedä miten hedelmällistä on pohtia oliko natsi-Saksa vai Neuvostoliitto hirveämpi, mutta valitettavasti esikuva Neuvostoliitto eli paljon pitempään kuin läntinen imitoijavaltakuntansa, joka onneksi jäi vain parin vuosikymmenen ikäiseksi - paitsi DDR:n osalta. Sanaa "keskitysleiri" käytettiin Neuvostoliiton 22.6.1941 aloittaman jatkosodan alkuaikana Itä-Karjalassa suomalaistenkin leireistä. Kun selvisi, mitä saksalaiset ehkä tarkoittivat samalla sanalla, oli sanasta luovuttava, sillä sellaisista saksalaisneuvostoliittolaisista tuholeireistä ei ollut vähääkään kyse.

Melko puhtain asein ja purjein selvittiin moraalisesti sodista, joita Stalin & Co halusi ja ne aloitti - siitä huolimatta että meidän kumppanina jatkosodassa oli tuo Neuvostoliiton exä ja aatteellinen sukulainen natsi-Saksa. Missään muualla ei varmaan juutalainen yhteisö ollut yhtenäisenä ja vapaaehtoisesti taistelemassa saksalaisten rinnalla yhteistä vihollista vastaan. Muuta apua ei meillä ollut saatavissa, ja talvisota oli opettanut mitä on joutua kahden fasistisuurvallan aggression kohteeksi yksin.

Se oli strateginen liitto, joka pelasti Suomen juutalaiset siinä missä ruotsalaiset, venäläiset ja saamelaisetkin, vaikka 12,5 % maasta menikin imperialistisioille ja niiden itänatsistisille "vapauttaja"soturipatsaille. Raskaan vastuun kantanut työväenmies ja kaikkien kansalaisten kunnioittama Väinö Tanner totesi asiasta jotenkin niin, että perkeleen hyökkäystä vastaan puolustauduttaessa on paremman puutteessa kelpuutettava vaikka saatanan apu.

Jos lukijat tapaatte venäläisiä, opastakaa heitä hienovaraisesti keskustelemaan ja pohtimaan historiaansa vähän saksalaisten tapaan myös itsekriittisesti, vähemmän paranoiaan ja skitsofreniahuuruisiin suuruuskuvitelmiin perustuen. Venäjän kielessä on teoriassa erittäin kauniita sanoja, kuten tovarishtsh, svoboda, druzhba ja mira mir... Toistaiseksi niihin vaan on syytä suhtautua samalla sitaattivarauksella kuin yleensä käännettäessä muille kielille venäjän sana pravda eli "totuus".

Naurakaamme säälivän maltillista tuskin havaittavaa hymyämme sille, että Venäjä haluaa jatkaa sodan mielettömyyttä ja siihen johtaneita internatsistisen suurvaltaretoriikan valheita vielä 60 vuoden jälkeenkin... Banaanitasavallankin on toki jostain revittävä itsetuntonsa, kun esimerkiksi omaa teollisuutta ei saada kehitetyksi ja ulkomaiset sijoittajat eivät oikein luota maan kykyyn taata alkeellisintakaan investointisuojaa edes valtiollisia väärintoimijoita vastaan kehityshankkeille, jotka voisivat päivittää tai korvata esimerkiksi Suomelta viime sodissa ryöstettyjen teollisuuslaitosten aikoinaan huippukorkean teknologian.

Tämän neuvostoaikaisen kulttuurisen ja taloudellisen rappionsa nyky-Venäjä haluaa 'korvata' pönkittämällä entisissä alusmaissaan ruostuvia miehittäjäpatsaita ja muita totalitarismin pimeitä monumentteja ja vaatimalla niille epäjumalamaista kuvanpalvontahenkeä kaikilta, äärimmäisiltä uhreiltakin. Joskus tuntuu, että 'vapauttajakansakunta' on vapauttanut itsensä jostain, mistä ei ehkä olisi hyvä vapauttaa ketään. Toivoisi jo todella, että itänaapuri sivistyisi sen verran, että pyytäisi oikeasti anteeksi ja unohtaisi sitten stalininpalvonnan. Aljosha-patsaat yms. loukkaavat ihmiskunnan syviä arvoja yhtä paljon kuin Hitlerin ja SS:n ja Gestapon patsaat loukkaisivat, jos niitä olisi.

Patsas sinänsä ei loukkaa ketään, jos se ilmentää jotain hyväksyttävää. Keskeisin kysymys onkin, katuuko Aljosha? Pyytääkö se anteeksi ihmiskunnalta? Ei. Saksalaiset natsit ovat pyytäneet anteeksi. Koska venäläiset natsit pyytävät? Jokainen Neuvostoliiton 1939 rajat ylittänyt vanäläissotilas syyllistyi hyökkäyssotaan ja neuvostoarmeija ja NKVD/KGB vähintäänkin yhtä hirveisiin ja laajoihin sotarikoksiin kuin sodanaloittajaliittolaisensa Saksan armeija.

Sodan ja imperialismin mielettömyys kiteytyy siihen, että kuin yhteisellä päätöksellä kahden liittolaisena ja keskenäänkin kamppailleen paskiaisen julmuuksista toisen tekemiä aletaan katsoa "hyvällä" sitten kun toinen niistä on voitettu. Olisipa molemmat voitettu ja tuhottu 40-luvulla yhtä perusteellisesti kuin natsi-Saksa! Ihmiset muuallakin kuin takapajuisissa piireissä voisivat viettää 9.5. voiton päivää, jos sattuisi huvittamaan, eikä siihen tarvitsisi noita internatsivenäläisiä tappajankuvatuksia. Venäjän on herättävä kunnioittamaan paitsi aidosti omien uhriensa muistoa myös sen oman toiminnan uhrien muistoa sekä uhrikansojen oikeutettuja vaatimuksia. Neuvostoimperialismin uhrien on osoitettava oikeutetut viestinsä Venäjälle entistä selkeämmin. Myös suomalaisten on aika ilmaista selkeästi kantamme.

Rauhanomaisesti sovittujen Tarton rauhan rajojen palautusneuvottelujen sinnikäs vaatiminen ja koko Suomen alueen arvostamisen perinteen vaaliminen ovat yksi tapa osoittaa kiitollisuutta veteraaneillemme ja maksaa kunniavelkaa kaikille ihmisyyttä puolustaneille neuvostofasismin vastustajille. Kansainvälinen oikeutemme on nähdä itsenäinen Suomi vielä kokonaisena Hangosta Petsamoon ja Kilpisjärveltä Terijoelle.

Talvisodan päättymisen vuosipäivänä 13.3.2004, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin viimeisellä matkalla Helsingin tuomiokirkosta kohti Hietaniemen sankarihautausmaata, noin kello 11.55 saattueen lähestyessä marsalkan ratsastajapatsasta Mannerheimintiellä, Suomen kansa sai kuulla kenraalin velvoittavan viestin oikeudestamme kotimaan koskemattomuuteen. Yleisradion TV1:n lähetyksen oivaltava toimittaja luki sanasta sanaan Adolf Ehrnroothin joulukuussa 2003 ProKarelialle antaman lausunnon – ks.
www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=459&author=10

Tuossa viimeisessä tervehdyksessään kenraali vahvistaa, että yhä naapurimaamme hallussaan pitämät Kaakkois-, Itä- ja Pohjois-Suomen alueet olivat ja ovat veteraaneillemme yhtä arvokkaita kuin muutkin osat Suomea, jonka rajat oli rauhanomaisesti sovittu Tarton rauhassa 1920. Juuri Tarton rauhan rajoja veteraanimme ja koko kansa puolustivat, kokonaista Suomea. Tuskin kukaan veteraani voi olla toista mieltä tästä asiasta. Viipurin lääni eli Suomen Karjala sekä Petsamo ja Salla kokonaisuudessaan ja Suomenlahden saaret ovat osa Suomea, mutta toistaiseksi vieraan vallan vääryydellä miehittämiä.

Venäjälle tai muille suurille maille Suomi-neidon rajat ovat yhdentekevät, mutta meille ne merkitsevät paljon. Lisäksi ne nykyisinään, oikeaan asuunsa korjaamattomina, osoittavat paitsi Venäjän epäkunnioittavaa ja halveksivaa suhtautumista maatamme ja kansaamme kohtaan, myös kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia kohtaan.

Adolf Ehrnrooth toivoi, että jatkaisimme kaveria ei jätetä -periaatteen mukaista toimintaa rauhan aikana yhtä hyvin kuin sodassakin. Sodan uhan hän sanoi poistettavan parhaiten uskottavalla kansallisella maanpuolustustahdolla ja järjestämällä asiat niin, ettemme enää koskaan jää yksin raa’an hyökkääjän armoille. Kenraali on tunnettu selkeistä lausunnoistaan Suomen, oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden puolesta sortoa, suurvaltaimperialismia, toivottomuutta, itsekkyyttä, suvaitsemattomuutta ja rasismia vastaan.

Useat Karjalan palautusta edistävät järjestöt sekä yhä kasvava joukko suomalaisia ihmisiä ottavat luottavaisina vastaan Adolf Ehrnroothin velvoittavat sanat oikeudestamme pyrkiä kokonaiseen Suomeen rauhan ajan keinoin. Pieninä ja heikkoinakin tunnemme tämän perinnön vaalimisen tärkeyden ja jatkamme työtä.

Maamme viettäessä itsenäisyyden 90-juhlavuotta on syytä muistuttaa, että vaikka olemmekin sataprosenttisessa kunniavelassa neuvostoimperialisteja vastustaneille veteraaneillemme, Suomi on valitettavasti yhä 12,5 %:n alaltaan vieraan miehityksen alla ja itsenäisyytemme näin vain 87,5-prosenttinen.

Onnea 90-vuotiaalle suomelle
– palautukoon maamme mahdollisimman pian kokonaiseksi!

> sivun alkuun

KANSALAISNOOTIT
Kansalaisten viestejä Venäjän ja Suomen edustajille

* Suositeltavia kansalaisnoottien mallikirjepohjia lähetettäviksi (lisämaininnoin ajankohtaisaiheista kuten ilmatilaloukkaukset ja toimittajamurhat) kampanjapäivinä CARSFI-julisteiden kera vastaanottajalle sekä tiedoksi Suomen ja Venäjän presidenteille, ministeriöihin, kansanedustajille ja asianomaisiin länsilähetystöihin sekä kotimaiselle ja kansainväliselle medialle. Samaten tulee muistaa Suomessa toimivat venäjän- ja englanninkieliset tiedotusvälineet, yhteisöt ja yritykset.

>> NOOTTIKIRJEPOHJA (+ suositeltavia ajankohtaislisäyksiä!)

Virallisina kampanjapäivinä lähetettäviä kansalaisnoottiversioita:
(esimerkit vuonna 2006 lähetettyjä, lisämaininnoin ajankohtaisaiheista)
> "Voiton päivinä" 9.5.
> Molotov–Ribbentrop-vuosipäivinä 23.8.
> Tarton rauhan vuosipäivinä 14.10.+ lähetystön vastaus 17.10.06!
> talvisodan alkamisen vuosipäivinä 30.11.
> talvisodan loppumisen vuosipäivinä 13.3.

Vuosien 2007 kansalaisnoottien erityisaiheita:
14.10.Itämeren kaasuputkiyhteistyöehdotus – Tarton rauhan päivän kansalaisnootti 2007 Word-muodossa
23.8.Molotov-Ribbentrop-päivä liputuspäiväksi, 9.5.Tallinnan Pronssistalinisti-patsas

Liitejulisteet sopivat sellaisenaan jaettaviksi myös vaikkapa vastaantuleville venäläisille esim. Euroviisujen 2007 aikana. Noottikampanjat ovat toistuneet vuosittain vuodesta 1993 alkaen.
Suomen EU-puheenjohtajakauden 1.7.–31.12.2006 aikana on lähetetty ajankohtaan sattuvien kansalaisnoottikirjeiden kopiot EU-elinten ja kansainvälisen median tiedoksi. Lisäksi on tehty ad hoc -postituksia suurten konferenssien ja presidentti Putinin Suomen-vierailujen yhteydessä. Samoin tehdään Suomen toimiessa Ety-järjestön puheenjohtajana vuonna 2008.

* Vähemmän suositeltavia kontaktitapoja:
– kuva yllä: J. Komissarov tutkii postiaan 90-luvulla (Juri Derjabin: Omalla nimellä, Otava 1997)
– kuuma linja Kremliin / Hot Line to Kremlin:
Tehtaankatu SUOMEN EU-PUHEENJOHTAJUUSKAUDELLA 11.12.1999
(ulkolinkki, raportti tiedusteluvärvätty Sepi Nevalan yksityisoperaatiosta Groznyin siviilien pelastamiseksi / Report Document:
Russian Embassy in Helsinki and Grozny City Threatened, Dec. 1999)

P R E S S  R E L E A S E S 

> 9th May 'Victory-in-Eastern-Europe' Day
> 23rd August Anniversary of the Molotov–Ribbentrop Pact
> 14th October Anniversary of the Peace of Tartu !+ THE REPLY 2006!+ VASTAUS 2006
> 30th November Anniversary of the Beginning of the Finnish Winter War
> 13th March Anniversary of the End of the Finnish Winter War
> e.g. 27th January

PRESS RELEASE 30 Nov. 2007, free from now on

A Finnish so far peaceful activist section of the international human rights pressure group Citizens Against the Remains of the Soviet Fascist Imperialism (CARSFI) has earlier today addressed to the Ambassador of the Russian Federation in Helsinki an appeal for the return of the Finnish territory occupied illegally by the USSR in 1940's and for the condemnation of the war crimes and crimes against humanity committed by the Soviet Union and the Russian Third Derzhava. The dating of the diplomatic letter refers to the anniversary of the beginning of the Finnish Winter War, 30 November 1939. The Soviet attack violated the Peace of Tartu (14 October 1920, confirming the legitimate immemorial borderline between Finland and Russia / Soviet Union).

The activists point out the cumulative offence of the Russian Federation still continuing the illegal occupation crime committed by the Russians after the Stalinist aggression against Poland, the Baltic States and Finland since September 1939. More than 12% of Finnish territory is still under illegal Russian occupation, the area of which was ethnically cleansed of all inhabitants of that time. The whole population – 430,000 Finnish refugees with their descendants – were robbed of their domiciliary rights by the Soviet invaders. How could the Nazi-Communist Molotov–Ribbentrop Pact still remain in force empowering the aggressor to maintain Stalin's imperialist territorial conquests?

CARSFI is awaiting the kind reply and expects Russia's taking initiative in negotiating on the procedure of imminent restoration of the Finnish territories according to the Road Map to Good Relations and Co-operation in Re-Organizing the Nord Stream Gaz Pipe Project, published on the CARSFI web site. It is furthermore found with great sorrow that Anna Politkovskaya died as a victim of Putinism – and so did the hope of democracy in Russia.

CARSFI Finland / KNFIJV Suomi
Antisovrus International
www.rescordis.net/knfijv-carsfi.html
ATTACHMENT: See Posters www.rescordis.net/lentolehtiset.pdf

PRESS RELEASE 14 Oct. 2007, free from now on

A Finnish so far peaceful activist section of the international human rights pressure group Citizens Against the Remains of the Soviet Fascist Imperialism (CARSFI) has earlier today addressed to the Ambassador of the Russian Federation in Helsinki an appeal for the return of the Finnish territory occupied illegally by the USSR in 1940's and for the condemnation of the war crimes and crimes against humanity committed by the Soviet Union and the Russian Third Derzhava. The dating of the diplomatic letter refers to the anniversary of the conclusion of the Peace of Tartu (14 October 1920, confirming the legitimate immemorial borderline between Finland and Russia / Soviet Union).

The activists point out the cumulative offence of the Russian Federation still continuing the illegal occupation crime committed by the Russians after the Stalinist aggression against Poland, the Baltic States and Finland since September 1939. More than 12% of Finnish territory is still under illegal Russian occupation, the area of which was ethnically cleansed of all inhabitants of that time. The whole population – 430,000 Finnish refugees with their descendants – were robbed of their domiciliary rights by the Soviet invaders. How could the Nazi-Communist Molotov–Ribbentrop Pact still remain in force empowering the aggressor to maintain Stalin's imperialist territorial conquests?

CARSFI is awaiting the kind reply and expects Russia's taking initiative in negotiating on the procedure of imminent restoration of the Finnish territories according to the Road Map to Good Relations and Co-operation in Re-Organizing the Nord Stream Gaz Pipe Project, published on the CARSFI web site. It is furthermore found with great sorrow that Anna Politkovskaya died a year ago as a victim of Putinism – and the murderer is still at large.

[ The BLOG SUMMARY in English, 23 Aug. 2007 – The Anniversary Day of the Molotov–Ribbentrop Pact, 23rd August, should be commemorated with mourning ceremonies and flags at half-mast in all member countries of the European Union. Celebrating of the so called Victory-in-Eastern-Europe Day on 9th of May should be banned as an inter-Nazi militarist raging of the Soviet fascist neo-Stalinists. – Mr. Putin, tear down all those bronze soldiers like 'Alyosha'! The Red Army was the aggressor of the WWII in alliance with Nazi-Germany, see the Victory Day Triumph Parade of the Molotov–Ribbentrop Pact, 23rd September 1939 in Brest, Poland. The Russian soldiers and the Soviet Partizans outside Russia were mass murdering occupants (genocides in Katyn etc.) and bloody pedophiles killing mostly civilians, see the Re-decoration of 'heroes' ]

> top of the page / sivun alkuun

LEHDISTÖTIEDOTE 14.10.2007, 30.11.2007
heti vapaa

Suomalainen ihmisoikeusasioiden painostusjärjestö Kansalaiset neuvostofasistisen imperialismin jäänteitä vastaan (KNFIJV-CARSFI Suomi) on tänään jättänyt Venäjän federaation Helsingin suurlähettiläälle alle kopioidun vetoomuksen Suomen Neuvostoliitolle pakkoluovuttamien ja stalinistihallinnon laittomasti miehittämien alueiden palauttamiseksi sekä Neuvostoliiton ja Venäjän tekemien sotarikosten ja ihmisyyden vastaisten rikosten tuomitsemiseksi. Kansalaisnootin päiväys oli tarkoituksellisesti ajoitettu Tarton rauhansopimuksen vuosipäivän mukaan muistuttamaan sen taustoista ja yhteydestä yhä jatkuvaan laittomaan Suomen alueiden venäläismiehitykseen.

Kirjelmään viitteenä sisältyvä yksilöity ja kaikkia osapuolia arvostava sekä rakentavasti heidän intressinsä huomioonottava ehdotus toimenpiteistä, joilla kaavaillun Itämeren kaasuputkihankkeen luovalla uusvastuunjaolla voidaan lisätä ympäristö- ja sotilaspoliittista turvallisuutta ja samalla parantaa Venäjän, EU:n ja Suomen suhteet lopultakin normaaleiksi ja aidosti hyviksi, on löydettävissä osoitteesta

http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#yhteistyoehdotus2007

KNFIJV Muistuttaa myös Anna Politkovskajan kuolleen vuosi sitten putinismin uhrina, ja hänen murhaajansa olevan yhä vapaalla jalalla.

Lisäys nootissa 30.11.2007:

P.P.S. Kehotamme Venäjää lopettamaan ihmisyyden ja kansanvallan pilkkaamisen vaali-ilveilyillään. Demokratian toivon tapoitte niin kuin Anna Politkovskajankin. KNFIJV-CARSFI Suomi
www.rescordis.net/knfijv-carsfi.html
Antisovrus International

KANSALAISNOOTIN kirjepohja
[ >> kirje muokattavassa Word-muodossa]

(Kansalaisten toivotaan lähettävän mm. alla olevan mukaisia tervehdyksiä esim. Venäjän Helsingin Suurlähettiläälle, os. Tehtaankatu 1 b, 00140 Helsinki, puh. (09) 661 877, fax (09) 661 006, sähköposti rusembassy@co.inet.fi
Kirjeen voi lähettää niin nimettömänä kuin allekirjoitettunakin. Liitteeksi viesteihin sopivat mainiosti esim. nämä yleensäkin laajaan jakoon soveltuvat infot: www.rescordis.net/lentolehtiset.pdf)

Suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsev
Venäjän Federaation suurlähetystö
Tehtaankatu 1 b
00140 HELSINKI

Korkeasti kunnioitettu Herra Suurlähettiläs,

Neuvostoliiton loppuvuodesta 1939 Saksan liittolaisena Molotov–Ribbentrop-liittosopimuksen mukaisesti aloittaman toisen maailmansodan ja talvisodan uhreina vaadimme, että pikimmiten esitätte maanne johdolle imperialistisen hyökkäyssotanne tuomitsemista ja laittomasti miehittämienne Suomen alueiden palauttamista Tarton rauhassa sovittuihin rajoihin sekä miehitysväen kotiuttamista, Neuvostoliitolle perusteetta suoritettujen sotakorvausten takaisinmaksamista, Venäjän uusinternatsistisen politiikan ja neuvostofasismin julkista tuomitsemista ja anteeksipyyntöä kaikilta fasisminne uhreilta.

Vastaanottakaa vilpittömän kunnioituksemme vakuutus.

_______kuun __. päivänä 200_

CARSFI Finland / KNFIJV Suomi
Citizens Against the Remains of the Soviet Fascist Imperialism
KANSALAISET NEUVOSTOFASISTISEN IMPERIALISMIN JÄÄNTEITÄ VASTAAN

TIEDOKSI:
valtiovalta, lähetystöt, STT, Reuters, Itar-TASS, Ria-Novosti etc.

PRESS RELEASE, free from now on

A Finnish so far peaceful activist section of the international human rights pressure group Citizens Against the Remains of the Soviet Fascist Imperialism (CARSFI) has earlier today addressed to the Ambassador of the Russian Federation in Helsinki an appeal for the return of the Finnish territory occupied illegally by the USSR in 1940's and for the condemnation of the war crimes and crimes against humanity committed by the Soviet Union and the Russian Third Derzhava. The diplomatic letter refers to the Peace of Tartu (14 October 1920, confirming the legitimate immemorial borderline between Finland and Russia / Soviet Union).

The activists point out the cumulative offence of the Russian Federation still continuing the illegal occupation crime committed by the Russians after the Stalinist aggression against Poland, the Baltic States, Finland and other victims since September 1939. More than 12% of Finnish territory is still under illegal Russian occupation, the area of which was ethnically cleansed of all inhabitants of that time. The whole population – 430,000 Finnish refugees with their descendants – were robbed of their domiciliary rights by the Soviet invaders. How could the Nazi-Communist Molotov–Ribbentrop Pact still remain in force empowering the aggressor to maintain Stalin's imperialist territorial conquests?

Helsinki ___ 200_

CARSFI Finland / KNFIJV Suomi
Antisovrus International

ATTACHMENT: See Posters www.rescordis.net/lentolehtiset.pdf

NÄIN NAAPURISSA – Venäjä-katsaus viime ajoilta

© BlogiHait
(lainaukset sallittuja ja suotavia) Koonnut Maria Mankki-Fillmore
– HUOM! SOPIVIA AJANKOHTAISAIHEITA KANSALAISNOOTTIIN:

... Venäjän "demokratia" ja "vaalit", Suomi ETYJin puheenjohtaja 2008, Putin: uusi varustelukilpa!, Pörssit ja Venäjä, Tali-Ihantala-elokuva, Putinille, Ahtisaarelle, Lipposelle ja Kanervalle tunnustuksia, Suomenlahden ydinvoimamajakat, Sieluton Putin, Ilmapuolustussormus ja Kalevala-hakaristi venäläisvalheissa kv. mediassa, SUOMI 90 -JUHLAVUOSI, Leninin patsas ja Mannerheim-elokuva, 26.11. Mainilan laukausten häpeän päivä, Itämeren KAASUPUTKI: luova yhteistyöehdotus, Komissarovin paluu/erehdys: Kozin, Presidentti Medvedev, pääministerit Zubkov ja Putin, Neuvostofasismi ja Jokelan koulusurmat, Ilmatilaloukkaukset ja Karjalan palautus, Rutirikas Venäjä, 60 vuoden sotasensuuri ja emeritusproffat, Häkämies, Karjala-tarjous, STASI-salailu, Anna Politkovskaja /Litvinenko-murhatutkimukset, Molo-Ribbe-päiväksi 23.8. suruliputus, venäläisten tontit Suomessa, Uspenskin varastettu ikoni, Seitsemän meren kauhu, Putin petti Halosta Marinmaalla, venäläisnatsien hakaristilippu, Parempaa palvelua venäläisille! Venäjän TAE ym.'sopimukset', Kronstadtin konttisatamasota, puutullit, Epämiellyttäviä totuuksia naapuruusilmastosta: kyykytys ja nettiterrorismi, Tallinnan Pronssistalinistisikamiehittäjä-patsas ...
– Katso myös LINKKEJÄ nettikeskusteluihin: >Putin palauttaa Kuriilit ja Karjalan (Kauppalehti), >Suurlähettiläs myönteisenä Nato-yhteistyölle?, >Venäjä+Kiina Naton kilpailijaksi, >Serbia huijaa?, >Clinton&McCain"Putinilla ei sielua"

VENÄJÄN "DEMOKRATIA" JA "VAALIT"

Venäjän "demokraattiset" "vaalit"... hahaha haha hahaha hahaha haha hahaha hahaha haha hahaha hahaha haha hahaha hahaha haha hahaha!

Ymmärrän hyvin, ettei ETYJ voi osallistua Venäjän presidentinvaalien tarkkailuun Lavrovin ja Putinin seireeninlaulusta ja muka-tervetulotoivotuksista huolimatta. Tarkkailijoita kyllä kutsuttiin, mutta vain silmän lumeeksi sekä määrän että varsinkin ajan puolesta. Heillä ei olisi ollut käytännössä mitään mahdollisuutta tehdä todistettavia havaintoja rehellisten vaalien oleellisimmasta osasta eli kampanjoinnista ja sen järjestelyistä. Lippujen pudottamisen pönttöön toki voi nähdä kuka vaan vaikka tv:stä, mutta on eri asia miten äänet lasketaan samoin kuin se, mitä lipuissa lukee ja millä perustein ja onko äänestäjä asialla vain yhdellä äänellä, omallaan yms.

Venäjän presidentinvaalien ehdokkaat hyväksyttiin vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2008. Putinin lisäksi vaaleihin saavat osallistua hänen hyväksymänsä tukiehdokkaat eli kommunistien ja zhirinovskilaisten sekä jonkin tuntemattoman mukapuolueen omat putinistiehdokkaat. Ainut vakavastiotettava oikea oppositioehdokas entinen pääministeri Mihail Kasjanov suljettiin kisan ulkopuolelle virallisen selityksen mukaan teknisten epäselvyyksien vuoksi kannattajakorttien allekirjoituksissa. Jo aiemmin oli pelattu ehdokaslistan ulkopuolelle mm. journalisti Anna Politkovskaja, liikemies Mihail Hodorkovski, korruptiotutkija Aleksandr Litvinenko ja shakkimestari Garri Kasparov. Ampuminen, myrkyttäminen, keskitysleirivankilaan sulkeminen ja lailliseen mielenosoitukseen osallistumisen kriminalisoiminen ovat aseita, joilla vaiennetaan Venäjän toisinajattelijat, demokratian ja markkinatalouden kannattajat.

Parlamenttivaaleissa eräs opposition kaukasukselainen kärkiehdokas ammuttiin pari päivää ennen vaaleja. Vaalien tulos väärennettiin koko maassa räikeästi. Esimerkiksi Ingushiassa ilmoitettiin virallisen äänestysprosentin olleen yli 98 % ja valtaosan äänistä menneen Putinin kannattajille. Kuitenkin tammikuussa 2008 kerättiin kansalaisaddressi, jossa yli puolet tasavallan äänioikeutetuista vahvisti allekirjoituksellaan, etteivät he olleet äänestäneet lainkaan. Tshetsheniassa ei vakavasti ottaen kukaan voi väittää, että putinistit oikeasti olisivat saaneet minkäänlaista kannatusta, mutta virallinen kannatus oli tietysti noin 100 %.

Venäjä kertoi tammikuussa 2008, että se hyväksyy sittenkin Etyj-tarkkailijat maaliskuisiin presidentinvaaleihin toisin kuin syksyn duumanvaaleihin. Eli se lupasi lähettää riittävänä pidettävälle määrälle vaalitarkkailijoita kutsun ajoissa. Olikoko tämä ehkä jonkinlainen kunnianosoitus Etyjin uudelle puheenjohtajalle Suomelle ja ulkoministeri Ilkka Kanervalle? Yrittikö Venäjä pehmittää Kanervan ja Häkämiehen linjaa, joka on ollut lievästi kriittinen sen suhteen?

Suomea ja Kanervaakin tämä Venäjän "tunnustus" varmaan imarteli. Että siis "me" osataan hoitaa itäsuhteita muuta Eurooppaa paremmin. Norjan kanssahan Venäjällä on rajakiista pohjoisessa ja etelänaapureitamme karhu kurmuuttaa tuon tuosta ja pelaa Saksan kanssa pientenylikävelypeliä ja Britannia ei saa edes British Councilia harjoittaa ennen kuin unohtaa poloniummurhat ja Politkovskajan. – Toivottavasti Suomi ei mene halpaan eikä suostu minkäänlaiseksi välikappaleeksi Venäjän divide et impera -pelissä. EU:n ja Etyjin demokraattisten voimien on pidettävä tiukasti yhtä aina Venäjän kanssa asioitaessa.

Presidentti Putin 'suostuu' seuraavaksi pääministeriksi, jos Neuvostofasistinen puolue voittaa "parlamentin" vaalit ja hänen nimittämänsä tuleva presidentti Medvedev presidentinvaalit. Molemmat ovat lupautuneet voittamaan. – Hyvä, ettei Etyj mennyt tällä kertaa halpaan, vaan tarkkailusta kieltäydyttiin eikä putinisteille näin annettu jonkintasoista synninpäästöä

Putinille duuman vaaleissa ennakkoon suunnitellut kannatusluvut pienenivät yllättäen julkistuksissa. Jäivät alle 66,6 %:n koko maassa eikä missään ylletty 99,9%:iin. Kuulemma ei sittenkään haluttu käyttää hyväksi venäläisten ja muiden uskovaisten kansojen alitajuntaan väistämättä luvusta 66,6 tulevaa assosiaatiota vain hieman verhottuun ylivoimaisen Johtajan numeroon, Pedon lukuun 666.

Myöskään perinteisten diktatuurien suosimaa täyden sadan prosentin tai hieman uskottavampaa 99,9 %:n kannatuslukua ei tohdittu imagosyistä esittää. Tosin vaalimatematiikan vuoksi asialla ei ole merkitystä. Duumaan saatiin yli 2/3-enemmistö (käytännössä 3/3, koska kommunistit toki ovat pohjimmiltaan samaa KGB-puoluetta) eli perustuslakia voidaan rukata mennen tullen.

Tshetsheniassakin alkuperäinen 103 %:n kannatus maltillistettiin Pietarissa ja Moskovassa kestittyjen Etyj-tarkkailijoiden mieliksi 99,4%:iin. Sekin on hämmästyttävä suosio venäläisehdokkaalle maassa, joka oli vielä Putinin pääminiserikaudella itsenäinen eikä kuulemma rakastanut Venäjää enempää kuin entisiä siirtomaaherroja yleensäkään rakastetaan.

Ei tsetseenejä siis ainakaan rasismista ja ennakkoluuloisuudesta voi syyttää, kun ottaa huomioon että sen vapailla vaaleilla 90-luvulla valitut presidentit tulivat venäläisten tappamiksi ja jo Stalin sirsi koko kansan Siperiaan, mistä Khrushtshev päästi rippeet takaisin omaan maahansa! Vaikka totta puhuen kuulemma käytännössä yksikään tsetseeni ei ole äänestänyt muutamissa viime vaaleissa. Miehityssotilaat sen sijaan äänestivät joissain varuskunnissa jopa viiteen kuuteen kertaan. Äänestysprosentti kohoaa tällä metodilla helposti yli 200:nkin.

– Ihmiskunta kiittää Venäjän kansaa Suuresta Johtajasta! On hienoa, että vallankumouksen kehtovaltio aina vaan jaksaa tuottaa onneksemme suurmiehiä, joista meillä naapureillakin on oikeus nauttia. ;) Osaisimmepa mekin antaa jo nyt Hänelle yhtä varauksettoman kannatuksen kuin Tshetshenian pelastettu kansa osasi: 99,4 % on hieno suosio maassa, joka vielä pari vuotta sitten kuvitteli haluavansa olla itsenäinen!

Isä Aurinkoinen jr:n tukijoukkojen veretseisauttavaa vaalivoittoa varmisteltiin Venäjällä monin tavoin, tarvittaessa verta vuodattamalla, kuten demokraattisen Jabloko-puolueen erään kärkiehdokkaan kohtalo näyttäisi antavan ymmärtää: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1457432

Toinen Venäjä -liikkeen johtohahmo Garri Kasparov ja ilmeisesti Oikeistovoimien liiton johtaja pidätettiin vaalirikoksesta: http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/5700-poliisi-pidatti-kasparovin-mielenosoituksessa

Vaalirikos Venäjällä tarkoittaa, että ei suosittele vapaissa vaaleissa kansalaisia äänestämään putinisteja tai jopa suosittelee äänestämään jotakuta muuta:

"Venäjän poliisin terrorisminvastaiset joukot ovat tehneet ratsian Toinen Venäjä-liikkeen toimitiloihin Moskovassa, kertoo Dagens Nyheter. Poliisi mukaan ratsian tarkoituksena oli etsiä ja takavarikoida "yleistä järjestystä uhkaavaa materiaalia".-- Poliisi muun muassa takavarikoi vaalimateriaalia, jossa ihmisiä kehotetaan äänestämään Toinen Venäjä -liikkeen ehdokkaita tulevissa joulukuun parlamenttivaaleissa." (uusisuomi.fi)

Terrorisminvastainen poliisi toteuttaa ääriainesten vastaisen lain toimeenpanoa normaalisti ja korrektisti (Viktor Zubkov, Moskova 27.11.07). Normaalit vaalienalusviikotko Venäjän naapurimaassakin?

- Ajatelkaas, jos Suomessa jonkin vaalitaistelun lähestyessä vaikkapa pääministeri Vanhanen joutuisi määräämään Supon seuraamaan sosialidemokraatteja ja terrorisminvastaiset erikoisjoukot Karhu-ryhmän tukemina rynnäköisivät SDP:n toimistoon etsimään vaarallista kiihotusaineistoa, joissa kehotetaan äänestämään sosialidemokrtaattisia ehdokkaita. Tai jos presidentti Halonen joutuisi pidättämään Jyrki Kataisen ja Matti Vanhasen heidän toivottuaan Kokoomuksen tai Keskustan vaalivoittoa julkisesti jopa ulkoilmassa vierasmaalaisten toimittajien nähden ja kuullen järjestetyssä tilaisuudessa.

Heinäluoma vangittu, kristillisten, vasemmistoliiton ja perussuomalaisten puheenjohtajat pidätetty ja useita muita oppositiopoliitikkoja pahoinpidelty. SDP:n ja muiden ulkomailta rahoitettujen ja ohjattujen järjestöjen päämajoista on takavarikoitu rikollisluontoista zamisdat-aineistoa, jossa kehotetaan äänestämään Vanhasen koalitiota vastaan.

No, Venäjällä tämä on tosiaankin osa terrorisminvastaista taistelua, johon Putin sai sopivasti viime vuoden kesällä uuden laillisen työkalun vahvistaessaan lain ääriryhmien ja niiden ulkomaisen rahoituksen vastaisesta toiminnasta. Rauhantutkimusdosentti arvioi jo tuolloin lakia käytettävän pian poliittiseen toimintaan ja mm. Anna Politkovskajan toteutuneen kohtalon kaltaisiin operatioihin: http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#putininlaki

Ei ole ollut sattuma, että käytännössä kommunistit ja (muut) retrostalinistiset äärinatsionalistit ovat olleet puolueryhminä Yhtenäisen Venäjän ainoat olennaiset lisät duumassa ja muussa hallinnossa. Kannattaja- ja aatepohja on kutakuinkin sama. Neuvostoliittoa takaisinhaikailevat suurvallan ja totalitaristisen loiston hengestä leipänsä saavat ja siitä elävät.

Jotkut näistä keinotekoisista puolueista on asemoitu ja profiloitu mainoksen keinoin 'vasemmistolaisiksi ja sosiaalisiksi', jotkut 'radikaaleiksi ja kansallsimielisiksi', monet näiden sekoituksiksi, mutta kaikki ovat putinistien peitejärjestöjä. Ehkä niitä ei kohta enää tarvita, näinhän itäeuroopalaisissa kansandemokratioissakin järjestöt yhdistyivät lopulta Puolueeseen.

"Kansallisen sovinnon", suuren historiallisen kompromissin ilmeisesti tsaaristalinistisen dialektiikan mukainen kaava, joka on ihan hiukkaa vaille vielä juuri näinä päivinä toteutumassa on: Putin=Breznev, Yhtenäinen Venäjä = NKP. Kun tähän päästään, on sovitussovinto valmis.

"Mihail Gorbatshov kertoo tukevansa presidentti Putinia, mutta suhtautuvansa epäilyksellä Venäjän valtapuolueeseen yhtenäiseen Venäjään. Gorbatshovin mukaan Yhtenäinen Venäjä ei edusta koko kansaa" US

Melkein kelpaa siis jo... Kun Neuvostoliiton viimeinen johtaja antaa tukensa entistä KGB:tä ja nykyistä FSB:tä ym. silovikeja ja "oikein valittuja" oligarkkeja edustavalle presidenttiehdokkaalle, on myös aika ilmeistä, mikä on seuraava askel. Se on tehdä Putinstanista muodonkin puolesta täysimittaisesti kommunisteillekin kelpaava Kolmas derzhava, jonka johtaja on Johtaja ja johtava puolue on koko kansaa edustava Puolue:

Putin järjestetään tavalla tai toisella elinikäiseksi pääsihteeriksi tms. ja Yhtenäinen Venäjä sulauttaa itseensä kommunistit ja muut natsionalistiset ryhmät, jotka selviävät äänikynnyksen yli duumaan. - Tervetuloa uusi Neuvostoliitto, Kolmas derzhava!

Putinin valtakunta -dokumentti, jonka YLE (kiitos!) esitti TV1:ssä, kertoi paljon rakkaan naapurimme tilasta. Tuleekohan kohta aika, jolloin voimme YYA-perinteiden mukaan kritisoida sitä vain esimerkiksi kirjoittamalla sanan 'naapurimme' vahingossa väärin muotoon 'naapirumme' (mukaeltu vanhasta vitsistä, jossa politrukki äänsi suomea väärin liturgiajuhlassa ja puhui törkeästä virtsanpylväästä maidemme välisissä suhteissa).

Itänaapurin 'demokratia' 'kehittyy'. Neuvostoaikana äänestäjä usein lähetettiin vaalipaikalta kotiin ja sanottiin että puolestasi on jo äänestetty. Jeltsinin aikana vaalisalaisuus oli heikko, oli pitkät listat, joista piti yliviivata kaikkien nähden jos ei kannattanut jotakuta.

Muistaakseni Fjodor Lukjanov kertoi kaskun nykymenosta jotenkin näin: Äänestäjä lähestyy uurnaa ja päättää avata kuoren ennen pudottamista.
- Miksi revitte sitä? kysyy virkailija.
- Haluaisin nähdä ketä äänestän.
- Hullu! Nämä ovat salaiset vaalit ja yleiset ja yhtäläiset säännöt koskevat kaikkia!

Vaalitarkkailijoiden mukaan useilla äänestyspaikoilla oli vaalivirkailija käynyt pudottamassa tukun äänestyslippuja uurnaan juuri ennen ovien avaamista. Sillä lailla, siis lain tulkinnalla... Eräiden ennakkoarvioiden mukaan putinistien kannatusluvuksi olisi Kremlin vaalitarkkailijoiden toimesta vahvistettu hyvissä ajoin tarkalleen 66,6 %. Kyse on imagonmuokkauksellisista tekijöistä ja alitajunnan markkinoinnillisesta hyödyntämisestä sen ohella, että tuo prosenttiluku riittäisi perustuslain muuttamiseen Kolmannen derzhavan päivityttyihin tarpeisiin sopivaksi. Syvästi uskonnollinen Venäjän kansa niin kuin ulkomaailmakin tunnistaa assosiaatioissaan vain hieman verhotun prosenttiluvun ylivoimaisen Johtajan pedon luvuksi 666.

Putinstanin tsaari on jo hyvän aikaa tehnyt julkisia ja ei-julkisia järjestelyjä, jotka varmistavat vallan säilymisen käytännössä hänen lähipiirillään. Siksi ihmetyttääkin, että hän ja hänen valitsijaliittopuolueensa Yhtenäinen Venäjä kehtaa alentua vielä lisäksi joihinkin ainakin länsimaissa lähinnä hilpeyttä herättäviin toimiin talven ja kevään aikana pidettävien kaksien "demokraattisten" "vaalien" alla.

Yksi johtopäätös voisi olla, että voimaintunnossa halutaan myös viestittää ja todistaa mahdollisimman laajalle ja selkeästi, että KGB-valtiaat voivat tehdä mitä tahansa ja nimenomaan tekevätkin niin, mitä tahansa välittämättä siitä mitä heistä ajatellaan.

Vaalikeskustelu esimerkiksi ei kuulu aatteellisista syistä putinistien valtakuntaan. Niinpä siitä ollaan Yhtenäisen Venäjän mukaan luopumassa tulevien vaalien alla. Johtavalla puolueella ei ilmeisesti ole aikaa vaalikeskusteluun. Toisaalta järjestelmä on tehty sellaiseksi, että vain kaksi puoluetta ylittävät aanikynnyksen, Yhtenäinen Venäjä ja Kommunistit. Valitse nyt siitä!

Kun vaalikeskustelusta luovutaan, voidaan poliittista toimintaa aktivoida putinilaisittain. Nuoret saadaan erityisen 'aktiivisesti ja spontaanisti' mukaan vaikkapa Nashistinuorison joukkokokouksiin, joissa ammutaan oikeasti demokraattisen naapurimaan pääministerin kuvaa ja herjataan tätä fasistiksi.

Kokouksiin ja mielenosoituksiin saadaan kätevästi osanottajia pakottamalla kansanjoukkoja siihen neuvostoliittolaisin menetelmin. Koko presidentinvaalien perumistakin on jo vaadittu samoin kuin duuman lakkauttamista ja Putinin nimittämistä suoraan kolmannelle kaudelle tai eliniäksi - tätä ovat esittäneet Nashin lisäksi kulttuuriakateemikkojohtajat neuvostoaikojen tapaan.

Oikea vaalitulos varmistetaan varmuuden vuoksi oikealla ääntenlaskennalla ja sopivalla tiedotuksella ym. muilla äänestyspaikkaan ja aikaan liittyvillä järjestelyillä. Tällöin voivat ulkopuoliset silmät ja korvat olla häiriöksi, mikä on eliminoitu karsimalla Etyjin vaalitarkkailijoiden määrä olemattomaksi. Suomi on jo aloittanut vuoden 2008 Etyj-puheenjohtajakautensa - jääköhän Venäjän vaalien demokratiatarkkailu kuitenkin Suomessa yksin median ja kansalaisten harteille?

> sivun alkuun

SUOMI ETY-JÄRJESTÖN PUHEENJOHTAJAMAA 2008
– kannetaan vastuumme ihmisoikeuksista erityisesti Venäjällä

Suomi toimii Ety-järjestön puheenjohtajana vuonna 2008. Hienoa! Pääsemme kantamaan vastuumme ihmisoikeuksista – erityisesti Venäjällä. Etyjin tärkein kehityskohdehan on Venäjä ohjaaminen kohti demokratiaa, kansalaisyhteiskuntaa ja median ja markkinatalouden vapautta. On vaadittava tuloksia ja myös niistä kiinni pitämistä. Takapakkia ei enää tule sallia. Ei Venäjän "sisäisissä asioissa" kuten vaaleissa eikä ulkosuhteissa kuten Pronssitappaja-patsaskiistassa ja Nashi-fasistien diplomaattisuojan rikoksissa tms.

On kipeä tarve tukea eurooppalaisen identiteetin ja suvaitsevaisuuden edistämistä Venäjällä. Pelkät öljyruplamiljardit eivät pure, koska tarvittava tietotaito ja kokemus puuttuvat. Tarvitaan länsiapua. Tietenkin on hyvä jatkaa muitakin humanitaarisia lähialuetukimuotoja, mutta painopistettä tulee siirtää kokonaan pois yksin talouden ja teknisen infran tukemista. Siihen vaurastuneella naapurilla luulisi jo olevan resursseja itselläänkin. Rahaa ei Venäjälle enää tule syytää, vaan pikemminkin on pikku hiljaa kyseltävä takaisinmaksun perään.

Jo nyt Etyjin tulee lähteä voimallisesti tukemaan Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja NGO-järjestöjä. Tulevien parlamentin ja presidentin Vaalien alla tämä on oivallista tehdä terävin ja kuuluvin valinnoin kommenteissa ja poliittisissa sekä taloudellisissa päätöksissä. Missiomme on oltava vaikuttaa Venäjän kehitykseen seuraamalla ja painostamalla asiantuntija- ja kansalaisvoimin ja talousasein maan kehitystä kohti demokratiaa, sosiaalista ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta, ympäristövastuullisuutta ja oikeusvaltiota. Ulos putinismin pimeydestä!

Venäjä kertoi tammikuussa 2008, että se hyväksyy sittenkin Etyj-tarkkailijat maaliskuisiin presidentinvaaleihin toisin kuin syksyn duumanvaaleihin. Eli se lupasi lähettää riittävänä pidettävälle määrälle vaalitarkkailijoita kutsun ajoissa. Yrittääkö Venäjä näin "kunnianosoituksin" vaikuttaa Kanervan ja Häkämiehen linjaan, joka on ollut lievästi kriittinen Venäjän suhteen? Suomea ja Kanervaakin varmaan Venäjän "tunnustus" varmaan imarteli. Että siis "me" osataan hoitaa itäsuhteita muuta Eurooppaa paremmin. Toivottavasti Suomi ei mene halpaan eikä suostu minkäänlaiseksi välikappaleeksi Venäjän divide et impera -pelissä. EU:n ja Etyjin demokraattisten voimien on pidettävä tiukasti yhtä aina Venäjän kanssa asioitaessa.

Norjan kanssahan Venäjällä on rajakiista pohjoisessa ja etelänaapureitamme karhu kurmuuttaa tuon tuosta ja pelaa Saksan kanssa pientenylikävelypeliä ja Britannia ei saa edes British Councilia harjoittaa ennen kuin unohtaa poloniummurhat ja Politkovskajan. – Toivottavasti Suomi ei mene halpaan eikä suostu minkäänlaiseksi välikappaleeksi Venäjän divide et impera -pelissä. EU:n ja Etyjin demokraattisten voimien on pidettävä tiukasti yhtä aina Venäjän kanssa asioitaessa. – Hyvä, ettei Etyj mennyt tällä kertaa halpaan, vaan tarkkailusta kieltäydyttiin eikä putinisteille näin annettu jonkintasoista synninpäästöä

Presidentti Putin 'suostuu' seuraavaksi pääministeriksi, jos Neuvostofasistinen puolue voittaa "parlamentin" vaalit ja hänen nimittämänsä tuleva presidentti Medvedev presidentinvaalit. Molemmat ovat lupautuneet voittamaan.

KGB/FSB-taustainen, periaatteessa siis lähtökohtaisesti alun alkaen vakaumuksellisten kommunistien muodostama, Venäjän uusi nomenklatuura on vienyt maan kohtalon mielenkiintoiseen vankeuteen. Sen olemus riippuu ratkaisevasti muutaman raaka-aineen maailmanmarkkinahintojen kehityksestä. Vaalit ovat vain teknisiä lumejärjestelyjä siinä missä ne Neuvostoliiton aikana olivat kulissiteatteria. Konjunktuurit määräävät: vakaus vai smuta, ja missä vaiheissa kutakin. Vakaus ei Venäjällä näillä näkymin enää koskaan sisällä vapautta, ei mielipiteen eikä talouden. Smuta taas sisältää vapauden vivahdemerkityksessä svoboda, joka on tuttu mm. Talvipalatsin valtauksen juopuneiden vandalismista. Traagisia aikoja ja käänteitä on Venäjällä luvassa, kuten KNFIJV Webin analystitkin ovat todenneet.

Putinistien vaatimia erivapauksia muka-demokraattisessa hallinnossaan ei tule enää sallia, siis tyyliin "toteutamme omanlaistamme diktatuuridemokratiaa eikä kaikki toki voi olla yksinvaltiaan hallinnassa varsinkaan silloin kun tälle on eduksi esimerkiksi antaa 'rikollisten' hoitaa likainen työ puolestaan sananvapauden ja etnisten oikeuksien kaventamiseksi".

Pian Venäjällä pidetään "vapaat" hyvässä lykyssä Etyjin todistamat parlamenttivaalit ja sen jälkeen Putin huudetaan elinikäiseksi Putinstanin tsaariksi tai hän siirrättää viran jollekin kumileimasin-sivupersoonalleen. Vielä 90-luvun puoliväli oli erilaista. Silloin olisi demokratiakehitykseen voinut uskoa jopa Venäjällä. Entisen Neuvostoliiton kolkosta totalitaristi- ja itäfasistimaineesta haluttiin tuolloin eroon. Tshetshenian ensimmäistä sotaa jopa pyydeltiin anteeksi ja maan annettiin itsenäistyä. Mutta KGB-kommunistit vaativat ja saivat yhä enemmän valtaa. Valta siirrettiin alkoholistilta tappajalle.

KGB-eversti Vladimir "Iljitsh" Putin rakensi ensin pääministerinä ja sitten 1999 alkaen palatsivallankaappauksen jälkeen itänaapurista valtionpäämiehenä nykyisen Neuvostoliiton eli Kolmannen derzhavan. Putin aloitti 1999 Moskovan mainilanlaukauksilla uuden Tshetshenian sodan ja sen myötä diktatuurinsa vainot omaa kansaa ja naapureita kohtaan. Entisen ja nykyisenkin Neuvostoliiton "kapitaali" on enimmäkseen raaka-aineita, mitä ovat ryöstäneet paljolti suomensukuisten kansojen alueilta. Ja nimenomaan puht eikun likaisimmillaan on aina Kremlin valtiaat käyttäneet maalailemansa ja provosoimansa ulkoisen uhan korttia pitääkseen kansan mukamas jonkin muun kuin oman terrorinsa pelossa.

Suuresta itäfasistisesta hyökkäyssodasta jauhaminen aina vaan vielä kuuden vuosikymmenen jälkeen auttaa valtaa/omaisuuttapitävää nomenklatuuraa säilyttämään asemansa nyt kun epävarmuuden ja kai smutankin kausi on näköpiirissä, odotellessa kuinka ja miten onnistuneesti Puutiainen siirtää tulevien vaalien avulla tai ilman niitä vallan itselleen.

Sananvapautta on viime aikoina loukattu Putinin-mielisten nashistien nettiterrorismin avulla myös Virossa ja jopa Suomessa. Nämä itähäiriköinnit tulevat selvästi poliittisista syistä. Syitä on muitakin kuin se, että Suomi osoitti solidaarisuutta putinistien uhrimaata kohtaan pronssistalinisti-patsaskiistassa. Ylen oma uutisvalintakin on riittävä peruste Kremlin johdolle määrätä FSB:n hakkeriosasto töihin. Etyj ja ihmisoikeudet ovat putinisteille punainen vaate.

Kyseessä voi olla vaikkapa Tshetshenia-uutisointi. Siihen liittyy ao. YLEn osoitteessa ollut tuore uutinen, joka ei tosin enää tätä kirjoitettaessa ole avattavissa YLEn sivuilla vaikka oli vielä eilen. 'Sensuroitu' uutinen kertoo itsenäisen tasavallan parlamentin puheenjohtajan sieppauksesta ja murhasta, johon Venäjän federaatio syyllistyi aloitettuaan toisen Tshetshenian sodan 1999. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Venäjän korvaamaan murhan suvulle. Sinällään kuvaavaa, ikäänkuin naapurimaan miehitys, laillisen eduskunnan tuhoaminen ja puheenmiehen murha tulisivat hyvitetyksi jollain rahasummalla jollekulle.
– http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/id64231.html (uutinen 5.7.2007, lienee sittemmin jonkun sensuroima...) – Koskahan muuten otetaan esille Venäjän korvausvelvollisuus Viron miehityksestä 1940 ja maan laillisen presidentin Konstantin Pätsin kyydityksestä 'kuulusteltavaksi' Moskovaan ja murhasta? Sama kysymys olisi käsillä meillä, jos Suomi olisi miehitetty ja maan demokraattinen johto viety Kremlin kammioihin tapettavaksi.

Venäjä voi tietysti luonnonvarariistorahoillaan "korvata" rikoksiaan, mutta toisilta etnisiltä vähemmistöiltä (esim. suomalaisugrilaisilta) viety öljy/kaasuraha ei toki oikeasti korvaa tällaista sen enempää kuin Politkovskajan, Litvinenkon ym. murhia.

Lainaus webin keskustelupalstalta: " venäjällä tappajat ja roistot ovat aina olleet sankareita, uhrit terroristeja ja kansanvihollisia. suomalaisia haukuttiin ja virolaisia haukutaan vieläkin fasisteiksi, vaikka venäläiset ovat sitä valtaosin itse. vapaassa maailmassa uutisoitiin sankareina laillisesti itsenäistyneen tsetsenian vapaissa vaaleissa valitun presidentin dzhohar dudajevin joukkoja, jotka taistelivat maahantunkeunutta imperialistista hyökkäysarmeijaa vastaan. venäläiset onnistuivat tappamaan dudajevin. uusi laillinen presidentti aslan mashadov jatkoi laillista maansa puolustamista. venäjä tappoi hänetkin. nyt tsetseniassa on laiton venäläismielinen quislinghallinto ja kadyrov-gangstereiden fsb-terrori ja kunnon tsetseenejä sanotaan lännessäkin terroristeiksi riippumatta siitä onko koskaan kantanut asetta. venäjällä taas suomen puolella sodan aikana operoineita vapaaehtoisia lapsentappajapartisaaneja kunnioitetaan edelleen ja he kantavat neuvostoliiton työn ja sodan sankarin mitaleja. putin kiittää! " (KNFIJV Web)

> sivun alkuun

PUTIN: JULISTAN UUDEN VARUSTELUKIERTEEN ALKANEEKSI!

" uusi asevarustelun kierre on alkanut maailmassa. -- Venäjä ei kuitenkaan salli sitä, että se itse tulisi vedetyksi mukaan varustelukilpailuun. -- Venäjä vastaa haasteeseen kehittelemällä muita parempia aseita. "

Onkohan mulla lukihäiriö vai onko tuossa parin rivin lausumassa jotain sisäistä ristiriitaa? Siis että joku julistaa jotain alkaneeksi. Sitten julistaa, ettei tule vedetyksi mukaan siihen. Sitten julistaa osallistuvansa kisaan peräti kehittämällä muita parempia aseita... Tai ehkä sittenkin. Ainut looginen tulkinta on ehkä totta: Venäjä korostaa itse aloittaneensa varustelukierteen ja olevansa siis aloitteellinen eikä tulevansa/tulleensa muiden mukaanvetämäksi passiiivisen reagoijan tapaan altavastaajana vaan menestyvänsä yllätysaloittajana ja ylivoimaisilla aseillaan. Siis ennaltaehkäisevä varustelukierteen aloittaminen. Mainilan varustelulaukaukset tms.

Toisaalta: uusisuomi.fi:n mukaan Venäjä puuhaa Kiinan kanssa sotilasliittoa Naton vastapainoksi. Jaahas... Tällä kertaa siis Venäjä ei tule yllätetyksi, sillä sillä on liittolaisenaan maailmanproletariaatin lisäksi Kiinan kansanarmeijan valtavat sotavoimat ja sen nerokas johtajahahmo Mao Tse-tung ;)

> sivun alkuun

PÖRSSIHEILAHTELUT: TAANTUMA KAATAA VENÄJÄN?

Tammikuussa 2008 maailman pörssit heilahtelivat jälleen rajusti muistuttaen taantuman tai lamankin mahdollisuudesta. Koronlasku tai viimeistään Nokian huipputulos pelastivat maailman "taantumukselta" tällä kertaa, hetkeksi kai. Vai pelastivatko? Jokunen kuukausi aiemmin EU-maat ja USA ja Japani pumppasivat samassa tarkoituksessa satoja miljardeja euroja markkinoille. Kalliiksi tulee tätä rataa, ja kuinka kauan vaikutus kestää...

Ei ole helppoa piensijoittajalla, kun asiantuntijoiden viisaat neuvotkin ovat niin ristiriitaisia. Tulee mieleen mainio elokuva takavuosilta, Being there eli Tervetuloa, Mr. Chance. Siinä eräs ymmärtämätön puutarhanhoitaja joutui vahingossa talousgurun kenkiin. Hän selvisi tilanteesta puhumalla arvoituksellisilla vertauksilla kasvikuntaan liittyen. Kuulijat nyökyttelivät arvostavasti.

Arvopaperi-lehden mukaan sijoittajakonkari Kim Lindströmin mielestä osakemarkkinat on vallannut hysteria, joka on mennyt selvästi tunteiden puolelle. - ”Eihän ruokakaupassakaan toimita niin, että jos jokin tuote on rajussa alennuksessa, ihmiset syöksyvät paniikissa ulos kaupasta.” perustelee Lindström.

- Onneksi Lindström ei ole ainoa 'malttia' peräänkuuluttava asiantuntija. Vai onko se epäonni? Jos rauhallisuutta ei todellakaan voi enää perustaa muunlaiselle pohjalle kuin tuo toivottavasti vertauksena ontuva sitaatti on, on enää hyvin vähän aikaa pelastaa roponsa uppoavista laivoista.

Vai kuinka moni tuntemistanne kuluttajista tai sijoittajistakaan menee ruokakauppaan ostamaan ruokaa pakastaakseen sen pidemmäksi aikaa kuin muutama viikko tai kuukausi mahdollista arvonnousua odottelemaan? Osakesylttyä lisää vaikka lainapakastimiinko? Kannattaako oikeasti ostaa halvallakaan esimerkiksi mätää turskaa, vaikka päällä olisi raikkkaita sitruunaviipaleita? Kun harmaaseen vai vähän vihertävään jauhelihaan lisätään raastettua punajuurta, saadaan aina herkullisen värinen lindströmin pihvi.

Lainaus netin pörssikeskustelusta:

"" asiantuntijoiden viisaat neuvotkin ovat niin ristiriitaisia. Tulee mieleen mainio elokuva takavuosilta, Being there eli Tervetuloa, Mr. Chance. Siinä eräs ymmärtämätön puutarhanhoitaja joutui vahingossa talousgurun kenkiin. Hän selvisi tilanteesta puhumalla arvoituksellisilla vertauksilla kasvikuntaan liittyen. Kuulijat nyökyttelivät arvostavasti. Miten nyt kannattaisi toimia, ketä uskoa? Pörssiguru, sammakko, lindströminpihvi vai Mr. Chance ekspertiksi? Venäjästä vielä, ei se ole banaanitasavalta varsinaisesti. Banaanikauppias pärjäilee aina, energiakauppias ei silloin kun talouden rattaat hidastelee tai pysähtelee. Öljyn ja kaasun hinta romahtaa silloin. Ja koko Venäjä, sillä sillä ei ole muita kurantteja vientituotteita kuin öljy ja kaasu, ehkä tyttökaupan lisaksi.""

""- mäoonhei nähny ton mr chancen!! peter sellers muistaakseni. kai sä muistat loppu kohtauksen Globbis? siitä opiks sullekin. mr chance kävelee lampeen muttei uppoo. jatkaa vaan vetten päällä kävelyä niinko joku kai ennenki viaton ja luottavainen hahmo on tehny !!

kun kulman kovin jengi yritti ryöstää sen kadulla niin tää markkinatalouden ulko puolella kasvanu suvereenidemokraatti otti kaukosäätimen taskustaan ja käänsi kanavaa niinko venäjälläkin tehdään ja kato vaikka niin hyvii uutisii tulee!! meillä suomessa on vielä pitkä matka turvattuun yhteiskuntaan kun sijotuksetkaan ei oo suojattu niinko itä naapurissa ainaski omanmaalaisilla.

kuinka moni suomalainen sijottaja voi retostaa että selvii tulevasta lännen lamasta kuivin kengin niinko mr chance ja lindströminpihviin sijottaneet?!! :)""

Kun nyt kerran on vertausten tielle lähdetty niin jatketaan. Pointti tuossa Mr Chancen vettenpäälläkävelemisessä voisi olla se, että jalkansa kastelematta selviävät taantumasta tai "taantumuskapitalismin kurimuksesta" niin kuin Sinä varmaan sanoisit vain ne, joilla on sisäpiiritietoa. Ketkähän ne eilisaamuna täydensivät Nokia-salkkujaankin ennen tulosjulkistusta. Sellaisilla on varaa elellä surrealistisissa sfääreissä.

Oikeasti Mr Chance ei saanut kanavaa vaihdettua Venäjän valtiolliselle kanavalle totuuden hetken kolkutellessa, vaan kävi niin, että ryöstäjät pelästyivät hölmön itsevarman puutarhurin kaukosäädintä luullen sitä joksikin uudeksi mannertenväliseksi TAE:n vastaiseksi superpommiksi. Bluffaus ei sekään pure kauan eikä ainakaan useasti peräkkäin reaalimaailmassa, vaikka reaalisosialismi rakentuukin sille.

Mitä Lindströmin sanomisten pihviin tulee, niin lindströminpihvi on punajuurella herkulliseksi värjättyä ja paistettua jauhelihaa, joka on oikeasti herkullista, jos ainekset ovat tuoreita ja tuotantoketju teknologisesti, hygieenisesti ja nykyisin myös eettisesti kunnossa ja hinnoittelu ja logistiikka linjassa. Muuten se on kuin mätä turska sitruunaviipaleilla.

Jos pörssituotteita ja ruokakaupan tuotteita verrataan kuvaannollisesti, ei tuo "nokialaisverkostoon" huuhteleminen niin hirveän ontuvaa olekaan lyhyttä kauppaa tekevien osalta. Jotkut ostaa instrumenttinsa kulutustuotteen omaisesti vain muutamaksi hetkeksi ja saavat niistä ravinnon suoleensa pienenä kurssivoittona eivätkä osinkoina ja vuosikausien aikana. Sellaiset voivat vaikka näillä foorumeilla narrailla tietämättömiä jattoja tekemään myymis- ja ostopäätöksiään silloin kun haluavat itse tehdä päinvastoin omaksi hyödykseen. Nettipokerissakin tosihait etsivät huonompiaan joilta nyhtää päivittäinen elantonsa ensin väärää tietoa itsestään ja asiastaan jaellen.

Onko taantumus tällä erää voitettu? Pelastiko Nokia maailman kapitalistit, duunarit ja valitettavsti myös Kremlin klikin ja pitkäksikö aikaa? Kukaan ei tiedä varmaksi. Esimerkiksi Greenspan ei usko nyt taantumaan, muttei kasvuunkaan, ja se on merkittävää tuo jälkimmäinenkin monille... Lähes 28 tuhatta lukijaa kiinnostanutta keskustelua aiheesta:
http://keskustelu.kauppalehti.fi/t/keskustelu/thread.jspa?threadID=79557&tstart=25

Fortum myi taannoin Lenergo-osuutensa ja kääri 200 milliä. Kenellä vaan on vielä Venäjä-rahastoja tai vastaavia sijoituksia, niin aika on koittanut ja kohta liian myöhäistä. Kotiutetaan voitot Fortumin perässä, kun vielä ehditään ennen tosiromahdusta ja Venäjän vaalienalussmutaa.

Tosiasiassa Venäjä on se maa, joka kaatuu mihin tahansa taantumaan, olipa se missä päin maailmaa tahansa. Esim. USAn lama heijastuisi myös Kiinaan, jonka elektroniikka ym. tuotteet eivät menisi enää kaupaksi amerikkalaisille asuntovelkakonkurssilaisille. Joka tapauksessa öljyn kysyntä ja hinta laskevat niin paljon, ettei Putinin jatkokausi onnistu ilman väkivaltaa ja... Banaanitasavaltaöljyimperiumi kaatuu.

Rahakkaimmat keskuspankit panikoituivat manipuloimaan markkinoita sadoilla miljardeilla päivässä. Saa nähdä ketä tällä pelastetaan. USA ainakin, mutta Venäjän kanssa on niin ja näin. Toisenlainen interventio ehkä tarvittaisiin sen kansakunnan pelastamiseksi. Sinne on normaalitaloudenkin aikana pumpattu Putinin hallinnon lähialuetueksi miljardi poikineen. Kun Venäjälle sijoittaa, pitää aina pitää varansa ja olla valmis kääntämään kelkkansa nopeasti...

Venäjällä saattaa alkaa muutenkin smuta ennen kuin Putinin ja Medvedevin vallanjako on loppuun asti toteutunut... Amerikan subprimekriisi lamauttaa jenkkitaloutta ja heijastuu välillisesti Kiinan talouskasvua lamaavasti ja suoraan öljyn hintaa alentavasti. Venäjän ökyrikastumiselle se on äkkistoppi ja Kremlin nykyhallinnolle se on menoa!

Kun on banaanitasavalta, niin ei ole muuta myytävää kuin raaka-aineet ja luonnonvarat. Ja entäs kun keksitään joku uusi energianlähde eikä öljyllä ole enää virkaa? Mitähän ne venäläiset sitten myy? Tietysti on niitä interdievuskoja mutta ei niitten luonnontuote jakeluongelmien vuoksi Kremlin menoja koskaan kata. Joku armeija marssi joskus vatsallaan mutta että kremlinkö imperiumi porskuttaisikin pepulla? Tai ehkä ne myy Usalle ne syvänmeren Mir-sukellusveneet. Kirjaavat polleasti teknologiavienniksi. High technology from Russia bought by Soviet Union from Finland. Kuulostaa paremmalta kuin oil and gaz robbed by Russia from Finno-Ugric nations.

Muuten, kun tuota smutaa on ennusteltu tulevaksi venäjälle, niin pitäisikö miettiä niitä mökkitonttikauppoja vielä. Jos omaisuutensa puolesta pelkääville myydään turvapaikkadatshoja täältä Suomesta, niin miten käy jos vaalien yms. jälkeen Kremlin uudet valtiaat vaativat ökypakolaisten palauttamista samaan tapaan kuin Putin on vaatinut Berezovskin ym. omaisuuksineen palauttamista? Ollaan pahassa välikädessä. Sitäpaitsi FSB eli KGB voi tehdä salaa kaukopartioita ja pikaoikeudenkäyntejä lapsia ja siiviilejä tappaneiden neuvostopartisaanien tapaan...

> sivun alkuun

TALI-IHANTALA-ELOKUVA

Ruotsin prinsessa totesi Victoria totesi Tali-Ihantalan ennakkonäytöksestä: "huippuhyvä!" http://www.iltalehti.fi/viihde/200801160200639_vi.shtml – Milloin muuten on tämän jatkosodan merkittävimmästä vaiheesta (sen alkua eli Neuvostoliiton 22.6.1941 tekemiä Suomen pommituksia lukuunottamatta) kertovan elokuvan Moskovan ensi-ilta?

Kai Tallinnassakin järjestetään erikoisnäytös myös puna-armeijan veteraaneille? Ainakin Venäjällä pitäisi. Samoin tietysti olisi hyvä esittää säännöllisesti talvisota-aiheisia filmejä kuten Pekka Parikan kokoillan ja AV-Caesarin upea dokumentti, joka tuli tv:stä vuodenvaihteen tietämillä.

Onko lukuvilla Venäjä-suhteiden eksperttejä, jotka kertoisivat näkymistä levittää sikäläisissä teattereissa ja tv:ssä näitä elokuvia, jotka käsittelevät talvisodan ja koko toisen maailmansodan keskeisimpiä ja ratkaisevimpia vaiheita eli aloittamista ja panfasistisen Molo-Ribbe-liiton syyllisyyttä vuodesta 1939 alkaen yhdessä ja vuoteen 1945 asti erikseen? – First we take Stockholm, then we take Moscow...

Itse pitäisin tärkeänä, että Tali-Ihantalan esityksen alussa muistutettaisiin aina taustasta eli talvisodasta ja Suomen alueiden kuten Karjalan ja Hankoniemen laittomasta neuvostomiehityksestä 1940-1941 sekä uudelleen 1944 alkaen.

Ruotsin lehdiostön kriitikot eivät oikein lämmenneet kalliina pitämälleen Tali-ihantala-leffalle. Kriitikkojen mielipide Ruotsissakaan ei ole aina ollut sama kuin totuus tai edes suuren yleisön mielipide... Minäkin näin filmin ja sanoisin, että se on hyvä, vaikkei siitä bergmanilaista angstia tai saijonmaalaista paatosta löydykään. Asiat asioina, kaikki filmit eivät ole samalla tavalla teko- tai aitotaiteellisia. Toimii dokumenttina, mutta on silti paljon enemmän, hyvin tehty kerronnallinen elokuva.

Niitä sellaisia saisi tehdä lisääkin. Paljon on asioita, joista on vaiettu varsinkin maailman viattomimman ja maailman solidaarisimman kansakunnan ruotsalaisten parissa ja meilläkin seköä itänaapurissa esimerkiksi. En nyt tarkoita sellaisia epäolennaisuuksia kuin puolueettoman Ruotsin kauppasuhteet natsi-Saksaan tms. Mielestäni keskeisimmät vaietut olennaisuudet historiaamme ja toiseen maailmansotaan liittyen ovat panfasistien liittouma 1939-1941 ja Suomi Euroopan pelastajana.

Neuvostoliitto ja natsi-Saksa olivat lujassa aatteellis-sotilaallisessa liitossa aloittaessaan toisen maailmansodan vain viikkoa Molotov-Ribbentrop-liittosopimuksensa solmimisen jälkeen syksyllä 1939. Ensin yhteishyökkäyksellä kukistettiin Puola syyskuussa ja sitten Saksa otti sopimuksen mukaisesti omalta sektoriltaan Tanskan ja Norjan ja Neuvostoliitto kävi Suomen ja Baltian maiden kimppuun. Mainittavaa sotilasvoimaa tarvittiin vain Puolaa ja Suomea vastaan, joista jälkimmäinen ei tuhoutunut täysin, vaan ainoastaan Viipurin lääni ja hankoniemi menetettiin miehittäjien haltuun keväällä 1940.

Hitler ja Stalin eivät säästelleet mainesanoja toisistaan ylistäessään punalippujen alla solmittua liittoaan ja panfasistien aatteellista sukulaisuutta - ks. esim. Voiton päivän yhteisparaatikuvat Brest-Litovskissa 23.9.1939: http://www.hot.ee/liitlased ja asiaan liittyvä pääkirjoitus http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#posters

Yleensäkin roistosakin yhteistyö rakoilee ryöstöretken vanhetessa ja keskinäinen kamppailu on yhtä väistämätön kuin Hell's Angelsin ja Bandidosin vaihtelevien välirauhojen ja liittojen kanssa. pata ja kattila myös syyttelevät usein toisiaan, esim. Katynin verilöylyistä yms.

Hitlerin ja Stalinin liitto kesti melkein kaksi vuotta virallisesti ja käytännössäkin puolisentoista vuotta aktiivisesti. Sitten molemmat halusivat rohmuta itse vielä enemmän eikä Hitler antanutkaan Venäjän uusia noin vaan Suomen miehitysyritystään kun se ei kerran eka kerralla ollut onnistunut. Ja Suomikin pani taas vastaan.

Olennaista on huomata myös se seikka, että Suomi oli toisen maailmansodan ensimmäinen kansakunta, joka pani vakavissaan aseellisesti vastaan panfasistiselle Molo-Ribbe-liitolle jo 1939. Puola ei siihen kyennyt, mutta Suomi oli vakavasti otettava ihmisyyden puolustaja ja voidaan sanoa, että sen esimerkki ja urhoollisuus luultavasti pelasti koko Euroopan joutumasta panfasistidiktaattorien valtaan.

Pelastimme paitsi oman kansamme kaikkine vähemmistöineen juutalaiset mukaanlukien, myös ehkä kaikki muutkin eloonjääneet eurooppalaiskansat. Ilman Suomen vaatimuksia Saksa olisi luultavimmin tuhonnut Leningradin ja varmaan koko Venäjänkin kansan. Ilman Suomea Neuvostoliito olisi nielaissut Skandinavian ja Keski-Euroopan sekä Britannian.

- Kiitos Suomi oikeista valinnoista pakkotilanteissa toisen maailmansodan aikana!

TUNNUSTUKSIA PUTINILLE, AHTISAARELLE, LIPPOSELLE JA KANERVALLE

Yle uutisoi tammikuussa 2008, että Martti Ahtisaarelle on myönnetty ja luovutetaan talvisodan loppumisen vuosipäivänä eli 13. maaliskuuta 2008 kansainvälinen hollantilainen Geuzen-palkinto työstä demokratian hyväksi. Palkinto myönnetään Ahtisaarelle työstä välittäjänä kansainvälisissä konflikteissa ja sisällissodissa.Palkinnon työstä demokratian hyväksi ja rasismia vastaan ovat aiemmin saaneet muun muassa Human Rights Watch -järjestö ja tshekkipresidentti Vaclav Havel. Geuzen-palkinto myönnettiin ensi kerran vuonna 1987. – Onnittelemme!

Toivoa sopii, että palkinnon luovutuspäivämäärän yhtäläisyys talvisodan 1939–1940 loppumispäivän kanssa pannaan laajalti merkille ja muistututetaan mediassa niin Hollannissa, Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ahtisaari on palkintonsa ansainnut, ja itse asiassa olisi jo ansainnut Nobelinkin, mutta kun se Suur-Serbian hyysääjä Suur-Venäjä aina panee vastaan... Ahtisaaren pakolaistausta on herättänyt toiveita muissakin kuin Kosovon albaaneissa. Muitten muassa Suomen Karjalan evakot odottavat, että Viipurin poika siirtyisi piakkoin hoitamaan tehtävää kotimaansa vapauttamisen puolesta ja etnistä puhdistusta vastaan, ks.
http://rescordis.net/Ahtisaari.html

Paavo Lipponen sai presidentti Putinin ystävyysmitalin. Vähän kuin V.I. Leniniin tai Brezhnevin myöntämän Neuvostoliiton ystävän tunnustuksen. Huhhuh!

Kertookohan palkinto hallituksen vai opposition onnistuneen paremmin, kun opposition edustaja sai ystävyysmitalin Venäjältä? Samanlainen myönnettiin mm. Viron stalinistimiehitysveteraanien edustajalle. Miksei Kanerva tai Häkämies olleet tällaisen kunnian arvoisia?

Vai onkohan tämä 'mairitteleva' ystävyysmitali Nato-Lipposelle nyt sitten jonkinlainen KGB-SVS-Spektr-druzhbaseuran vastaveto tälle talvisodan alkuvuosipäivänä suomalaisen ystävyysseuran myöntämälle ystävyysmerkille? Ks.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?c ategory=110&conference=666&posti ng=22000000031019642

Ei Suomen (enempää kuin Viron ym.) hallituksen tai oppositionkaan edustajan pidä nöyrtyä ottamaan kiltisti vastaan itäfasistisen sortajamaan "kunnia"merkkejä.

Pilkkaavat niillä demokratiaa ja stalinismin uhreja ja Karjalan pakolaisia, joita Paavo Lipposenkin suvussa laajoine haaroineen tiettävästi on niin kuin lähes kaikkien suomalaisten. Tarkoitus on varmaan myös heikentää yhden merkittävän suomalaisen Nato-myönteisen merkkihenkilön uskottavuutta saatatmalla hänet epäilyksen alaiseksi samaan tapaan kuin Alpo Rusin maine mustamaalattiin perättömillä Stasi-syytöksillä.

Yleensä ottaen suomalaisten pitäisi kaikin tavoin nostaa esiin myönteisessä mielessä ja myös esim. ystävyyskunniamerkein niitä valtaosan suomenvenäläisten ja monien naapuriemmekin edustajia, joiden toiminta ja asenne ihmisyyttä yleensä ja Suomea erityisesti kohtaan on kohdallaan ja kunnossa. Nashi-liikettä ja muita itäfasisteja emme tänne tietenkään halua edes kuriositeettina.

Onneksi asia on hyvässä jamassa, ainakin vielä. Vain hyvin hyvin harvat idästämuuttajat ovat osoittaneet merkkejä kielteisestä kulttuurivammasta, kuten Stalinin palvonnasta tai Viron sudeettivenäläisten miehittäjäasenteista. Venäläisyyden myönteisyyttä Suomessa on silti kaiken aikaa syytä korostaa kielteisten ilmiöiden ehkäisemiseksi.

Maahanmuuttajien integroinnissa olisi tätä perinteisen venäläisväestömme 'kunnonvenäläisyyden' toivottavuutta ja edellytystä korostettava – siis ehdotonta nollatoleranssiamme isovenäläistä uhoa ja uusstalinistista putinisminashismia kohtaan, ks. Suomi 90 -juhlapuhe venäläisyyden myönteisestä merkityksestä maamme itsenäisyydelle: http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#venalaispanos

Onkohan Venäjällä muuten omien vaaliensakin suhteen jotain divide et impera -tarkoituksellisuutta, kun se nyt kuulemma hyväksyykin Etyj-tarkkailijat maaliskuisiin presidentinvaaleihin toisin kuin syksyn duumanvaaleihin? Onko se kunnianosoitus Etyjin uudelle puheenjohtajalle Suomelle ja Ilkka Kanervalle? Suomea ja Kanervaakin varmaan Venäjän "tunnustut" varmaan imartelee. Että siis "me" osataan hoitaa itäsuhteita muuta Eurooppaa paremmin. Norjan kanssahan Venäjällä on rajakiista pohjoisessa ja etelänaapureitamme karhu kurmuuttaa tuon tuosta ja pelaa Saksan kanssa pientenylikävelypeliä ja Britannia ei saa edes British Councilia harjoittaa ennen kuin unohtaa poloniummurhat ja Politkovskajan.

Voisikohan Suomi hyötyä enemmänkin hakeutumalla selkeästi Venäjän suosikiksi? Sarkaa kyllä olisi kynnettävänä. Ajatellaanpa vain, miten voisimme hyödyntää sitä, että Venäjän duuma on antanut väistyvälle presidentti Putinille tunnustusta ja kunnianosoituksen, jollaista Suomi ei ole ymmärtänyt eikä voinutkaan myöntää:

Duuma harkitsee myös keskuksen perustamista presidentti Vladimir Putinin kunniaksi. Noin miljardin ruplan eli 27 miljoonan euron hintainen keskus sisältäisi museon, kirjaston ja arkiston. STT 11.1.2008

Voisiko Suomi jotenkin osallistua tuon V.I. Putinin kunniaksi pystytettavän 27 miljoonan euron hintaisen museon kustannuksiin? Se olisi mannaa maidemme suhteille ja Suomen maineelle maailmalla sekä upea luku lähialueavun jatkumossa. vaikka meillä ei omaa öljyä olekaan, voisimme näin voidella kehitysavun suuntaa yhteistyökeskeisemmäksi.

Voi olla, ettei meidän edes tarvitse kajota kehitysapumomentille varattuihin rahoihin tämän yhteistyöhankkeen rahoittamiseksi. Ehkä voisimme käyttää tarkoitukseen jo ennakoivasti kohta puoliin virkamiesten ja poliitikkojen käyttöön täysimääräisesti vapautuvia veteraanijärjestöjen melkoisia varallisuusmassoja.

Ilahduttaisihan se kyllä itänaapuriamme myös, jos Suomeen perustettaisiin valtionapua nauttiva Nashi-liikkeen osasto hyvitykseksi siitä, että Suomi kuulemma vahingossa käännytti takaisin Venäjälle nashistiaktivistin, joka pyrki maamme kautta Viroon valmistelemaan terroritekoja ym. laitonta Voiton päivän juhliin liittyen.

> sivun alkuun

SUOMENLAHDEN YDINVOIMAMAJAKAT

Venäjän hallinnoimalla rannikolla ja Suomenlahden saarissa on useita radioaktiivisia, merivoimille kuuluvia ydinvoimalla toimivia majakoita, joita ei vartioida mitenkään ja jotka ovat joutuneet varkauksien kohteeksikin - ks.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/S%C3%A4teilyturvakeskus+pyyt%C3%A4%C3%A4+Ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4+selvityst%C3%A4+majakan+voimanl%C3%A4hteest%C3%A4/1135233229346

Ulkoministeri Ilkka Kanervan mukaan (21.1.2008) ydinvoimamajakoiden korvaamiseen turvallisemmilla laitteilla tarvitaan rahaa ja oletettavasti "siitä tullaan keskustelemaan yhteistyöhengessä". Siis Suomi, Pohjoismaat ja EU maksavat taas. Minulla olisi vaihtoehtoinen ehdotus rahoituksen järjestämiseksi. Keksittekö te, mistä hankkeesta rahat voitaisiin ehkä vapauttaa?

"Duuma harkitsee myös keskuksen perustamista presidentti Vladimir Putinin kunniaksi. Noin miljardin ruplan eli 27 miljoonan euron hintainen keskus sisältäisi museon, kirjaston ja arkiston." STT 11.1.07

- Tuleeko mitään mieleen?

CLINTON JA McCAIN: PUTINILLA EI OLE SIELUA!

USA:n supertiistain jälkeen menestyksekkäimmät presidenttiehdokkaat, John McCain ja Hillary Clinton, ovat todenneet tammikuussa 2008, että Vladimir Putinilla ei ole sielua, vaan sen paikalla on hänen silmistään loistavat kirjaimet K, G ja B. Hyvin sanottu! Barack Obamalla oli toki myös supertiistain jälkeen mahdollisuudet voittoon, mutta on muistettava, että USA:ssa mustat ovat vähemmistö kun taas naiset ovat enemmistö. Ja myös Obama on kaikesta päättäen jotain aivan muuta kuin kommunistityrannioiden ihailijoiden ylin ystävä. Tuntuu hyvältä, ettei Amerikan seuraava johtaja mitä ilmeisimmin ole yhtä sinisilmäinen Kolmannen derzhavan uusstalinistiseen sortotsaariin nähden kuin edeltäjänsä G.W. Bush on ollut.

Se venäläisviestimien suoltama ja levittämä väite, että stalinisti-Putin olisi tunnustuksellinen ortodoksiuskovainen, on ihmiskuntaa ja erityisesti kristittyjä syvästi loukkaava väite. Putin on KGB-uskovainen eli käytännössä saatananpalvonnan yhden alalahkon (tällä hetkellä vieläpä johtava) edustaja. Höpöhöpö! KGB-historioitsijoiden luoma "usko", "sankaruus" ym. pravdalegendat kyllä tiedetään.

Sellaisen mukaan Otto-Wille Kuusinen suostui Suomen kansan vaatimuksesta presidentiksi kuin Putin ikään kansalliseksi johtajaksi ja pelasti maamme länsidemokratian kynsistä uhrautuvalla ja nerokkaalla toiminnallaan ja lujalla uskolla Puolueen oppeihin. Legendaa ei koskaan julkaistu ulkomailla, koska Terijoen hallitus ei selvinnyt eka kriisistään matkalla Helsinkiin.

Pohjois-Korean Suuri Johtaja sitä vastoin 'toteutuneen' KGB-legendan mukaan (ihan virallisesti vieläkin) pelasti omin käsin maansa ensin Japanin ja sitten imperialistisen YK:n hyökkäyksestä ja jenkkimiehitykseltä tuoden kansalleen vaurauden.

Feliks Dzerzhinski rakasti kansaansa yhtä paljon kuin Isä Aurinkoinen ja pani oivallisesti Stalinin jumalalliset hyödylliset suunnitelmat täytäntöön - ja kuten tiedämme, seuraaja KGB-FSB:ssä ja Kolmannen derzhavan jumalhahmona, Hänen Kunnondemokraattisuutensa Kansojen yhteisestä tahdosta, Presidentti Vladimir Iljitsh Putin on myös julkaissut oman 'puolueettoman' täyspravdaisen henkilöhistoriansa jota propagandakoneisto levittää. Henkilömappiin kuuluu monenlaista moitteettomuutta kuten pahan politkovskajalohikäärmeen tappaminen ja ylitsevuotavaa hyvyyttä, kuten Jumalan 110-prosenttista tuurausta maan päällä.

Tosiasiassa Putin on KGB-uskovainen ja Punaruskean synodin valittu. Sisäpiiritietojen mukaan hän pitää KGB:n kellarista kaivamaa muka perintökaularistiään muualla kuin mainoskuvauksissa paitansa alla ylösalaisin! Tarkemmin voimme lukea hieman muutakin tietoa Puutiaisen taustoista osoitteessa
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#luonnehdinta

> sivun alkuun

VETERAANIKERÄYKSEN VUODEN 1940 ILMAPUOLUSTUSSORMUS JA ANTIFASISTINEN HAKARISTI

Saksalaislehti Der Spiegel ja myös mm. amerikkalainen Foreign Policy ihmettelevät Suomen R-kioskeissa myytäviä hakaristisormuksia, joilla kerätään varoja veteraanityöhön. Kyseessä ovat vuoden 1940 lentokonehankintoja varten annettujen kansalaislahjoitusten vastineeksi tehtyjen sormusten kopiot – jo aiemmin myytiin loppuun jäljelläolleet aidot rautasormukset.

Saksalaisia, amerikkalaisia ja muita hakaristin kauhistelijoita on hyvä muistuttaa myös vuoden 1940 maailmanpoliittisesta tilanteesta:

Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto olivat sotilaallisia liittolaisia solmittuaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 23.8.1939 ja miehitettyään yhteistyössä Puolan syyskuussa 1939 ja jatkettuaan panfasistista Euroopan valloitusta salaisen lisäpöytäkirjansa mukaisesti, Saksa Tanskan ja Norjan suuntaan ja Neuvostoliito Baltian maiden ja Suomen miehittämiseksi. Siinä tarvittiin Suomessa varoja puolustuksen järjestämiseksi, kun oltiin valitettavasti liittoutumatomia ja oltu puolueettomiakin ennen itäfasistien hyökkäystä.

Tuota Gallen-Kallelan tyylittelemää vanhaa kalevalaista hakaristisymbolia on kyllä maailmalla ihmetelty ennenkin. Esimerkiksi ranskalainen Le Monde kauhisteli Ilmavoimien hakaristiä vuonna 2005, jolloin asiasta nousi melkoinen keskustelu meilläkin. Lukekaapa, miten KNFIJV:n Rauhantutkimusdosentti ja nuori ranskankävijä Jenni Suuntimo oikaisivat franskien vääristyneitä luuloja – la vérité, s'il vous plaît ! > HS Online

Meidän kaikkien on osallistuttava maailmalla julistettuun informaatiosotaan, jossa toisena osapuolena on Karjalan palautusta ja ihmisyyttä yleensä vastustava Kreml-johtoinen paskajoukkoklikki. Niiden missio on kyseenalaistaa mm. Suomen olemassolo kokonaisena valtiona ja kansakuntana ja levittää putinistista propagandaa voitonpäivänvalheineen, mikä totuudenvastainen pravda loukkaa ihmiskunnan oikeustuntoa ja Suomea erityisesti.

Siksi on toimittava, jotta maailman mediassa ja kotimaassa historiamme tulisi oikein ymmärretyksi. On monia tapoja toimia, tässä yksi ajankohtainen: Ostakaa R-kioskista ilmapuolustussormus - ja valvokaa julkisin kirjoituksin ym., etteivät pullamössösaalistajat pääse käärimään kerättäviä varoja johonkin muuhun kuin suoraan kunniavelanmaksun kohteemme eli veteraanien hyväksi menevään tarkoitukseen! Jos jotain lopulta ei saada käytetyksi ja jää "yli", on kohteen oltava nyt elävien veteraanien nyt hyväksyttävä.

Kirjoittakaa myös vastineita esimerkiksi amerikkalaiselle Foreign Policy -lehdelle, joka väittää, että Suomessa kerätään varoja veteraaneille myymällä 'natsisormuksia' - ks. http://blog.foreignpolicy.com/node/7424 - Töihin journalistit!

Rahaakin tärkeämpää veteraaneillemme on, että oikeata totuutta heidän työnsä inhimillisestä arvosta ja oikeutuksesta julistetaan laajalle ja kumotaan venäläisten valheet, joiden mukaan Suomi olisi ollut itse jotenkin syypää sotiimme 1939-1945 ja että Neuvostoliitto olisi jotenkin ajopuun lailla vahingossa joutunut sotilasliittoon natsi-Saksan kanssa ja huomaamattaan hyökännyt syyskuussa 1939 Puolaan ja tehnyt hyvää hyvyyttään maailmansodan ensimmäisen siviilien joukkomurhan Katynissa 1940 ja tullut marraskuussa 1939 pelastamaan ja vapauttamaan Suomen eikä tarkoituksella aloittanut myöskään jatkosotaa 22.6.1941.

Veteraanijärjestöjen omaisuusmassat olisivat jo riittävä rahallinen panos, jos vain eivät ahneet pullamössöpolitrukkimme jo käärisi tulevaa pottia taskuihinsa - toivottavasti sitä ei sallita, vaan varat käytetään kokonaisuudessaan veteraanien hyväksi ja ehkä yli jäävä sitten maanpuolustustarkoituksiin.

- Kaikki ostamaan ilmapuolustussormus! Toivottavasti niitä saa Tallinnassakin itäfasistien runtelemista R-kioskeista ja onhan kai Rautakirja Venäjälläkin!

Tästä aiheesta on virinnyt vilkas keskustelu KNFIJV:n aloittamana > Kauppalehdessä SUOMI 90 -JUHLAVUOSI 2007

( HUOM! Juhlaruno ja viralliset juhlakirjoitukset Venäläisten merkitys itsenäisyydellemme sekä 87,5 prosentin itsenäisyys, sataprosenttinen kunniavelka, ks. > Suomi 90 -viestit )

SUOMI 90 -juhlavuoden alkuvaiheissa on pähkäilty, miten itsenäisyyttä pitäisi juhlia. Olisiko etsittävä joitain uusia malleja tai muistamisen kohteita - tai olisiko jotain jäänyt jostain syystä muistamatta. No...

Ehdotamme, että tällä kertaa muistetaan joka käänteessä juhlavuotenamme (kuuden vuosikymmenen itsesensuurin jälkeen) alkuperäisen itsenäisen Suomi-neidon muotoa! Sehän vahvistettiin kansainvälisesti laillisesti Kansainliiton ja Ruotsinkin hyväksymänä Suomen ja Neuvosto-Venäjän keskinäisten rauhanomaisten neuvottelujen tuloksena Tarton rauhassa 14.10.1920.

Tuolloin todettiin Ahvenanmaan kuuluvan Suomeen ja yli satavuotisen Suomen ja Venäjän välisen rajan paikka vahvistettiin paitsi että Petsamo liitettiin Suomeen tsaarin 1808 lupauksen mukaisesti ja sitä vastaan Repola ja Porajärvi luovutettiin Venäjälle. Viipurin lääni eli Karjalan Kannas, Laatokan-Karjala ja Raja-Karjala olivat tietysti itsestäänselvästi edelleen Suomea siinä missä Uusimaa tai Keski-Suomikin - asukkaathan olivat siellä olleet suomalaisia aina niinkuin muuallakin Suomessa.

Juuri tämä Tarton rauhan rajojen mukainen Suomi-neito, kokonainen Suomi, on se Suomi, jota veteraanimme ja kotijoukot puolustivat Neuvostoliiton hyökkäystä ja valtausyritystä vastaan talvisodassa ja jatkosodassa 1939-1944. Valitettavasti imperialistinen naapurimaa sai lopulta ryöstettyä ja miehitettyä laittomasti 12,5 % maastamme ja vain 87,5 % Suomi-neidosta on enää itsenäinen - toistaiseksi.

On kuitenkin syytä olettaa, ettei Venäjän aggressiivisen suurvallan stalismintyyppinen nykyoppi jatku ikuisesti ja Suomen alkuperäiset lailliset alueet voidaan jälleen joskus palauttaa meille. Muun muassa kenraali Adolf Ehrnrooth on todennut, että sodissa puolustettiin nimenomaan koko Suomea ja Viipurin lääni oli ihan yhtä rakas osa isänmaata kuin muutkin. Kenraali onkin käsittääkseni asettunut testamentissaan alueidemme palautusta esittävien näkemysten puoltajaksi, ks. Kenraalin testamentti tämän sivun Suomi 90-juhlapuheesta löytyvästä osoitteesta.

Suomi itsenäistyi Venäjän keisarikunnan jälkeisestä Neuvosto-Venäjästä, jota ei enää ole. Mutta mistä Suomi ja suomalaiset ovat tulleet, Venäjältäkö? Väärin! Venäjää ei ole ollut olemassa kovinkaan kauan kansakuntana. Yleensäkin venäläiset tulivat näille maille etelämpää vasta ihan äskettäin eli tuhansia vuosia suomalaisugrilaisia myöhemmin. Tulivat kai alun perin jostain Kaukasuksen suunnalta, maita valtaamaan nykyisen Itä-Euroopan ja Venäjän alueelta kolonialistiseen tyyliinsä.

Suomalaiset eivät oikeastaan koskaan muuttaneet Suomeen, olemme alkuperäiskansaa esihistoriallisilta ajoilta saamelaisen kanssa, joita täällä oli jo ennen meitä. Viipurin läänin alue Laatokan molemmin puolin Kannaksineen ovat syvästi suomalaisugrilaista kotiseutua. Sittemminhän sinne on tullut järjestyksessä mm. viikinkejä ('ruotsalaiset') ym. ja joitain satoja vuosia sitten joitain venäläisiä ja tuossa jokunen vuosikymmen sitten hirveästi lisää eli näitä maahantunkeutujavenäläisiä marraskuusta 1939 lähtien.

Ruotsalaiset perustivat valtakuntansa aikana, jonka löydät historiankirjoista. Ruotsalaisia eleli samalla alueella jo kauan ennen sitä. Samoin suomalaisia ja karjalaisia alueella, josta tuli myöhemmin osa Ruotsia, ja muuallakin. Venäläisiä ei kyllä täälläpäin näkynyt.

Esihistoria tarkoittaa aikaa, jolta ei ole kirjallisia dokumentteja ja sen loppu on eri paikoissa maailmaa eri kohdissa. Ihmisiä on toki asunut täällä niin kuin muuallakin paljon ennen historiallista aikaa, esimerkiksi jääkausina jo. Maantieteellisistä alueista voidaan puhua järkevimmin siltä ajalta kuin mannerten muodot suhteessa vesiin ovat olleet kutakuinkin nykyisenlaisensa, mutta kymmenisen tuhatta vuotta saattaa olla aika hyvä vaikkapa nykyihmisen liikkeiden tarkkailemiseksi. (Pari kolmekin ihmislajia lienee tätä ennen matkamme aikana rinnallammekin kulkenut ja ainakin ennen meitä. Ehkä selvisimme kamppailussa niitä vastaan tai ne muten vain hävisivät sitten pois.)

Jostain Keski-Euroopan tietämistä kai suomensukuiset nykytiedon mukaan ovat tulleet ja levinneet ehkäpä vuoteen 1000 jKr. mennessä alueelle Fennoskandia - Baltia - Siperia. Moniakin kieliä on porukka oppinut ja opettanut muillekin. Esimerkiksi kielisukulaisemme saamelaiset ovat etnisesti eri porukkaa ja tulleet sieltä idempää opittuaan tai oppiakseen suomalaissukuisen kielen.

Suomen Karjalassa on asunut suomalaisia tuhansia vuosia ja esimerkiksi 1930-luvulla Viipurissa lisäksi muutama prosentti ruotsalaisia ja vähän vähemmän venäläisiä. Kaikki joutuivat lähtemään henkensä edestä evakkoon eli pakolaisiksi maan läntisempiin osiin Neuvostoliiton hyökkäysten vuoksi 1939-44.

Tutkimusten mukaan Karjalasta lähti pakolaisiksi 410.000 asukasta ja sinne jäi 16 (kuusitoista) asukasta. Petsamosta, sallasta ym. lähti vielä parikymmentä tuhatta eikä jääneitä liene ollut muutamaakaan. Onneksi, sillä maahantunkeutujat ja ryöstöretkeläiset eivät olleet solidaarisia tai rauhantahtoisia veljellisen avun tuojia. Kaikki viipurinlääniläiset pientä tynkä-Suomen puolelle jäänyttä länsikaistaletta lukuunottamatta ovat jälkeläisineen edelleen pakolaisia.

Venäläisiä ja kai muitakaan slaaveja ei tietääkseni tuossa vaiheessa ollut nykyistä Ukrainaa ja Valko-Venäjää pohjoisempana, vaan tulivat vasta sen jälkeen ja perustivat Moskovan ja Novgorodin yms. pikku tsaarikuntia ja levittäyivät kyllä sitten 1500-lukuun mennessä kai jo aika pitkälle suomalaisugrilaisten maille. Venäjän valtakunta oli jossain vaiheessa sa vuotta mongolivalloittajien ikeessä ja sai siltä paljon ominaispiirteitä näihin päiviin asti. Mutta lue itse enemmän. Tästä osoitteesta saat tietoa suomalaisten kielten puhumisalueista eri aikoina: karjalan kielestä HS:ssä

> sivun alkuun

LENININ PATSAS JA MANNERHEIM-ELOKUVA

Leninin patsasta ehdotettiin taas Helsinkiin Mannerheimin patsaan rinnalle, koska kuulemma Leniniä on kiittäminen Suomen itsenäisyydestä. Niklas Herlin kysyi uusisuomi.fi'ssä asiallisesti vastakysymyksen, miksei yhtä hyvin yhtä hirveän roiston ja Suomenkin itsenäisyyteen vaikuttaneen Hitlerin patsasta. Eihän oikeasti lenin tununstanut Suomen itsenäisyyttä muuten kuin saadakseen sen siillä tavoin osaksi Neuvosto-Venäjää. Sitä paitsi Ranska tunnusti Suomen itsenäisyyden samana päivänä ja jopa ennen Venäjää. Kiitos Ranska, merci!

Pronssisotilas pahimpana roistona tulee mieleen, jos pitäisi alkaa ehdottamaan jotain vieläkin pahempaa kuin Lenin tai Hitler tai Stalin tai Mao tai Pol Pot tai Kim Il-sung. Aljosha-pysti tarkoittaisi, että olisimme reaalimaailmassa aikuisten oikeasti eikä vain utopioissamme tulleet "vapautetuiksi" leniniläisen helvetin suojiin.

Onneksi Helsingissä ei ole eikä (jos trotyylia ja aniittia on minun saatavissani jostain lähteestä) tule Pronssisoturia seisomaan, vaikka esivalta niin päättäisi. Jossain menee kyykytyksen ja kansalaistottelemattomuuden raja. En kyllä ottaisi Leniniäkään, enkä Hitleriä.

Pronssisoturi - http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#aljosha - koristaa sellaisia kaupunkeja kuin Tallinna ja Viipuri ja Sortavala ja Käkisalmi. Ne "vapautettiin" venäläisten riistäjien ja sortajien alamaisiksi. Tallinna on periaatteessa palautunut oikeitten asukkaittensa hallitsemaksi, nuo mainitut suomalaiskaupungit vielä saavat odottaa vuoroaan...

Mannerheimin patsaistamme emme luovu. Hienoa on, että Renny Harlinin Mannerheim-elokuvahankkeessa öljymiljardeillakaan ei voitu historiaa muuttaa stalinistiputinistien valhepropagandan suuntaan, jonka mukaan Suomi olisi aloittanut talvi- ja jatkosodan eikä Neuvostoliitto olisi ollut natsi-Saksan liittolainen aloittaessaan toisen maailmansodan 1939.

" Elokuvan tuottaja, Solar Filmsin Markus Selin kertoo miksi hankkeessa luovuttiin lopulta venäläisistä rahoittajista.
- Venäjällä olisi haluttu muuttaa elokuvan käsikirjoitusta sikäläisen virallisen historiankirjoituksen suuntaan. Silloin havaitsimme, että filmi on tehtävä ilman itänaapurin rahoitusta. Mutta varmasti kuvaamme osan elokuvasta Pietarissa. " (STT)

- Kiitos tuosta päätöksestä, Selin ja Harlin! Ostan taatusti sen kansalaismitalin, joka auttaa rahoituksessa!

MAINILAN LAUKAUSTEN PÄIVÄ 26.11. KANSALLISEN HÄPEÄN PÄIVÄKSI?

Mainilan laukaukset 68 vuotta sitten 26.11.1939 johtivat talvisotaan eli Suomen liittämiseen toiseen maailmaansotaan, joka oli alkanut Puolassa jo syyskuussa.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/6121-talvisodan-alku-ja-uusi-suomi-ennennakemattomia-kuvia-helsingista

Helsingin lisäksi pommitettiin sodan alusta lähtien Viipuria ja kaikkia muita kaupunkejamme ja taajamia länsirajaa myöten.

Ensimmäisenä päiväna kuoli linja-autoasemalla 7-vuotias naispuolinen"fasisti". Neuvostoliitto oli tuolloin Hitlerin Saksan kanssa liitossa, panfasistisessa allianssissa. Olisivat saaneet ne Mainilan laukaukset jäädä venäläisiltä ampumatta, niin ei olisi tarvinnut hyökätä kostoksi tänne Suomeen tappamaan viattomia. Mutta kun piti tuoda sitä suvereenia demokratiaa...

Lainaus yleisönosastokirjoituksesta:

" Nyt sattuu olemaan yksi tärkeä vuosipäivä: Maanantaina 26.11. on kulunut 68 vuotta Mainilan laukauksista. Siis Mainilan laukaukset 26.11. uuteen tutkintaan! Niistä on kerrottu välillä sitä, välillä tätä. On aika selvittää tapahtumat lopullisesti ja avoimesti naapureidenkin kuullen. Totuuskomissio NYT!

Miksi asiasta ei ole ollut sopivaa puhua? Suuripiirteinen naapurimmehan itse tyytyi välillä diplomaattisen ymmärtävästi toteamaan, että saamme unohtaa koko synnin eikä laukauksia edes ammuttu (suomalainen tietosanakirja Facta kertoi jo 1969 Neuvostoliiton myöntäneen tämän). Ei kai tässä nyt ole suojeltu jotain sotaintoilijoita ja revansistisia omanpesänlikaajia? Kuka ampui ja ketä? Miksi, oliko uhrit vihollisia tai edes sotilaita?

Jos silloin ei ollut sotatila, minkä lain mukaan syylliset tuomittiin, sota- vai siviilioikeuden? Saatiinko kaikki vastuulliset kiinni ja onko jonkun nimi vielä perusteettoman puhdas? Onko uhrien perheille korvattu mitään ja onko korvauksia tai jotain hyvitystä laukauksista edes vaadittu tapahtuma-aikoina tai sen jälkeen?

Ei kai vaan joku ole pitänyt kostoa etualalla ja aloittanut isompaa rähinää mahdollisten vahingonlaukausten takia tai muuten kohtuuttomasti suhteessa aiheutettuun tuhoon? Pelattiinko jotain kaksinaamaista peliä alun alkaenkin? Olisiko asiassa ehkä sittenkin voitu vielä saada aikaan joku laihakin neuvotteluratkaisu, oliko tosiaan pakko ampua?

Yleensäki ,miksi aina syyttää Venäjää kaikesta pahasta? Niinku Moskovan ja Leniksen mellakoissakin. Venäjän mukaan nytkin syy on lännen provokaatiossa. Ennenkin on ollut näin, että Venäjää syytetään vaikka siellä on käsitetty syyn olevan lännessä.

Ei kai jonkun mielestä tässä Mainilan laukausten totuuden esiin kaimvamisessa ole jotain salailtavaa tai kiusallsita ? Onko niitä sotaherroja ja suursuomi agitaattoreita vielä hengissä? Sillon ei ollut vielä sotatila eli uhrit venäläiset syyttömät taia siis perikunnat voisi hakea korvausta ja hyvitystä ampujilta. Tää on kansainv älinen juttu!!

Eikö eilinen Kansallisen häpeän ja syyllisyyden päivä 26.11. merkinny teille itsetutkiskelun ja sovituksen hiljaista nöyrtymistä? Pitäiskö Mainilan laukaukset toistaa aina parin sukupolven välein ennen kun Siperia opettais kenen historiantulkinta on oikein ja kenen vaan taantumuslännettäjien propagandaa? Nää asiat pitäis tutkia perusteellisesti, vaikka syväkurkut ja emeritus proffat selvittelemään!

– Olen samaa mielta! Kysymykset vaan pitää esittää Venäjälle. Jeltsinin aikana se tunnusti rikokset teknisesti ja esitti alkeellisen anteeksipyynnön, mutta retrostalinistinen Putinisti-Venäjä ei enää salli puhua asiasta tai jopa ylpeilee rikoksillaan. Kysymykset on esitettävä kaikille tapaamillemme venäläisille vaikka joka päivä. Ennen kaikkea myös virallisesti Tehtankadulle ja Kremliin, niille omanpesänlikaajille, jotka eivät välitä Venäjän maineesta tai haluavat sen olevan huono. KNFIJV Webin sivustolla on ohjeet siitä, miten kansalaisnootti tehdään.

Kansallisen syyllisyyden ja häpeän päivä 26.11. – Ehdotan, että Mainilan laukausten vuosipäivää aletaan virallisestikin viettää nimenomaan tuon nimisenä. Juuri tuo päivä kiteyttää äärimmäisen kattavasti, edustavasti konkreettisesti kuvaten koko sitä toiseen maailmansotaan liittyvää eettismoraalista taakkaa, jota suomalaiset ovat kantaneet jo 68 vuotta.

Mainilan laukauksissa nähdään täysimääräisesti Suomen syyllisyyshäpeän määrä sotiimme Neuvostoliittoa vastaan ja itsenäisen Suomen alkuperäisten laillisten rajojen rikkoutumiseen sekä Suomi-neidon aitojen muotojen amputointiin ja yhä kestävään laittomaan miehitykseen Viipurin läänissä, Petsamossa, Salla-Kuusamon alueella ja Suomenlahden neljällä saarellamme.

- Olkoon marraskuun 26. päivä tästälähin Suomessa Kansallisen syyllisyyden ja häpeän päivä 26.11. Perinteet ja rituaalit kehittyvät ajan myötä, mutta ehkä jo nyt opettelemme muutamia. Voisimme pukeutua aina tuona päivänä mustiin ja jopa ripotella jotain tuhkantyyppistä päällemme. Aina venäläisen tai venäjänkielisen tavatessamme voisimme sanoa suomeksi ja venäjäksi "anteeksi" jne.

> sivun alkuun

RAKENTAVA JA KAIKKIA OSAPUOLIA ARVOSTAVA EHDOTUS ITÄMEREN
KAASUPUTKIHANKKEEN ORGANISOIMISEKSI SUOMEN, VENÄJÄN, EU:N JA NATON SUHTEIDEN
PARHAAKSI SEKÄ VENÄJÄN WTO-JÄSENYYDEN TOTEUTUMISEKSI

Itämeren kaasuputken geopoliittisen ja ympäristövastuun voisi kantaa vakaa Pohjola

Taustaa: Presidentti Vladimir Putinin mukaan Venäjä luopuu kaupallisesta painostuksesta, jos ja kun se otetaan WTO:n jäseneksi. Suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsev selittelee mm. Uusisuomi.fi:ssä kauniin sanakääntein Suomen ilmatilan loukkauksia ja Suursaaren militarisointia ja muuttamista vakoilukeskukseksi sekä näiden herättämää tarvetta monenkeskisiin neuvotteluihin Suomen, Viron, EU:n ja Natonkin kanssa. Sanahelinä on sanahelinää, vaikkakin kaunista.

Kiristyksen ja uhkausten sijaan tarvitsemme realismia. Ja tarvitsemme rakentavaa ja kaikkia osapuolia arvostavaa ja kaikkien intressit huomioonottava asennetta. Tässä KNFIJV:n virallinen ehdotus 2007 – tiekartta siihen, miten kaavaillun Itämeren kaasuputkihankkeen luovalla uusvastuunjaolla voidaan lisätä kaikkien ympäristö- ja sotilaspoliittista turvallisuutta ja samalla parantaa Venäjän, EU:n ja Suomen suhteet lopultakin normaaleiksi ja aidosti hyviksi:

Ehdotus 2007

1.  Suomi ja Viro (ja mahdollisesti muut Baltian maat ja Puola) myöntävät Venäjän lentoliikenteelle kohtuullisesti erityislisätilaa Kaliningradin-liikenteen vaatimaa tarkoin seurattavaa ilmakäytävää varten. Lisäksi maat antavat hyvin hallinoidun ja ympäristöturvallisen Nord Stream -kaasuputken sijoittua alueelleen ja sitoutuvat huolehtimaan pientä tuottoprovisiota vastaan putken turvallisuudesta seuraavat 150 vuotta tarvittaessa kaikin käytössä olevin resurssein, myös täyden Nato-yhteistyön turvin. Suomi rakentaa Turku–Pietari-moottoritien nykyaikaiseksi huipputason tekniikoineen ja palveluineen ja kehittää Pietarin ympäristötekniikan länsistandardien tasolle sekä asettuu Venäjän WTO-jäsenyyttä voimakkaasti puoltavalle kannalle.

2.  Venäjä palauttaa Suomelle Viipurin läänin ja Petsamon ja Virolle Narvamaan yms. itäosat. Venäjä kotiuttaa alueilta väestön sen osan, joka ei motivoidu opiskelemaan suomen/viron kieltä ja kulttuuria ja/tai alueiden jälleenrakennustyön kannalta relevanttia ammattitaitoa.

– Itämeren Viipuri–Greifswald-kaasuputkihanke on puhuttanut monesta näkökulmasta EU:n ja Venäjän välejä hiertävän puutullikiistan tapaan. Välillä virallinen Venäjä on olevinaan niin kuin pitäisi hanketta vain kaupallisten toimijoiden ja ehkä vähän myös ympäristöpiirien asiana. Oikeasti se on koko Venäjän kohtalonkysymyksiä. Siihen liittyy myös uuden pääministeri Zubkovin esittämä mielenkiinto muka tutkia uudelleen jo haudattua Valko-Venäjän kautta kulkevaa vaihtoehtoa.

Maakaasu ja sen varma turvallinen jakelu todella ovat yhä merkittävämpi asia Euroopalle ja Venäjälle. Tässä asiassa EU ja Venäjä ovat riippuvaisia toisistaan. On ostaja ja myyjä, käyttäjä ja tuottaja. Molemmat tarvitsevat toisiaan, mutta maksaja toki mahdollistaa tuottajan elintason enemmän kuin päinvastoin. Siis asia kuuluu mitä suurimmassa määrin meille Venäjän rahoittajille.

Putken linjaus Neuvostoliiton aikaisiin maantieteellis- ja kauppapoliittisiin asetelmiin perustuen on kestämätön ajatus. Zubkov ja Putin tietävät sen yhtä hyvin kuin muutkin. Vaikka kommunistinen Valko-Venäjä olisikin Kremlin viimeinen potentiaalinen Druzhba i mir -vasalli, se ei liene sitä ikuisesti. Diktatuureilla on taipumus aikaa myöten horjua ja kaatuilla. SEViä ei enää ole.

Aikajänne turvallisen ja toimivan kaasulinjauksen suhteen on lähtökohtaisesti merkittävästi pitempi kuin Aljaksandr Lukashenkan KGB-dynastian kestävyys tulee olemaan minkään tason realismin mukaan. Se olisi sitä myös Putinin jopa elinikäiseksikin venähtäväan valtakauteen verraten. Sitä paitsi Minskin kolhoosinjohtajan kanssa on tullut ainakin näennäisiä ongelmia jo nyt.

Mitkään muut tuon alueen maat eivät voi Venäjän näkökulmasta tulla kyseeseenkään. Jäljelle jää ainut realistinen vaihtoehto, mitä tosiasiaa vähätelläkseen Zubkov on nyt tutkivinaan uudelleen Valko-Venäjä-linjausta.

Se realistinen, muttei itsestäänselvä ja ongelmaton vaihtoehto kulkee Euroopan kehittyneimmän, vakaimman ja luotettavimman alueen läpi. Sen toteutumiseksi Venäjä tarvitsee vain pienen asennemuutoksen ja aidon yhteistyöhakuisuuden. Venäjän on aluksi tunnustettava itselleen ja ääneen, että oikeasti sen parhaat ystävät ovat Suomi, Viro ja Baltian maat, eikä mitään niistä pidä enää kohdella kuin ei-toivottuja tai alempiarvoisia naapureita.

Ns. Molotov–Ribbentrop-putkihanke herättää meissä luonnollisia epäluuloja, mutta on myös ymmärrettävä. Asiaan myös liittyy monia muita asioita ja yhdessä niistä muodostuu tavallaan sotkuinen ja solmuinen kerä. Mutta sittenkin luovasti ajatellen itämerenllinen linjaus olisi monella tapaa todella kannatettava avain selkeisiin suhteisiin ja luottamukseen kaupassa ja turvallisuudessa. Se olisi ratkaisu muuhunkin kuin energiakaupan logistiikkaongelmiin.

EU:lle kaasu on yhä tärkeämpää, Venäjälle siitä saatavat tulot ja jatkuville toimituksille poliittisesti ja teknisesti turvallinen ja kestävä kulkureitti. Venäjä on huonoissa väleissä kaikkien muiden naapureidensa paitsi meidän kanssamme. Herättääkö ajatuksia, kaupallisesti ja humaanisti orientoitunut lukijakunta? Olisikohan meillä tarjota jotain Venäjälle arvokasta, mikä kuuluisi oikeastaan sille hyvänä naapurina – ja saada siltä jotain mikä kuuluu meille?

Esittelimme asiassa eteenpäin positiivisessa hengessä tähtäävän tasapuolisen ehdotuksen Venäjän lähetystölle jo sen ehdotettua konsultaatiota ilmatilaloukkauksista (ks. linkit alla). Ehdotuksemme lähtee siitä, että kaavaillun Molotov–Ribbentrop-kaasuputken turvallisuus voitaisiin ottaa Suomen ja muiden teknisesti ja poliittisesti vakaiden tahojen vastuulle. Tällöin käyttönimikin voisi muuttua Molo–Ribbe-putkesta vaikkapa Viipurin ystävyyssuoneksi .

– Siis Venäjälle myönnytyksiä Karjalan ja muiden neuvostomiehitysten purkua vastaan. Miksei? Suomella näyttäisi nyt toden totta olevan kaupanteon paikka. Ja vielä win-win! Venäjä, EU ja me hyötyisimme. Ainoa häviäjä olisivat ne piirit, jotka hyötyvät epävakaudesta ja vastakkainasettelusta. Kukaan ei voisi kiristää Venäjää uhkailemalla järjestää putkivuotoja saati varastamalla omaan käyttöönsä. Kaikkien välit paranisivat.

Kaasu ja sen varma turvallinen jakelu todella on yhä merkittävämpi asia Euroopalle. Ja taloudellisesti niin suuri asia Venäjälle, että Suomen Karjalan palautus siitä vastineena on edullinen kauppa, myös poliittisesti eikä vain rahassa laskettuna. – Kommentteja, kiitos!

Asiaan liittyviä linkkejä:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/1535-venajan-lahettilas-ilmavalvontaan-lisaa-lennonjohtojen-yhteistyota
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/1548-suurlahettilas-aleksander-rumjantsevin-haastattelu-uusisuomi-fi-ssa
http://www.uusisuomi.fi/blogit/jarmokoponen/ydinvoimamies-ja-luonnosuojelija
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/1577-ita-eurooppa-huolissaan-venajan-energia-aseesta#comments

P.S. Presidentti Putinin mukaan Venäjä luopuu puutulleista ja muusta kaupallisesta painostuksesta, jos ja kun se otetaan WTO:n jäseneksi. Taas tuo tuttu kiristyslause: "jos, jos ja jos". Alkaa retoriikka jo pikkuhiljaa kyllästyttää. Venäjä luopuu puutulleista, jos ja kun se päästetään WTO:n jäseneksi. Venäjä luopuu ilmatilaloukkauksista, jos ja kun se saa taas Leningradin oblastin turvallisuuden takaamiseksi käyttöönsä Suomen alu...

Muistatteko kun haloslais-tuomiojalaiset chamberlainistit vuosituhannen vaihteessa suosittelivat Venäjän tuoreen KGB-presidentti Putinin mukaanottoa Euroopan neuvostoon ja muihin sivistysmaiden elimiin, vaikka puutiainen oli juuri aloittanut Tsetsenian toisen sodan ja aikamme suurimman kansanmurhan?

Aivan, keskeisimpien puolustusargumenttien joukossa silloisessa pahanhyysäysarsenaalissa olivat, että näin demokratiaa opiskeleva Venäjä saadaan länsimaisen ihmisoikeuskontrollin piiriin ja sitä kautta hiljakseen oppimaan ihmisten tavoille. Eli että otetaan jäseneksi sellainen, joka ei ensinkään täytä jäsenyysehtoja eikä edes halua täyttää, siinä uskossa että kun se pääsee nauttimaan eduista ilman velvollisuuksia ja vastuuta, se muuten vaan ryhdistäytyy. No kaikki tietävät kuinka kävi.

Nyt sitten Puutiainen pedonnaama krokotiilinpokkana vaatii, että ottakaa meidät taas jäseneksi, nyt WTO:hon, niin kuin silloinkin ilman näyttöjä toteutuneesta kehityksestä tai sitoutumisesta siihen, niin sitten me taas saadaan nauttia hedelmistä ilman että oikeasti tarvitsisi parantaa tapojamme... Venäjähän syyttää Pahan Lännen pienimpiä monin tavoin toteuttaessaan divide et impera -politiikkaansa EU:hun nähden. Viroa syytetään mm. siitä, että se kuulemma rikkoo jotain lakia, kun ei anna Venäjän tutkia kaasuputkilinjaa alueellaan ja myös sudeettivenäläisten syrjinnästä ja Pronssiyön mellakoinnin aiheuttamisesta ja siinä ilmenneestä väkivallasta. Suomeakin syytetään huonosta asenteesta Ilmatilaloukkausten ja rekkajonojen aiheuttamisen lisäksi...

P.P.S. Venäjä "tarjosi" Suomelle ja Virolle neuvotteluja eli konsultaatiota raja-asioissa, siis ilmatilaloukausten ehkäisemiseksi. Mielenkiintoinen ajatuksen juoksu sinänsä tässä. Vai onko se jonkinlaista itälogiikkaa. Venäjä "tarjosi" neuvotteluja ilmatilaloukkauksista, kun sen ilmavoimien koneet ovat sitä tehneet Suomen puolella. Jatketaanpa ajatusta...

Jos Venäjän maavoimien panssarit koukkailisivat meidän puolella, niin he tietysti hienot tavat tuntevina "tarjoaisivat" neuvotteluja eli konsultaatioita. Samoin kai myös merivoimien pintasota-alusten tai Kurskien tullessa tehneeksi samanlaista toimintaa.

Venäjän federaatio on siis jonkin verran kehittynyt sitten Neuvostoliton päivien, vaikka kansallishymni ja puolustusvoimien punalippu sirppeinevasaroineen onkin yhä sama. Ennen konsultaatiotarve tuli esiin eri tavalla. Esimerkiksi Mainilassa 1939 Venäjän asevoimat eivät ylittäneet valtakuntien rajaa, vaan neuvostotykistö ampui omalla puolella omia joukkojaan ja laukausten tulkittiin internationalistisessa hengessä tulleen Suomen puolelta. Kovin reilua ja avointa ei Venäjän toiminta ole raja-asioihin liittyen ollut koskaan.

Avoimuuttta tietenkin kaivattaisiin, mutta onko sitä koskaan Venäjän puolelta saatu. Venäjä on tekemässä Suursaaresta supervakoilukeskuksen. Itsenäisen Suomen alkuperäiseen alueeseen kuuluva saari näyttää siis olevan jotenkin viimeaikaisten "tahattomien" rajaloukkausten salattujen motiivien taustalla.

Arvailla vaan saattaa kuinka suuressa määrin Venäjä tässä on kostamassa luoteiselle naapurilleen kesäisen lipeämisensä TAE-sopimuksesta ja nyt INF-sopimuksesta ja sen ettei USA hyväksi Venäjän kylmän sodan aloittelutoimia. Haluaakohan Venäjä päästä viimeisestäkin ystävällismielisestä naapuristaan? Avoimuutta tietystisekin tavallaan, ettei enää edes esitä viatonta ja ystävällistä...

Suomi voisi olla avoimempi, samoin EU. Kuinka Suomessa on suhtauduttu. Kopioin tuolta HS:n webforumilta toivottoman änkyrän akateemikko Ivan Pishtinin kommentin neuvottelutarjousasiaan ja vastaan sen alle:

" Odotemme Realismia Suomelta! Turhenpäiveiseen uhitteluun ei ole syytä eikä varaa. Kumpujen yöstä ei ole syytä toistemiseen hakea käytös-malleja. Perään-antamattomuus ei tuo mukanaan mitään hedelmellistä, mutta joustavuus ja toisen osapuolen avoin kuuleminen palkitsettuu paranevina kauppasuhteina ja öljytoimitusten varmuutena kuin myös kulttuurin ja teknistieteelisten molemminpuolisten kaikkia osapuolia hyödyttävien multilateraali jne.

Ehdotan, että Suomella olisi malttia vaurastua ja tällä kertaa mennen puolitein vastan. Voimme tarjota neuvottelupohjaksi linjaa Lappeenranta Raisio käsittäen pääosin entiset Kymen, Uudenmaan ja Turun ja Porin läänit, jolloin Suomen käyttöön jäisi vielä huimattava osa alueellisia resursseja. Luovutetteva alue olisi jopa pienempi kuin v:den 1947 Parisin rauhan ansiosta v:nna 1944 luovutettu alue oli. Vastaksipainoa ehdotumme Soumen hallinnoitavakseen kokoneisuudessaan panostuksin rekkaliikennetiestön Turusta ja Hangosta aina Pietariin asti. Mikä Suimen talouselemän ja naapurisuhdeiden Voitto! "

– No jo on ehdotus! Liekö Ivan ihan tosissaankaan?

On totta, että EU:lle kaasu on yhä tärkeämpää, Venäjälle siitä saatavat tulot ja jatkuville toimituksille poliittisesti ja teknisesti turvallinen ja kestävä kulkureitti. Venäjä on huonoissa väleissä kaikkien muiden naapureidensa paitsi meidän kanssamme. Herättääkö ajatuksia, kaupallisesti ja humaanisti orientoitunut lukijakunta? Olisikohan meillä tarjota jotain venäjälle arvokasta, mikä kuuluisi oikeastaan sille hyvänä naapurina ja saada siltä jotain mikä kuuluu meille.

KNFIJV:n virallinen ehdotus on osoitteessa
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#yhteistyoehdotus2007

> sivun alkuun

KOZIN, JARTSEV, KOMISSAROV: TEHTAANKADUN JA KREMLIN OUTO SUHDE

Kun kuka tahansa asuu pysyvästi aggressiivisen ja toisten asioihin tuon tuosta puuttuvan skitsofreenikon naapurissa, ovat hyvät neuvot ja maltti tarpeen – suvaitse ja varo!

Turhaan ei Venäjän vaakunassa ole eri suuntiin kuikuileva häijynoloinen kaksipäinen kotka eikä Venäjän federaation asevoimien virallisessa lipussa verenpunaisella pohjalla sirpin ja vasaran muodostama räikeä keltainen hakaristi. Ei ole sattumaa sekään, että Vladimir Putin palautti neuvostolipun lisäksi myös Stalinin aikaisen Suuren ja mahtavan kansallishymnin KGB-kavereittensa kanssa johtamalleen imperialistiselle valtakunnalle.

Identiteettikriisi on Venäjälle rakenteellinen ominaisuus, ei tilapäinen. Venäjän lähetystön käytöstä ja sen ilmeistä suhdetta Kremlin aivoituksiin on aivan turhaan äimistelty Suomessa kuin jotain tavattoman poikkeavaa ilmiötä.

"Ohoh! Se oli vaan koepallo... Ei tarvitse ottaa vakavasti... oli vaan sellainen heitto, koepallo, pojat aina Tehtaankadulla heittelee ja välillä pomppaa tietysti kadunmiehen näkyville... Ei ole virallinen kanta, kun ei kerran ottanut tulta alleen vaan tuli alasammutuksi. Eihän nyt itse Suurlähettiläs tai V.I. Putin tuollaisia..."

Niin. Niinhän? Ei Venäjä oikeasti yritä mitään, korkeintaan vahingossa... Mutta: miksi lähetystöneuvos Kozin vaivautui ensin esittelemään ajatuksiaan Suomen virallisen maanpuolustuslaitoksen tilaisuuteen viikonvaihteessa, ennen tätä mediajulkisuutta? Tässä kyllä korostuu itsensä Putinin osuus. Myös se on huomionarvoista, että venäläiset asiantuntijat ovat viime aikoina arvioineet, että Suomea käytetään yhä enemmän eräänlaisena koekaniinina erilaisten valtapoliittisten koepallojen heittelymaastona.

Tarkastellaanpa asioita toisen tuoreen Venäjä-asiantuntijan puheen valossa: Venäjän ulkopolitiikan asiantuntija, entinen apulaisulkoministeri Andrei Fedorov sanoo mm. :

"Emme tule pitämään Suomeen yhteyttä Brysselin kautta, kuten emme pidä yhteyttä Saksaankaan Brysselin kautta. Tulemme jatkamaan aloitteiden eli koepallojen käynnistämistä Suomen kautta. Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kannalta on tärkeää, että Suomen ulkopoliittinen linja jatkuu ennustettavana.--Suomi ei tarvitse Natoa, Nato tarvitsee Suomea--Suomen liittyminen Natoon ei olisi sotilaallisesti mikään ongelma, mutta se osoittaisi psykologisesti, että luottamus puuttuu. -- Kaikki on muodollisesti erittäin hyvin. Kahdenväliset suhteet ovat 10 tai sata kertaa tärkeämmät kuin suhteet EU-jäsen Suomeen. "

- Siis meitä pidetään koekaniinina ja pelinappulana. Pyörayttiköhän Kozin nyt sellaisen pillerin, jota innokkaimmatkaan hyödylliset idänystävät (tiet. koprofagi) ehkä Tuomiojaa lukuunottamatta eivät kakistelematta nielleet? Oliko tämän luvun nimi Komissarovin paluun sijasta komissarovin erehdys?

Kozin teki suorasanaisen ehdotusvaatimuksensa jo viime viikolla maanpuolustustahojen tilaisuudessa, asiantuntijoille ulkomaisten vieraiden kuullen ja nimenomaan Venäjän virallisena edustajana.

Kozinin esitys sinänsä on verrattavissa suurlähettiläs Rumjantsevin voitonpäivän huumassa 9.5.2007 tienoolla puolitosissaan heittämään vaatimukseen venäjänkielen virallistamisesta. Sitä ei olla taidettu kyllä vielä vesittää ja vetää takaisin?

Tietysti Tehtaankadulta kuuluu kaiken aikaa kaikenlaista. Venäjän lähetystössä majailee perinteisesti eriskummaista väkeä: bordellisutenöörejä, luunmurskaajia, poliittisia kolumnisteja... Kummakos tuo, jos yksi helppoheikki muiden joukosta nyt vain nostelee profiiliaan.

Pelkään, että tulkinta olisi liian helppo. Vaikkei Kozin ole Vladimirov eikä puoluelinjan paluusta voine vielä puhua, niin ei tämä pikku juttu ole. Lähetystöneuvos esittää käytännössä YYA-henkistä sotilasstrategista liittoa yhteisine sotaharjoituksineen. Ei Derjabinkaan aina ollut lähetystön virallinen nokkamies, eikä olleet muutkaan merkittävät KGB-kellokkaat.

Tämä on jossain määrin linjassa sen arvion kanssa, että Venäjän duuman ja presidentin vaalikampanjat ovat alkaneet lähiulkomaissa, mitä Suomikin tietty on. Venäjällä ei Putinin FSB-siloviki-valtakeskittymän diktatuuria uhkaa mikään uskottava uhka, joten viholliset on haetava Ukrainasta, Georgiasta, Virosta ja kai Suomestakin.

Mutta kyllä kyse on osaltaan aidosti myös siitä, että suunniteltu seuraavien 15–20 vuoden Putinstanin dynastia tulee linjansa valitun mukaan jatkuvasti ahdistelemaan Suomea pyrkien saamaan sen otteeseensa 1970-luvun tapaan, jolloin hiljaahivuttautumiskaappaus melkein onnistuikin...

Väitetään, että Kozin puhui omissa nimissään ja piste. En julistaisi keskustelua loppuneeksi. Esimerkiksi Ulkopoliittisessa instituutissa näytetään näet oltavan Venäjä-suunnan johdon mukaan sitä mieltä, että lähetystösihteeri Kozinin kanta on Venäjän kanta. Ks. http://www.kaleva.fi/plus/juttu687379_page0.htm

Kyllä nimenomaan tuosta on kysymys. Venäjä tiukentaa otettaan. Aina se on näin mennyt. Ensin kiistetään että jotain hirveää on tarkoitettu. Kohta kysytään, eikö viesti mennyt perille, muistutetaan että ettekö jo ala tajuta, mitä on sanottu ja käyttäydy sen mukaan kuin on "sovittu".

Suomalaisten pitäisi ehkä pikku hiljaa päästä tykönään ja keskenään jonkinlaiseen johtopäätökseen siitä, miten pitäisi suhtautua suureen ja mahtavaan sekä useinkin pelottavaan naapuriin, jolla on meihin nähden virallisesti kaksi tai useampia eri kantoja, joita se nostelee esiin välillä korostaen ja välillä vähätellen tai kieltäen – mutta koko ajan epämiellyttävän painostavuuden, kontrollinhalun ja syyllistävän väliintulon vaikutelmaa luoden, jonkinlaisen tuplakorteillapelaamisen näkökulmasta.

Venäjän suurlähettilään ja KNFIJV:n kommentteja aiheesta Uusisuomi.fi:ssa:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/fjodorlukjanov/putinin-valtapeli
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/2130-venaja-sanoutuu-irti-kozinin-nato-kommentista
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/2110-tuomioja-yle-pelottelee-suomalaisia-naton-kannattajiksi
http://www.uusisuomi.fi/blogit/markkuhuusko/divaritason-nato-molaytys

> sivun alkuun

PÄÄMINISTERI, PRESIDENTTI, PÄÄMINISTERI... TSAARI

Uusi tähti on syntynyt. Alatietä superpommin jysähtäessä. Tähdenlento tai kiintotähti, emo Putin päättää. Zubkov ei ehkä itse valaise, mutta heijastaa ison P:n pimeää katkua. Suomessa talouselämä ja muu ruplaselkärankaisten sekalainen seurakunta on jo aloittanut uuden potentiaalisen pääkonttoristin liehakoivan hehkutuksen. Hyvissä ajoin, niin kuin asiaan kuuluu.

Ohi meni tähdenlento: valta säilyy edelleen KGB:llä. Perustusaki tulkitaan aina sen mukaan. Ja pääministeri Putin on hetken vallassa, ehkä sitten taas presidentti Putin, sitten tsaari... Suomen ruplaselkärankaiset seuraavat tilannetta tietääkseen ketä milloinkin kumartaa.

Maailma ei kuitenkaan ole ihan pelkästään talouselämää ja hyvävelisuhteita (goodfellas u know, tovarishtshi...) ja kritiikin sana voisi olla paikallaan muutenkin kuin energianhinnankehitystä ennakoiden. Venäjän putinistilinjan etu on siinäkin tietty vastakkainen meille: sitä vakaammin pysyvät vallassa mitä enemmän me saamme siitä maksaa...

Siitä muunlaisesta kriittisyydesta, suosittelen jossain vaiheessa lukemaan esimerkiksi KNFIJV Webin esiintuomia näkökohtia. Kohta vietämme sekä V. Putinin syntymä- että Anna Politkovskajan kuolinpäivää että Tarton rauhan vuosipäivää. Muistetaankohan noita kaikkia myös Venäjällä? Ja saako liput olla puolitangossa jos siltä tuntuu? Tummanpunaisen tähden varjossa...

Ainakin Suomessa saa, ja pitää. – Kaikki osoittamaan mieltä ja postittamaan kansalaisnootteja 7.–14.10.2007!

Ajankohtaisia Venäjä-osoitteita:

http://www.varldenidag.se/ArticlePages/2 00710/01/20071001142350_577/20071001142350_577.dbp.asp

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/ Puolan+presidentti+muisti+Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4+Stalinin+tapattamia+maanmiehi%C3%A4%C3%A4n/1135230375678

Pahalta näyttää Venäjän kehitys... Juuri siltä millaiseksi KNFIJV ja eräät muut kansalaisjärjestöt varoittivat sen käyvän jo vuonna 1999, kun Putin tuli valtaan. Lännen olisi jo silloin pitänyt puutua tapaan, jolla KGB-eversti ja paaministeri nostettiin virkaatekeväksi presidentiksi ja sitten presidentti-diktaattoriksi. Kolmas derzhava on nyt rakennettu. Toistaiseksi sitä hiljaisesti ja miltei hyväksyen vain äimistellään, niin kuin Hitlerin olympiavieraat berliinissä 30-luvulla.

Suomen ja EU:nkin poliitikot on vallannut käsittämätön uuskyyristelykulttuuri. Ollaan annettu pahalle pikkusormi ja se on jo viemässä toistakin kättä kainaloa ja olkapäätä myöden. Onneksi kansa on valppaampi kuin valtiovalta tai unioni poliitikoineen. Poliitikkojen ja isänmaattomien rahapiirien omantunnon ja selkärangan on uudelleen tyystin korvannut itäsuhteitten pimeä hehkutus ja öljyruplat.

Ruplaselkärankaiset ovat vastenmielinen poppoo, johon kuuluu heikkomoraalisia kaikista kansalaispiireistä ja poliittisista suunnista. Valitettavasti. Tyrannia ei tosin ole pakko kumartaa naapurisuhteitten heikkenemisen pelossa!

Kansalaisjärjestö KNFIJV oli muiden mukana ottamassa Vladimir Putinia vastaan hänen ensimmäisellä Suomen-vierailullaan 2001. Samoin seuraavalla vierailulla, ja seuraavalla. Mutta myös Putinin ensimmäisen pääministerikautensa aikana joulukuussa 1999 tekemän Helsingin EU-huippukokousvierailun aikana tuo Venäjän silloinen kruununprinssi sai kriittisen vastanoton. Tshetshenian toinen sota oli alkanut ja sen oli aloittanut pääministeri ja KGB:n johtaja Vladimir Putin.

EU ei ottanut KNFIJV:n ja monen muun kansalaisjärjestön varoituksia vakavasti, vaan antoi Putinille vapaat kädet Tshetshenian suhteen. Seurasi kansanmurha. Sen jälkeen Putin rakensi Venäjästä neuvostomallisen KGB-johtoisen Kolmannen derzhavan. Näitä tosiasioita ei nyt sa unohtaa, vaikka öljyruplat kyyristävätkin taas monien EU-piirien omantunnon.

Suomettumisesta ei olla paremmasta kehityksestä huolimatta vielä päästy eroon likikään siinä määrin kuin pitäisi. On jopa vaara, että Venäjän-nuolenta alkaa lisääntyä etisestään nyt, kun neuvostotaantumus näyttää jatkuvan ja jatkuvan naapurissa, kun Puutiainen huudettiin elinikäiseksi tsaariksi ja perustuslakia riepotellaan hänen ja KGB:n kulloistenkin valtatarpeitten mukaan. Sovitaanko me tervejärkiset kuitenkin yksi asia täällä Suomessa: EI aloiteta taas uutta yleistä suomettumiskautta! Ei vaikka EU niin tekisi. Ei, vaikka poliitikot kaikki niin tekisivät. Joissain asioissa pitää meidän näyttää esimerkkiä Euroopalle.

Näytetään olevamme osa oikeata ihmiskuntaa. Tehdään se erityisesti Kaksoissurun päivänä, ensi sunnuntaina 7.10. kun on Anna Politkovskajan kuoleman ja Vladimir Putinin syntymän vuosipäivä. Liput puolitankoon ja kynttilän kanssa hiljaiseen hetkeen, vaikkapa Tehtaankadulle.

> sivun alkuun

JOKELAN KOULUSURMAT JA NEUVOSTOFASISMIN PERINNE

Bolshevikkivallankumouksen vuosipäivä 7.11. innoitti nyt fanaatikon terroriin vielä 90 vuotta esikuviensa suurimman virheen jälkeen. Hitleriä ja Stalinia ihaillut vallankumouksellinen aktivisti ei valinnut päivämäärää sattumalta. Ampuja oli niin kuin Myyrmannin pommimieskin länsimaisen yhteiskunnan vastainen anarkisti. Pekka Auvinen Stalinin, Hitlerin ja Linkolan ihailija ja Petri Gerdt mm. Che Guevaran opeista innostunut.

Totalitarismi elähdyttää vielä valitettavan monia. Syyllisiä etsitään yhteiskunnan ja nettiyhteisöjen sallimista alakulttuureista, jotka levittävät tietyllä tavoin aatteellisuuteen vivahtavia näkemyksiään ja asenteitaan erilaisin vihateemoin chateissa ja webpeleissä ym.

Mutta olisiko meillä koko kansainvälisessä yhteisössä tässä suhteessa itsekritiikin paikka? Asuisiko käärme povellamme joiltain osin vielä lähempänä kuin valtamerten takaa virtuaalisesti leviävän nettikulttuurin tarkastelu näyttäisi antavan ymmärtää? Voiko Pekka-Eric Auvisen ja muiden militanttiradikaalien syrjäytyneenpoikkeava uho saada käyttövoimaansa ja taustatukea lähemmistäkin diktatuurin sympatioista?

Vihreänpunaruskea fasismi aatteellisena uskonkriisinä + mielenlääkityksen epäonnistuneisuus joko reseptin tai sen noudattamatta jättämisen suhteen. Siinä on todellakin ainakin yhtä hyvä ja rehellinen arvio koulusurmien syistä kuin vakioselitykset amerikanihailu ja määrärahanpuute. Yhtään vähättelemättä yhteiskunnan ja lähiverkostojen välittämisen puutetta tai sen väärää laatua ja määrärahaniukkuutta, olen iloinen, että nyt on tartuttu myös tähän panfasismintuputuksen näkökulmaan.

Luulin jo, että ammatikeskustelijoiden kuorolaulannan joskus muotilauseiden mantralannan täyttämän sanahelinän seassa tällainen näkökohta jää tyyten loiskiehunnan arvoiseksi ja tulee ei-kuulluksi (mikä johtaa turhautumiseen ja...) Kirjoitin jälkimurrosikäisen työstämien voimakkaiden uskonnollissävytteisten (netin, kodin, kirjojen ym. kautta syötettyjen) aatteiden merkityksestä tässä kommentissani Jukka Relanderin blogiin: http://www.uusisuomi.fi/blogit/jukkarelander/sturmgeist89#comment-4291

Kuolleita filosofeja ei voi saada vastuuseen mistään aiheuttamastaan. Eläviä voi haastatella, syynätä ja jopa tarvittaessa lääkitä ja pyytää vetoamaan kannattajiaan hillitsevästi... Pekalla oli paljon lukeneisuutta ja kirjatietoa. Myös filosofioitten toteuttajia hän tunsi kirjallisuudesta. Hitler, Lenin, Kim Il-sung, Linkola... On siinä kolmessa ensimmäisessä punaruskeaa internatsisosialismia kerrakseen sekoittamaan kenen tahansa pään. Jos noiden suurten hitleriläisstalinilaisten soveltajien kautta lähtee tulkitsemaan suurta filosofia Friedrich Nietzscheäkin, pahaa jälkeä tulee. Siihen kun sitten lisätään vielä Pentti Linkolan tummanvihreä ekofasismi -
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711096828132_jt.shtml niin johan on keitos...

" Lukeminen kuului Pekan loppukesään merkittävässä määrin. Mistään kesädekkareista ei kuitenkaan ollut kyse, vaan abiturientti kävi läpi mm. saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen teoksia. Hän tutustui myös Adolf Hitlerin Taisteluni, Mein Kampf -kirjaan. Huoneessaan hänellä oli Lenin-patsas. Kesällä Pekka kertoi kannattavansa Pohjois-Koreaa. " (IS)

Pohjois-Korea on geopoliittisesti ja muutenkin mielenkiintoinen maa. Neuvostofasistinen. Josif Stalinin, 'Suomen ylimmän ystävän' (lainaus: UKK) luomus. Tuollaisen ihanneyhteiskunnan Pekka Auvinen halusi Suomeenkin. Ainakin hän piti sitä parempana kuin nykyistämme
– ks. http://www.uusisuomi.fi/blogit/kimmokiljunen/pahan-akselilla

Samaa on puhunut myös Pentti Linkola. Kummankin ihailu kohdistuu diktatuureihin jonkinlaisesta ekologisesta aateperusteesta lähtien, ei ehkä niinkään stalinistisen kommunismin tai hitleriläisen kansallissosialismin yleisemmin korostetuista luokkatietoisesti vallankumouksellisista puolista lähtien.

Tuossa yhteiskunnassa kerskakulutus ja väestönkasvu ovat periaatteessa ihanteellisesti hallittavissa. Siellä voidaan kansaa karsia vain elämän ansaitseviin vaikkapa elintarvikejakelun, turvallisuuspoliisin ja armeijan keinoin. Joukkomurha Suomessa keinona länsimaisen demokratian muuttamiseksi stalinistisekologistiseksi diktatuuriksi on muuta kuin geopoliittisesti mielenkiintoinen kysymys - se on poliittista terrorismia. Fasismia. Myös Auvisen amerikkalainen innoittaja Natural Selection's Army eli Luonnonvalinnan armeija karsisi mielellään varsinkin heikkoja kansalaisia ekologisista tai ties mistä syistä. Varsinkin Venäjällä on viime vuosina tavattoman usein tehty esimerkiksi tuhopolttoiskuja vammaisten ja muiden 'vähäarvoisempien laitoksiin.'

Jotkut neuvostoliittolaisen stalinismin luomuksista elävät vieläkin (sen lisäksi, että diktaattori Putin on nostanut Stalinin uudelleen Venäjän kansakunnan sankariksi). Pohjois-Korea on integroitava maailmaan ja ihmiskuntaan mahdollisimman vähin vaurioin. Se on vaikea tehtävä, mutta tehtävä monestakin syystä.

Koko neuvostofasismin perinteen jatkuminen on saatava kriittiseen tarkasteluun ja aisoihin. Ensi töiksemme meidän pitäisi pitää huoli siitä, että EU, ETYJ ja YK tuomitsevat stalinilaisen neuvostofasismin ja sen julkisen ylistämisen rikoksena ihmisyyttä vastaan. Öljyn ja kaasun toimitushäiriöillä kiristäminen ei saa tähän päätökseen vaikuttaa.

Syystä tai toisesta taas terroriteon motiivia hämärretään mediassa. Kai taas poliittisen korrektiuden vuoksi. Niin tehtiin myös Myyrmannin pommitapauksessa, kun asialla oli mm. Che Guevaran ihailija.

Kai se vaan niin vaikeata ja noloa sanoa (ehkä jopa Venäjän kuullen (Stasin/KGB:n perillisten)), että psyykelääkkeitä ja määrärahanpuutettakin enemmän Pekan päätä sekoittivat panfasistiset aatteet. Ne samat, joita Putinin hallinto taas ylistää rehabilitoituaan ne KGB-militanttien klikin vallankaappauksen jälkeen 1999. - Ehkä Putiniakin voisi vähän kovistella?

Vielä joitain vuosia sitten Lokakuun suuren vallankumouksen verenhurmeisia juhlia vietettiin Helsingin Tehtaankadulla 7.11. ja ovella oli pitkä jono innokkaita neuvostofasismin nuolijoita. Tapa hiipui 90-luvun loppupuolella. Mutta mitä sitten tapahtui? Venäjän federraation johtoon tuli KGB-militanttien juntta, joka ensi töikseen nosti rasismin ja internatsistisen neuvostofasismin korkeaan kurssiin.

Putinin aloittaman sodan myötä on itänaapurin propaganda lähestynyt räikeydessään Stalinin ja Brezhnevin standardeja ja sisäinen totalitarismi kehittynyt presidentin esikuvan Feliks Dzerzhinskin viitoittamaa tietä. Venäjän federaatio on julkisesti antanut tukensa diktaattori Josif Stalinin toimia ja Molotov-Ribbentrop-liiton perinnettä ymmärtäville ja ihannoiville näkemyksille, mikä heijastuu mm. maan historianoppikirjojen valheellisuutena. Tämä ei voi olla vaikuttamatta lännessä elävien totalitarismin hyödyllisten idioottien käytökseen. - Olisiko suomalaisilla jälki-yya-piireillä syytä tuntea pisto sydämessään?

Koulukiusaaminen on esitetty yleisesti keskeiseksi tekijäksi tällä katastrofille. Ääriesimerkki Putin on ehkä massamurhaajana avain selittämään käsittämättömän hyväksyvän suhtautumisen joukkotuhontaa kohtaan. Kun kerran naapurin presidentti, niin miksei meidän lukiolainenkin... Uusisuomi.fissä kirjoittelevan nimimerkki Tapionevan mukaan verinen diktaattori Vladimir Putin joutui lapsena pakenemaan WC:hen tyttöjen koulukiusaamana.

Sen on täytynyt olla äärimmäisen traumaattinen kokemus rikkonaisen perheen, väkivaltaisen (eräiden tietojen mukaan Suomea vastaan taistelleen sotarikollisen) isän ja hylätyn yksinhuoltajaäidin kanssa eläneelle jo entuudestaan vinksahtaneelle tulevalle lyhyenlännän 'suurmiehen' egolle, joka jo tuolloin haki samastumiskohdetta historian julmimmista pahantekijöistä kuten J.V. Stalin.

Jokelassakin puhutaan koulukiusaamisesta ja vaikka siellä massamurha vei alle kymmenen viattoman hengen eli vajaan kymmenestuhannesosan Putinin tappamien määrästä, sielläkin tehtiin rikos, joka tunnetaan juridiselta termiltään joukkotuhontana.

Koulukiusaaminen ja massamurha ovat molemmat äärimmäisen tuomittavia ja vastenmielisiä ilmiöitä. Joukkotuhonta ja pennalismi ovat rikoksina ja pahoina tekoina eri asteisia. Joukkotuhontaan liittyy usein myös määre rikos ihmiskuntaa vastaan. Kaikkinainen kiusaaminen on rikos ihmisyyttä vastaan muttei ihan ihmiskuntaa vastaan.

Jos koulukiusattu tekee itsemurhan tai ns. laajennetun itsemurhan, sen voi teknisesti ymmärtää mielenterveyden ja ahdistuksen seurauksena - osittain, vain osittain. Jokelan tapauksessa ei ollut kyse itsemurhasta eikä laajennetusta itsemurhastakaan olennaisilta osin. Se oli terrori-isku. Ei asiaa muuta se, että tekijä oli melkein yksin toiminut ja ehkä koulukiusattu.

Itsemurhaiskujen tekijät ovat yleensäkin yksittäisiä ihmisiä, joilla on vain joitain aatetukijoita ehkä löyhä järjestökin (esim. NSA) ja murhakohteet ovat useimmiten niin kuin Jokelassakin todennäköisesti sattumanvaraisesti valikoituvia jotenkin tekijän elämänpiiriin liittyvillä paikoilla, joissa väkeä on paljon, toreilla, junissa, kouluissa...

P.S. Tuo Putinin pakolaisuudenkokemus perhetaustaan yhdistettynä on ilmeisestikin jättänyt syvän psykologisen jäljen, minkä empatianilmentymän saatoimme nähdä myöhemmin KGB/FSB:n johtaja ja pääministeri Putinin lausunnoissa hänen syyttäessään tshetsheenejä FSB:n tekemistä Moskovan kerrostaloräjäytyksistä (asia erikseen sitten miten hyvä excuse tämä on satojentuhansien tappamiselle ja maanpaolle rasistis-kolonialistisin perustein):

"Me etsitään ne vaikka paskahuusista ja veret vedetään alas!" (Vladimir Putin 1999)

> sivun alkuun

UUSI NAAPURIMME, RUTIRIKAS VENÄJÄ

Venäjä ja Neuvostoliitto ovat aina identiteetiltään skitsofreenisia ainaisen alemmuutensa ja suurvaltahulluutensa vainoharhahuuruissa.

Ei voidakaan pitää mitenkään sattumana sisäistä ja ulkoista ristiriitaa kuvaavien eri suuntiin uhoilevan kaksipäisen kotkan ja räikeän hakaristin muodostavan sirpin ja vasaran valikoitumista itänaapurimme merkittävimmiksi yhä käytössä oleviksi symboleiksi. Asevoimat ei ole luopunut punalipustaan, minkä Putin vahvisti lailla samalla kuin palautti Suuren ja mahtavan maan kansallishymniksi. Venäjän kaksijakoisuudessa on tyypillistä neuvostoajoista tuttu upporikas ja rutiköyhä -asetelma.

Tosiasiahan on,että ns banaanitasavallat nousevat ja kaatuilevat tai ainakin horjuvat myyntiartikkelinsa hintakehityksen mukana. Yleinen taantuma tottakai alentaa polttoaine raaka-aineiden kysyntää. Siinä mielessä Venäjä riippuu öljyn ja kaasun hiuskarvan varassa. Ne on sen maan olennaiset kurantit vientituotteet. Vientiprostituution osuus taloudellisesti on sittenkin marginaalinen, enemmän on imagollinen tekijä itänaapurin mahdille se hiuskarva

Veronmaksajien puolesta ehdotan, että Venäjän roistomaista elämää ei enää ainakaan suostuttaisi rahoittamaan, vaikka "suurvaltaa" ei aktiivisemmmin vastustettaisikaan. Sanotaan yhdessä erästä näytelmää mukaellen: Ei makseta! Ei makseta! Ei makseta!

(1 )Venäjä ilmoitti äskettäin käyttävänsä seuraavina vuosina 700 miljardia euroa infrastruktuurinsa rakentamiseen. Jo oli aikakin, ajateltiin yleisesti. Rahaa kai siellä on ollut jo jonkin aikaa, kun marien ja muiden suomensukuisten ym. mailta on sitä riistotuloa kertynyt. On vaan tainneet ne miljardit mennä aseisiin ja ökytaiteen kotiuttamisiin eri keinoin Sothebylta ja Uspenskin katedraalista ym.

Olisikohan Venäjällä pikku hiljaa jo varaa palauttaa muilta ryöstämänsä? Suomen Karjala, Petsamo, Salla-Kuusamo ja neljä Suomenlahden saarta vaikka aluksi? Muiltakin naapureiltaan on ryövännyt maita ja luonnonvaroja.

Mitäs tällaisesta "teknisestä yhteistyöstä" sanotaan ja maksamisista: http://www.tekniikkatalous.fi/doc.ot?f_id=1224651 Eikö upporikasta nolota maksattaa laskujaan toisilla vuosikymmen vuosikymmeneltä? Mitä sanoo Venäjä? Entä muut Teknis-taloudellisen bilateraaliyhteistyön maksumiehet/naiset? Lukekaa lisää vaikka KNFIJV Webistä.

(2) Mutta mutta: Pitihän se arvata: Putin yrittää taas kerran maksattaa muilla! Valitettavasti saattaa taas kerran onnistuakin. Onhan Länsi (ml. Suomi, Pohjola ja EU) maksanut Venäjän federaation ylläpidon alusta alkaen - sen lisäksi että meiltä ryöstettyjä alueita on kaikin tavoin tuettu "niin", että oikea hyötyjä on koko ajan ollut Kremlin sotahaukkakaageebistiklikki ja laittomien miehitysten jatkaja, uusneuvostofasistinen internatsismi ja itäimperialismi. Suojelurahaa peräänkuulutetaan!

ks. http://www.tekniikkatalous.fi/doc.ot?f_id=1231024

> sivun alkuun

60 VUODEN SOTASENSUURI JA EMERITUSPROFFIEN TUTKIMUKSET

Viime aikoina on kiitettävästi ilmestynyt ja julkaistu median kommentoimana erilaisia tutkimuksia ja selontekoja, jotka pyrkivät valottamaan lähihistoriamme salattuja tai hiljaisesti vaiettuja sivuja. On toki selvää, että ihan kaikki sotiimme liittyvä ei ole voinut olla itsestäänselvästi mieltäylentävää tai edes helposti selvitettävissä. Kiitos näilletäydennystutkimuksille, jotka koskevat sinänsä mielenkiintoisi ja periaatteellisesti merkittäviä juonteita.

Ne ovat hyviä keskustelun ja kritiikin pohjaksi. Joskus emeritusproffien tutkimustulokset tuovat tietoon jotain uuttakin, joskus taas osoittautuu tärkeimmäksi toteamukseksi esimerkiksi tiettyjen syväkurkkujen syvimpien tiedotusmotiivien kumpuavan juuri niin syvältä kuin on uumoiltukin. Usein detaljien painotukset ovat kuitenkin olleet omiaan herättämään vaatimuksen myös itse ison kuvan rukkaamisesta rehellisen tiedon ja kyyristelemättömän näkemyksen mukaisesti päivitettyyn suuntaan.

Meidän on yksinkertaisesti tunnustettava että se, minkä pohjalle Suomessa yleisesti on koko sotienjälkeisen ajan lähimenneisyytemme käsityksiä kyhätty on ollut perusteettomasti jatkettua 60 vuoden sotasensuuria ja historian kirjoituksen manipulaatiota, historianväärennöstä. Vain tämä nöyrä huomio voi viedä keksustelua eteenpäin. On jo aika.

Esimerkiksi sotakuvien ja -kuvausten sotienjälkeinen sensuuri, silottelu, vääristely, peittely ja salailu ovat osa valtiovallan harkiten tekemää historianväärennöstä, joka koski koko Suomen osuutta toiseen maailmansotaan. Syyllinen julistettiin syyttömäksi uhriksi ja syytön uhri syylliseksi - oikeasti Neuvostoliitto oli koko toisen maailmansodan aloittaja yhdessä natsi-Saksan kanssa, ks. esim. KNFIJV:n pääkirjoitus.

Sodanaikainen sensuuri on ymmärrettävää ja hyväksyttävää länsimaisessa demokratiassa (olimme ainut sotaanjoutunut Euroopan maa, jossa demokratia toimi koko sota-ajan), mutta miksi sodanjälkeinen? Siksi, että Suomi ei saanut päättää itse, vaan päättäjä oli käytännössä fasistinen diktatuuri ja sen käskynhaltija Suomessa.

Neuvostoliitto päätti, että kaikesta venäläisten yksin syyllisinä aiheuttamasta pahasta syytetään Suomea ja syyttömät suomalaiset tuomitaan - oikeusministeri Kekkonen teki likaista työtä käskettyä ja junaili rikollisen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin - ks esim. Jenni Suuntimon kirjoitus Sotasyyllisyys KNFIJV:n verkkosivuilla.

Se, että Venäjä ei oma-aloitteisesti vaadi tuomioita tunnetuille lasten- ja naistentappajapartisaaneilleen , osoittaa, että itänaapurimme ei ole vielä oikeusvaltio. Se, että Venäjä ei oma-aloitteisesti pyydä anteeksi sodanaikaisia rikoksiaan ja vaadi ns. sotasyyllisten kunnianpalautusta ja venäläisten tuomitsemista, osoittaa, että itänaapurimme ei ole vielä sivistysvaltio.

Anna Politkovskajan valtiojohtoinen murha ja sen jo vuoden ajan oikeudentuntoamme loukanneet farssimaiset "tutkimukset" osoittavat, että itänaapurimme ei vielä pyrikään sellaiseksi. Se, että Venäjä ei oma-aloitteisesti ehdota neuvotteluja Karjalan ja muiden Neuvostofasistien ryöstämien alueiden palauttamiseksi osoittaa, että itänaapurimme on vielä neuvostofasistisen diktatuurin työnjatkaja - roistovaltio, joka nyt jo julkisesti tulkitsee perustuslakiaan KGB/FSB:n kulloistenkin tarpeiden mukaan.

Meidän ei pidä hyväksyä kaikkea tätä ja väärennettyä historiaa ja syyllistämistä hiljaa hiiren lailla. On toimittava eri tavoin ja yhä äänekkäämmin, muun muassa rehellisin tutkimuksin, jotka korostavat sitä, että Moskova panttaa olennaisia historian tutkimusaineistoja ja uudempia dokumentteja Stalinin Neuvostoliiton tavoin. Kansalaiset osoittavat mielensä mm. KNFIJV-järjestön säännöllisin kansalaisnoottikirjekampanjoin.

> sivun alkuun

KARJALA-TARJOUS, STASI-LISTAT, HÄKÄMIES – SUU KIINNI!

Surkeaa ja kansaa nöyryyttävää on tämä suomalainen historiakeskustelu ollut tasoltaan. Erityisesti avoimuus ja aitous on se puoli, jossa joudumme häpeään kansainvälisessä vertailussa. Pitääkö tosiaan suomettuneisuudesta pitää kiinni kynsin hampain ja neurootikon vimmalla vielä sittenkin, kun kukaan tai mikään ulkopuolinen ei edes sitä meiltä vaadi? Eikö juuri NYT ole oikea hetki parantua suomettuneisuudesta?

Sinänsä on noloa, jos joutuisimme kiltisti odottamaan puheoikeutta jostain ulkomaisesta raastuvasta, kuten Kremlistä, joka ei kuitenkaan sitä Paasikivenkään mukaan ole. Voisimme kai sanoa kantamme ja puhua tiedoistamme rehellisesti varmistamatta aina ensin jonkin salaperäisen jurikomissarovin hyväksyntää. Emme kai saa olla historiankirjoituksessamme sen vankeja, mitä tulkintoja naapurimaamme alati vaihtelevat hallinnot kulloinkin pitävät hovikelpoisina ja oikeina, siellä, omista länsimaiselle kulttuurille vieraista lähtökohdistaan?

Keskustelun tukahduttaminen, vääristäminen ja virallisen totuuden vastaisten ainesten syyllistäminen ovat kuviteltujen tsarismin ja stalinismin pyhäinjäänteiden kyyristelyn näkyvimpiä ja tuppisuisuudessamme kuuluvimpia muotoja. Tähän liittyy valitettavasti myös monenlainen harhaanjohtaminen, disinformaatio ja suoranainen valehtelu. Korkean tason valehtelu, jota liehakoivat rahvaankellokkaat kilvan ovat siirtäneet ylhäältä alaspäin yhteiskunnallisen keskustelun tasoilla.

Kahvila- ja työpaikkakeskusteluisssakin on Suomessakin omaksuttu entinen itäeurooppalainen tapa varmistaa olanylivilkaisuin keitä on kuulemassa, kun puheenaihe siirtyy ulkopolitiikan ja lähihistorian 'aroille alueille'. Kun siis puhutaan meidän omista asioistamme ja historiastamme. Kuvottavaa!

Kansalaisia on hyssytellyt ja johtanut harhaan kuten tiedämme myös valtiojohto. Stasi-jutussa on salailtu ja myös valehdeltu. Mutta myös muissa asioissa, kuten Karjala-keskustelussa. - Saiko mielestänne tasavallan Presidenttikin valehdella?

Kuten viime aikoina on uutisoitu, on "huhu" siitä, että venäläiset tarjosivat ryöstämäänsä Karjalaa Suomelle takaisin 1990-luvun alussa totta. Se tarkoittaa, että asian kiiltäneet poliitikot valtiojohtoa myöten ovat käyttäneet 'oikeuttaan' valehdella kansalle päin naamaa. Kansa tiesi, herrat kielsi, jopa keskustelemasta asiasta.

Oikeassa siis on oltu koko ajan, me jotka väitimme virallista totuutta vastaan. Ja jopa valtiojohdon sanaa. Muutkin toki ovat asian aavistaneet, vaikka suomettuneisuuttaan ovatkin myötäilleet Mauno Koiviston ja muiden vallanpitäjien valheellista jälki-yya-liturgiaa.

Aluepalautus ry ja myös esimerkiksi KNFIJV:n Jenni Suuntimo ovat ilmaisseet asian oivaltavan monitasoisesti puhumalla 90-luvun alun presidentistä luovutettujen alueiden uusnimistöön viitaten nimellä Mauno Primorsk, entinen Koivisto. Ei kovinkaan rumasti sanottu miehestä, joka kieltäytyi neuvottelemasta ryöstetyn Karjalan palauttamisesta ja on vielä valehdellut koko kansalle, ettei tiennyt asiasta mitään. Kuitenkin jopa eräänlaista kauppahintaa oli laskeskeltu niin Suomessa kuin Venäjälläkin 90-luvun alussa, Primorskin ja Väyrysenkin tieten.

Mauno Primorsk on Suomen viimeinen muulla kuin kansanvaalilla valittu presidentti, ja se todella näkyy hänen keskustelukulttuurissaan ja rehellisyyden tasossaan. Valitettavasti ehkä Ahtisaarta lukuunottamatta eivät seuraajatkaan ole yltäneet normaalin sivistysvaltion tasolle tässä suhteessa.

Kaikki kunnia kaikille vanhoille ihmisille ja erityisesti veteraaneille. Mutta nuo eivät yhdistelmänäkään vielä takaa, että kukaan osaisi hoitaa taloutta saati politiikkaa ja valtion ja kansan ulkosuhteita. Eivät edes Suomen markan urhoollinen puolustaminen devalvaatiopaineita vastaan tai sodanaikainen kaukopartiokokemus anna anteeksi ryssimistä tärkeimmissä asioissa mitä presidentin eteen voi tulla. Koivisto oli surkimus. Melkein ilkeästi epäilisin että eräänlainen desantti... kannatan kutsumanimeä Mauno Primorsk (ent. Koivisto).

Entisillä YYA-ministereillä ja -pressoilla on näemmä kuvitelma että he ovat arvostelun yläpuolella ja nuoremmat vain pojankloppeja ja 'saatanan tunareita', joista voi käyttää alatyylin ilmauksia. Vanhat isännät vielä haudoistaan murisevat kuin UKKo ylijumalat...

Ancien régime vaietkoon! Mitä se vanhan vallan Tuomiojakin sotkee risupartansa joka asiaan. Hoitiko itse postinsa mallikkaasti itään tai länteen? Tai saa kai sitä kritisoida, mutta kielenkäyttö voisi olla jotain muuta kuin 60-luvun ruumiinpotkijahippien. Erkki itse vaati aina korrektiutta, jos joku hänen edesottamuksiaan ja 'virallista linjaa' arvosteli.

Tuskin siellä Valloissa mitään myrkkysammakoita on suusta päästelty. On ehkä hyvinkin fundeerattua tuo Häkämiehen lausunto... Olisiko ihan yleisemmin ja porukalla tuumailtu näin?

Ulkopolitiikan epävirallisissa tiimipalavereissa mietitään kaikenlaisia strategioita ja taktisia kuvioita ja omia kantoja ja reaktioita niihin. KNFIJV:n analyytikot ovat sitä mieltä, että hienoista muutosta on havaittavissa. Voisiko viime aikojen ilmiöissä olla nähtävissä Suomen hienoista aktivoitumista sekä Lanteen että Itään? Tarkoitan oikeasti, siis että pyritään jotenkin vaikuttamaankin tai ainakin sanomaan suoremmin, vaikka vihjailtaisiinkin.

Häkämies sanoi USA:ssa asiat niin rehellisesti, että Erkki Tuomiojan parta meni sekaisin ja sydän sykähti vasempaan kainaloon. Kanerva puhui jo aiemmin Venäjälle ihan aidosti, jopa Väyrynen kokeili.

Diplomatiatasolla aina viestitetään myös vihjaillen. Kun Talvitiekin nyt muistaa asioita, joita ei katsonut aiheelliseksi muistaa aiemmin ja muut ovat jo muistaneet Mauno Primorskia lukuunottamatta, tulee väistämättä mieleen...

Että yrittävätkö suomalaiset nyt jotenkin vihjaillen ottaa kantaa (ehkä vaikuttaakseenkin) Venäjän kehitykseen vaiheessa, jossa vallanvaihto voi olla tulossa, ainakin teoreettisesti. Siis kerrotaan oikeastaan melko suoraan, että Suomen ja ihmiskunnan kannalta Jeltsinin Venäjä oli myönteisempi ja avoimempi ja enemmän positiivinen mahdollisuus kuin tuo Putinin rakentama Kolmas derzhava, joka ei esim. Karjala-kysymystä tunnekaan?

Karjalan hinta puhuttaa nyt, kun Venäjältä on yksityishenkiilön toimesta tavallaan annettu aihe ja lupa puhua ja muistaa asia. Julkisuudessa esitettyä laskemaa 15 miljardin kauppahinnasta on arvioinut mm. eräs Kauppakorkean lehtori ja todennut että olisi ollut edullinen kauppa. Neliömetriä kohden hinta olisi noin puoli euroa. USA:n maksama kauppahinta Alaskasta oli aikoinaan noin kymmenen senttiä per neliömetri.

Ensinnäkin, Alaskan muinainen hinta olisi kyllä nykyrahassa jotain ihan muuta kuin nuo sentit. Kauppa kannatti. Alaskassa venäläiset olivat yhtä hyvällä oikeudella kuin jenkit muualla Amerikassa eli kolonialistiseen maanryöstöön perustuen.

Myös nyky-Venäjällä venäläiset ovat alueilla, jotka on otettu haltuun 1300-1800-luvuilla alkuperäiskansoilta, paljolti muuten suomalais-ugrilaisilta. Suomen Karjala eroaa tästä siten, että venäläiset ovat sinne tulleet vasta Neuvostoliiton puna-armeijan voimalla ihan äskettäin, 1940-50-luvuilla.

Voi olla hyvä, ettei kauppoja tullut, sillä nyt Karjala kannattaisi ostaa vaikka kalliimmallakin, jos vain myydään. Alueella ei enää ole juurikaan 90-luvun tapaan erilaisia neuvostotyylisiä sotilastukikohtia ja muita ränsistyneitä kauheuksia, vaan miehittäjät ovat ikään kuin puhdistaneet paikkoja karmeista bunkkereistaan. Sen sijaan toimivat öljysatamat on pykätty tilalle...

Oleellisinta tietysti on, että joka tapauksessa Karjala, Petsamo ja muut meiltä ryöstetyt alueet on ennen pitkää palautettava ja miehityksen väistyttävä.

Tietenkään ryöstettyä omaisuutta ei myydä takaisin vaan se palautetaan. Mutta asiasta on hyvä välillä muistuttaa mm. noilla hintalaskelmilla. - Ja nythän Venäjä muuten voisi osoittaa hyvyytensä niinkin, ettei se enää roiston tapaan alennu kaupittelemaan stalinistinatsististen ryöstöretkeläistensä saalista vaan toteaa sivistyneesti että pozhaluista, tämä kuuluu teille!

> sivun alkuun

STASI-LISTAT, ROSENHOLZ JA KGB KIINNOSTAVAT SUOMALAISIA?

Kesällä 2007 ovat sanat Stasi, KGB, Rosenholz, Tiitisen lista ja muut arkaluontoiset sanat vakoilusyytöksineen ja -pimityksineen nousseet taas otsikoihin. Vaikka empiiriset havainnot puhuvatkin toista, erään aiemman tutkimustuloksen mukaan näyttää siltä, ettei median Stasi-materiaali uutisointeineen herätä kansalaisissa samanlaisia intohimoja tai edes tervettä kiinnostusta kuin vaikkapa poliitikkojen ja muiden julkkisten salarakasseikkailut. Runsaat 50 % kansalaisista ei ole kiinnostunut pimitettyjen listojen avaamisesta.

Sääli, koska koko valtakuntaa koskevien roistovaltojen kanssa yhteistyössä tehtyjen pettämisten ja salakähmintöjen juuri pitäisi herättää jokaisen kunnon kansalaisen. Pitäisikö uutisoinnista osa sävyttääkin jotenkin salarakaslööppimäisemmin tai ilkkaremespokkarimaisemmin? Toki esimerkkejä löytyy, kokeilkaapa googlata herkillä hakusanoilla. Yleensäkin valtamedian vaihtoehdoksi mielenkiintoisen rehellisen ja kai pakon saneleman 'alakulttuurinäkökulman' tarjoaa sensuurivapaa internet. Siellä syväkurkut voivat tuoda esiin asioita eri tavoin myös virallisia väyliä poikkeavaan tyyliin.

Minimerkki Pekka Peloton kirjoitti aikoinaan viattoman nettiromaanin, jossa teki itse asiassa melkoisia paljastuksia. Luulen, että Stasi/KGB-akselilla kuohuu vielä Suomenkin päässä ennen kuin Venäjän parit seuraavat vaalit on kunnialla tai todennäköisemmin jotenkin muuten takanapäin. Toki sekä salaisen tiedustelumme että itätiedustelun yhteistyökontakteissa on paljon patoutunutta tietoa, joka pyrkii tulemaan ihmisten ilmoille vaikka nimettöminä nettikirjoituksina. Ehkä sensuroimaton anonyymi romaani- ja novellimuoto sykähdyttää suuren yleisön kiinnostumaan meiltä pimitetyistä valtiopetossalaisuuksista.

Vai onko mielenkiinnon tukahduttamiseen sittenkin syynä jonkinlainen piilevä ennaltaehkäisevä uussuomettunut itsesensuuri. Tiedämmehän, että Stasi-yhteistyöhön liittyi (ja liittyy) olennaisena elimellisenä osana myös KGB/FSB-yhteistyö, jossa on vielä elossa olevia ja ns. nukkuvia säikeitä jäljellä tämänkin päivän suomessa. Ja niin kuin joissain aineistoissa on annettu ymmärtää, jopa entisen (ja nykyisen?) tiedustelujohtaja Vladimir Putinin on nähty liittyvän näihin kuvioihin 70-80-luvun DDR-komennuksensa kautta.

Jos johdanto ei avaudu, koettakaapa mennä valtamedian edelle Suomen stasikytkennöistä ja Rosenholzin Kremlin-linkeistä lukemalla tosituore nettinovelli viiden vuoden takaa, hakusanoiksi vaikka 'Putin-muistion mustat ristit' tai Sepi Nevala ja Putin muistio ja Stasi-lista tai Russian Embassy threatened both in Helsinki and Grozny... Hyytävää luettavaa ja infoa enemmän kuin arvaakaan, samoin toinen nettinovelli suomettumisaiheesta hakusanoilla EU-kokous 11.12.1999.

Tähän aihepiiriin liittyvät myös toisaalla tällä sivulla esitellyt oivat nettinovellilinkit, joista valitsen tähän pari veretseisauttavinta:
Putin-muistio ja Stasi-lista
Russian Embassy in Helsinki and Grozny City Threatened, Dec. 1999 *

> sivun alkuun

POLITKOVSKAJAN JA LITVINENKON MURHA"TUTKIMUKSET"

( MUISTUTUS: Neuvostoimperialisminvastainen viikko 7.-14.10.
(7.10. Kaksoissurun päivä: Anna Politkovskajan kuoleman ja V. Putinin syntymän vuosipäivä, 14.10 Tarton rauhan vuosipäivä). Lue myös > Anna Politkovskaja in memoriam )

Venäjän tiedotus- eli propagandapolitiikka on lähestynyt neuvostoaikoja jopa nopeammin kuin sen kansainvälinen luotettavuus lähenee nollaa. Göbbelsiläis-gaddafilainen poukkoileva ja tuon tuosta keskenään täysin ristiriitainen lausuntotehtailu tähdännee muuhunkin kuin 'vihollisleirin' reaktioiden testaamiseen ja niitten perusteella jonkun syötetyn ja kertaan pariin kumotun vaihtoehdon myymiseen kiristyshintaan. Esimerkiksi Pohjois-Korea ja libyahan ehdottelevat milloin mitäkin 'ratkaisua' omien uhkaustensa vastapainoksi rahastaakseen sitten länsimaita, kuten ydinohjuskehityksen lopettamisen ja sairaanhoitajien kuolemantuomioiden purkamisen tapauksissa. Venäjä pyrkii muuuhunkin esittämällä milloin Putinin, milloin Lavrovin, milloin Jastrzhembskin tms. suulla kremlologis-patologisia linjattomuuksia.

Otetaan esimerkiksi Anna Politkovskajan ja Aleksandr Litvinenkon ns. murhatutkimukset. Kuvaavaa on, että tutkimusjohtoa on vaihdettu jo useampaan otteeseen tilanteissa, jolloin joku muukin kuin tsetseeni on tullut epäillyksi, varsinkin KGB/FSB-virkailija. Kaikki se, mitä aluksi väitettiin kiven kovaan, on väliin kumottu, väliin taas vahvistettu, sitten lievennetty jne. Ehkä Venäjä haluaa miljardeja rahana tai muuna hyötynä hintana siitä, että lopulta luovuttaa ilmeisen syyllisen tuomittavaksi tai edes tunnustaa rikoksen. Ehkä se vain haluaa osoittaa, että se vähät piittaa mistään sivistyneen maailman tavoista. Alun alkaen murhien vierittäminen perivenäläiseen tapaan toisten syyksi on kuvaavaa. Asian siirtäminen tavallaan mielikuvitusmaailmaan James Bondin sivuille sivuuttaa kysymyksen: kuka johti loppuvuoteen 1999 asti KGB/FSB:tä, vielä pääministerikautenaan, ja kuka tuota väkivaltakoneistoa johtaa nykyisin? Täten toki selviää kaikille myös se selvä tosiseikka, että murhien toimeksiantaja on Kremlin valtias.

Putin ilmoitti jo pari päivää Annan murhan jälkeen tietävänsä sopivan syyllisen: hänen politiikkansa vastustaja ulkomailla. Hän viittasi Berezovskiin. Elokuussa 2007 virallinen syyttäjä ilmoitti, että tsetseenejä ja venäläisiä oli pidätetty murhasta epäiltynä ja tietenkin että pääsyyllinen on mitä ilmeisimmin ulkomailla. Syytetyt on pitänyt yksi toisensa jälkeen vapauttaa, varsinkin kun moni heistä on KGB/FSB:n agentteja ja siis ilmeisen sopimattomia syyllisiksi. Tsetseenejä on varmuuden vuoksi hakattu kuulusteluissa. Lisäksi nyt se pääsyyllisen ulkomailla oleskelukin oli jo 'ilmeisesti'. Siitä Venäjä ei ole valmis perääntymään, että murhan tekijän täytyy olla tsetseeni. Syyskuussa pidätettiin taas yksi tsetseeni, joka sattuu myös olemaan Putinin hallinnon edustaja Tsetseniassa ja vannoutunut putinisti. Se ei enää näytä haittaava Kremliä, kunhan itse perimmäistä toimeksiantajaa ja käskijää ei syytetä, hän kun on FSB:n todellinen johtaja ja Venäjän federaatiopn presidentti.

Pikku hiljaa Venäjän näyttää olevan pakko vetää takaisin vihjailuja, että murhan takana olisi Berezovski. Sitäpaitsi hän ei ole Venäjän kansalainenkaan, vaan Britannian eikä siis asu ulkomailla vaan kotimaassaan Englannissa. KNFIJV Web on jo koko hyvän aikaa kertonut johdonmukaisemman teorian kuin Kreml ehkä koskaan.

Britannia on asettanut venäläisen KGB-agentin syytteeseen Litvinenkon murhasta. Venäjä ei aio luovuttaa epäiltyä, vaikka kansainväliset sopimukset ja vastuulliset tavat sen siihen velvoittavat. Ja Venäjän EU-suhteet sen kun huononevat. Onko se sattumaa? Tiedättekö, alun alkaen näimme KNFIJV:n tutkimuswebissä jonkinlaisen yhteyden siinä, että Putin uhkaili Britanniaa huonoilla suhteilla tai vastaavalla vakavalla kehityksellä, jos se "tulee siihen tulokseen", että Litvinenkon murhasta epäilty on joku, jonka pidättämiseksi tarvittaisiin Venäjän apua.

Putin ei suoraan tietenkään uhkaillut Britanniaa kostotoimilla, mutta viesti oli selvä. Venäjän "arvovaltaa" on muutenkin nakerreltu mm. Politkovskajan Kreml-johtoisen murhan uutisoinnilla, Voiton päivän valheen paljastamisella muille kuin Viron sudeettivenäläisille ym. ym. Enempää kiusallisia totuuksia Putin ei kestä kuulla lännen viranomaisilta ja medialta. Onko Litvinenko-tapaus syy Viron ja Suomen ja muiden reuna-EU-maiden lisääntyneeseen ahdisteluun, mille ulkoministerit ym. eivät usko näkevänsä järjellistä Venäjää hyödyttävää syytä?

Kuka murhasi Litvinenkon? Lugovoi sanoo, että murha tapahtui MI6:n tieten. Tiesikö Lugovoi että hänen touhujaan valvottiin, mutta silti toteutti hankkeen, koska luotti ettei Britannia uskalla nostaa taustoja esiin? Vai uskooko hän, että polonium ei olisi voinut paljastua ilman että häntä valvottiin hänen tietämättään? Lugovoi syyttää nyt "jotakuta muuta"...

Elokuvaohjaaja Nekrasov sanoi, että Luumäellä murron kohteena olleessa talossa oli Litvinenko-materiaalia. Talosta löytyi venäläisiä tupakantumppeja eikä hän itse polta. Suomen poliisi vaikenee. Ehkä meitä johdetaan harhaan. Mutta venäläisiä kansakuntana on johdettu harhaan kaikessa muussakin ainakin sata vuotta. En puhuisi nyt venäläisistä kansana, vaan kansakuntana. Se tarkoittaa virallista Venäjää, sen hallintoa väkivalta- ja propagandakoneistoineen. valitettavasti se voi mediamonopolinsa ja natsistisen politiikkansa avulla ohjailla yleistä mielipidettä mennen tullen. Itse kansa on kelpoa, mutta harhaanjohdettua. Niin ei saisi olla! On herättävä puuttumaan Venäjän "sisäisiinkin" asioihin.

Ainakin aihetodisteet ja motiivitarkastelu ovat nyt vahvasti sen puolella, että murhan takana oli Venäjä. Litvinenkon korkean tason tehtävä Venäjän valtion palveluksessa oli tutkia hallinnon sisäistä rikollisuutta. Kun Litvinenko alkoi osoittaa liian suurta rehellisyyttä ja uskallusta tutkiessaan todella korkean tason rikollisuutta kuten kansanmurhan valmistelua ja toteutusta, niin... Syyttämällä nyt Litvinenkon murhasta Britannian MI6:tta Lugovoi välttää edessäolevan oikeusprosessin Venäjällä ellei Britanniassa, jos Venäjä pitäisi kiinni oikeusvaltio-väitteestään. Pelkästään se, että Venäjä ei luovuta kansalaisiaan ei pelastaisi Lugovoita ja Kremliä.

Mutta kun asiasta tehdään tiedustelupalvelujen kaksintaistelu, se ikäänkuin siirretään normaalin rikosoikeudellisen vastuun piiristä vakoilun ja agenttitarinoiden maailmaan - kokonaan toiseen ulottuvuuteen, jonka kanssa olemme tekemisissä kirjojen ja leffojen kautta. KGB ja MI6 ovat toki suurelle yleisölle James Bondin ja tohtori No'n juttuja, mielikuvitusta... Ei niistä teoista vastata oikeudessa. Kreml ei tunnetusti ole raastupa, mutta vakoiluseikkailujen oikeusistuinta ei ole reaalimaailmassa. – KGB/FSB:n johtajana tosin toimi vielä loppuvuodesta 1999 Vladimir Putin, näin on kerrottu. Pääministeriys ei estänyt hoitamasta vakoilijapomon tehtävää. Tietääkö kukaan kenen tuota postia kerrotaan hoitavan nykyisin? KNFIJV tietää, mutta virallisesti asiaa ei kerrota...

Poliittisilla murhia ja niiden taustoja on tarkasteltava myös inhimillisen elämän näkökulmasta. Anna Politkovskajan suku joutui pitkään kestämään painetta, jonka hänen ihmisoikeustyöstään aiheutuva pelko toi kaikille läheisillekin. Yhdessä viimeisistä haastatteluissaan Anna kertoi, että hänen perheensä oli useasti yrittänyt puhua hänelle "järkeä" ja pyytänyt tekemään jonkinlaisen sovinnon tai kompromissin joka tapauksessa vahvemman valtiovallan kanssa. Näin jotta hän olisi voinut jatkaa kirjoitteluaan, vähän vähemmän rehellisesti ja rohkeasti varsinkaan aroista aiheista, mutta edes jotenkin ja ennen kaikkea elävänä.

Tänä päivänä mm. murmanskilainen ihmisoikeusaktivisti Larisa Arap sukuineen elää samanlaisen pelon ilmapiirissä, kun hän Venäjän neuvostotyylisestä toisinajattelijoiden kohtelusta eli pakkomielisairashoidosta huolimatta kieltäytyy vaikenemasta. Nämä asiat eivät ole yksin politiikan ja suvun ja läheisimpien asioita. Ihmiskunnalla ei ole oikeutta vaieta tällaisesta, vaan Venäjän sisäisiin asioihin on puututtava päättävästi.

KNFIJV Webin sivuilla sanotaan Rauhantutkimusdosentin kirjoittamassa inmemoriamissa asiasta näin: "Anna Politkovskaja kuoli putinismin uhrina" ja että Annan kuolin- ja Putinin syntymämäpäivänä 7.10. ihmiskunta demonstroi osoittaa kynttilänsä ja keskisormensa kohti Kremlin häpeämuuria. Toivon myös, että kaikkialla maailmassa hissit pysäytetään hiljaiseksi minuutiksi ja työpaikoilla järjestetään putininvastaisia muistotilaisuuksia.

> sivun alkuun

MOLOTOV–RIBBENTROP-PÄIVÄ 23.8. SURULIPUTUSPÄIVÄKSI EU:SSA
( Suositus nootin 23.8.2007 ajankohtaislisäykseksi )

Viime sotien perusasetelmista on tärkeintä tietää ja tajuta olennaisin. Eli että kaksi ylikansallissosialistia Hitler & Stalin olivat liittolaisia toisen maailmansodan ratkaisevimmassa vaiheessa, aloittaessaan sen. Diktatuurit liittoutuivat elokuussa 1939 ja aloittivat yhdessä toisen maailmansodan hyökkäämällä syyskuussa 1939 Molo-Ribbe-sopimuksensa mukaisesti Puolaan ja jakamalla sen kahtia ja jatkamalla Euroopan yhdessävalloitusta länsifasistiseen ja itäfasistiseen etupiiriin jakolinjalla Baltian maat ja Suomi...

Mutta sitten tulikin panfasismin hegemoniapyrkimyksille stoppi, kun Suomi ei hyväksynytkään vierasta valtaa eikä antautunut minkään sortin fasismille Baltian maiden, Norjan, Tanskan, Ranskan ym. tavoin vaan pani vastaan. Maailma ja ihmiskunta saivat toivoa ja kokonaisuutena pelastuivat! Itä- ja länsifasistit ajautuivat sittemmin keskinäiseen valtataisteluun ja sotaan toisiaankin vastaan, jolloin muiden oli valittava puolensa henkiinjäännin kannalta edullisimman mukaan eli mm. sen oliko jompikumpi jo hyökännyt kimppuun ja laittomasti miehittämässä kenenkin maata ja tuhoaikeissa. Suomen aluetta miehitti ja Helsinkiä tykinkantaman päässä uhkasi Stalinin fasistivaltakunta, joka on kaikkien aikojen fasistisin ja rasistisin sortovalta ja Natsi-Saksan alkuperäinen esikuva.

Erityisesti elokuun 23. päivinä on ihan hyvä muistaa, että Neuvostoliitto aloitti toisen maailmansodan ja teki sen natsi-Saksan liittolaisena. Stalinin valtakunta oli syksystä 1939 kesään 1941 Hitlerin liittolainen osallistuen jo ennen Suomen talvisotaa yhteisiin sotatoimiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen nojalla hyökkäämällä idästä Puolaan syyskuussa 1939 ja jakamalla saaliin kahtia lännestä hyökänneen Saksan kanssa. Sieltä neuvosto-saksalaisesta ystävyys- ja saaliinjakojuhlasta juontaa venäläisten kunniakas perinne Voiton päivän paraateihin. Puolan Brest-Litovskissa ehkä voisi olla Kättelevät liittolaiset -patsas kuvaamassa Saksan ja Neuvostoliiton sankariarmeijoiden vapauttajien yhteistä voitonparaatia 23.9.1939, jolla he juhlistivat aatteellis-sotilaallista liittoaan, kun Puola oli miehitetty ja jaettu kahteen pekkaan – ks. Voiton päivän paraati 1939

Myös Katynin joukkoteloitukset, joista neuvostopropaganda syytti myöhemmin ex-liittolaistaan Hitleriä, oli maailmansodan ja historiankin ensimmäinen järjestelmällinen kymmenien tuhansien aseettomien vankien ja siviilien massamurha. Siellä Katynissa oli Stalinin kaavailuissa tarkoitus tappaa myös suomalaisia siviilejä ja upseeristo, ks. (Katynin kansanmurha 1940

Myöhemmin sodan kuluessa saksalaiset matkivat Neuvostoliitolta keskitysleirit omaan käyttöönsä, osin selvästi tehokkaampanakin tuhokoneistona kuin esikuvansa Lenin ja Stalin olivat ne alunperin 20-30-luvuilla Venäjällä kehittäneet. Neuvosto-Venäjältä toki koko Natsi-Saksan valtiollinen ja poliittinenkin apparaatti oli apinoitu. Valitettavasti esikuva Neuvostoliitto eli paljon pitempään kuin läntinen imitoijavaltakuntansa, joka onneksi jäi vain parin vuosikymmenen ikäiseksi - paitsi DDR:n osalta. Sanaa "keskitysleiri" käytettiin Neuvostoliiton 22.6.1941 aloittaman jatkosodan alkuaikana itä-Karjalassa suomalaistenkin leireistä. Kun selvisi, mitä saksalaiset ehkä tarkoittivat samalla sanalla, oli sanasta luovuttava, sillä sellaisista saksalaisneuvostoliittolaisista tuholeireistä ei ollut vähääkään kyse.

Suomi ei koskaan syyllistynyt sotarikoksiin tai muuten rikkonut ihmisyyttä vastaan, mitä sen sijaan Neuvostoliiton sodankaynti oli aina sodan ensi päivästä lähtien. Erityisesti neuvostopartisaanit olivat järkyttävän eläimellisiä hyökätessään pääsääntöisesti siviilikohteisiin ja viattomia tappaessaan, ks. kunniamerkkejä siviilientappajille

Tasan eivät käy onnen lahjat puolueettomilla maillakaan. Naapuriamme Ruotsia taisi auttaa se, että kultahammas suussa syntyneet kuulemma tekivät jonkinmoista viatonta kierrätysafääriä saksalaisten perheleiriläisten hylkäämillä kultahampailla ja kuulalaakerikauppa pyöri myös natsien kanssa siinä missä liittoutuneidenkin... Tosi kaukaa haetusti voisi kuitenkin verrata virolaisten asemaa talvisodan aikana ruotsalaisten lintukotoasemaan, ks. "samaan aikaan Ruotsissa..." (vaikka Finlands sak är vår -kampanja olikin meille moraalinen tuki toki). Saksahan tuki talvisodassa mm. meritiehäirinnällään Neuvostoliiton sotaponnistuksia Suomea vastaan.

Viro ei siis osallistunut virallisesti sotatoimiin, vaan päätti luottaa 1939 neuvottelutulokseen itänaapurin kanssa. Tuli kuitenkin kolmesti miehitetyksi: ensin sen vapautti YYA-liittolainen Neuvostoliitto kesällä 1940, sitten sen liittolaisen liittolainen Saksa 1941 ja sitten vielä uudelleen Neuvostoliitto 1945. Saksalaiset vapauttajanpatsaat häipyivät jo ajat sitten, mutta neuvostoliittolaiset vielä sinnittelevät. Pronssikallo on kova eikä sinne hevillä taota pravdasta poikkeavaa tietoa. Mutta eivät virolaiset virallisesti sotineet myöskään Saksaa vastaan, ja Saksahan oli Molotov-Ribbentrop-liitossa Neuvostoliiton kanssa 1939-1941. Pitäisikö Virossa siis olla myös Pronssinatsi-patsas kun on tuo yhtä hirveä Pronssistalinistikin?

Viro ei auttanut Saksa-Neuvostoliittoa Suomea vastaan, mutta siellä kuitenkin oltiin joissain piireissä hieman vahinginiloisia siitä, että Viro itse oli ymmärtänyt taipua syksyllä 1939 Stalinin vaatimuksiin ystävyyssopimuksesta ja tukikohdasta neuvostoarmeijalle, kun taas Suomi ei. Talvisodan ajan 30.11.1939 - 13.3.1940 Viro olikin lähes turvassa Ruotsin tapaan.

Ainakaan Neuvostoliitto ei suoranaisesti asevoimin miehittänyt Viroa ennen kuin kesällä 1940 eli talvisodan jälkeen. Sittenpä Stalinin maailmanvallankumousarmeijalla olikin hyvät hyökkäysasemat laajeta edelleen ja viimeistellä sattuneista syistä kesken jäänyt Suomen miehitys. Olihan nyt vapautettu omaan käyttöön Baltian maiden ja Puolan itäosan lisäksi myös Suomen maaperää, Hankoniemi ja Viipurin lääni. Harvat kuitenkaan Virossa oikeasti alun alkaenkaan uskoivat yya-sopimuksen tuovan mitään hyvää mukanaan.

Vaikka virallisesti valtio ei puolustussotaan lähtenytkään, monet virolaiset puolustivat maataan ja Eurooppaa Suomen armeijassa ja vapaussisseinä metsäveljien joukoissa vielä 50-luvullakin, osa taisteli miehittäjiä vastaan sekä Saksan että Neuvostoliiton armeijan riveissä toivoen tietysti häviötä molemmille, ei vain toiselle. Vaikea oli kohtalo veljeskansallamme. Ei tämä todellakaan sopisi muistelun aiheeksi, ellei välillä pakottautuisi kuuntelemaan mitä krokotiilinvuodatuksia venäläiset "vapauttajat" syöttävät maailmalle yhäkin ilmeisesti melkein puolivakavissaan.
– Joskus tuntuu, että vapauttajakansakunta on vapauttanut itsensä jostain, mistä ei ehkä olisi hyvä vapauttaa ketään.

Edellä esitetyn nojalla KNFIJV vaatii, että Molotov–Ribbentrop-päivää 23.8. aletaan tästälähin viettää koko Euroopan Unionin alueella virallisena surujuhlana puolitangossa liputtaen ja että neuvostofasistien yhä viettämä ns. itäfasistien Voiton päivä 9.5. kielletään ihmisyyden arvoja rienaavana stalinistikultin pimeänä jäänteenä!

SUMMARY in English, 23rd Aug. 2007
– The Anniversary Day of the Molotov–Ribbentrop Pact, 23rd August, should be commemorated with mourning ceremonies and flags at half-mast in all member countries of the European Union. Celebrating of the so called Victory-in-Eastern-Europe Day on 9th of May should be banned as an inter-Nazi militarist raging of the Soviet fascist neo-Stalinists.
– Mr. Putin, tear down all those bronze soldiers like 'Alyosha'! The Red Army was the aggressor of the WWII in alliance with Nazi-Germany, see the Victory Day Triumph Parade of the Molotov–Ribbentrop Pact, 23rd September 1939 in Brest, Poland. The Russian soldiers and the Soviet Partizans outside Russia were mass murdering occupants (genocides in Katyn etc.) and bloody pedophiles killing mostly civilians, see the Re-decoration of 'heroes'

> sivun alkuun

VENÄLÄISTEN TONTTIKAUPAT SUOMESSA

Venäläisten kiinteistökaupat Suomessa on YLEn mukaan huomattu myös Venäjällä. Novye Izvestija -lehden 1.8.07 numerossa kuulemma huomiota saa ruokolahtelaisen Suna Kymäläisen venäläisten kiinteistökauppoja vastustava adressi. Lehden mukaan kyseessä on venäläisvastainen propagandakampanja (sic!). Lehti myös arvioi venäläisten kiinnostuksen johtuvan mm. Venäjän tulevien presidentinvaalien aiheuttamasta levottomuudesta ja valuuttamääräyksien mahdollisesta kiristymisestä (smuta tulossa?)

Kun nyt otettiin esille nuo venäläisten datshat täällä Suomessa, niin esitän kysymyksen, kenelle kuuluu oikeus tonttimaahan missäkin maassa ja millä perustein? Siis verrataan Suomea ja Venäjää ja mietitään oikeuksien eroja. Siis kun tiedämme, että venäläisillä on oikeus hankkia kiinteistöjä ja maata Suomen alueelta, niin miten on suomalaisten oikeus kiinteistöihin ja maahan nykyisen Venäjän aluella - vaikkapa vain itsenäisen Suomen alkuperäisellä alueella? Alueella, jota suomalaiset ovat aina perinteisesti asuttaneet vuoteen 1939 asti ja vielä 1941-44?

Tulin ajatelleeksi asiaa, kun huomioni kiintyi toisessa yhteydessä HS:n 2007 Asuntomessut-liitteen sivun 62 alaosan maksettuun ilmoitukseen, jossa esitetään selvästikin näkemys suomalaisten laillisesta tonttimaa-alueesta otsikolla "Kokonainen Suomi", jossa on Suomen kartta alkuperäisessä asussaan. Onko tässä kysymys kenties uuden ulottuvuuden luomisesta tai ainakin näkökohdan tarjoamisesta jo kaiken nähneelle ja kyllästyneelle asuntomarkkinoiden suhdannekehitykselle? Onkohan ilmoituksen julkaiseminen ehkä kannanotto myös median tai jopa messuorganisaation puolelta?

Kun venäläiset ostavat Suomesta datshatontteja, niin kai suomalaisetkin voisivat tai ainakin pitäisi halutessaan voida rakentaa vaikkapa sukunsa maille Viipurin läänin puolelle. Siis että ilman Moby Dick -kohtelun pelkoa voisi vaikka kunnostaa itselleen ja lapsilleen oman sukunsa oman talon ja vaikka hoitaa omaa metsäänsä? Vai tuleeko Rostroi ja syyttää fasistirevasnismista? Siis jos venäläisillä on oikeus ostaa maata Suomesta, niin miksei myös koko alkuperäinen Suomi olisi sopiva suomalaisten tonttimaaksi?

Suomalaisten sukujen ja yritysten ja seurakuntien ja valtion ym. maitahan ne Viipurinläänin maat ovat aina olleet silloin, kun ne joku yleensä on omistanut. Neuvostoliitto ne sitten ryösti 1939-1947, eikä sen jälkeen maan omistusta ole niillä alueilla käsitteenäkään tunnettu. Eli Venäjän lain mukaan maat eivät ole kenenkään omaisuutta, ja se tietysti näkyy, tuntuu, ja palaa ja haiseekin joka kesä...

Ei kai vaan nyt joku vihjaa, että minun pitäisi maksaa jollekin ryöstäjävaltion edustajalle tai sen varastettuun tavaraan ryhtymään harhautamalle "yksityistetystä" omaisuudestani? Tuo mielipide on rikollinen, jos niin ehdotat! Vai onko sinulla mielessäsi menettely, jolla sukuni omaisuus palautetaan ja kuuden vuosikymmenen laittomasta nautintaoikeudesta maksetaan kohtuullinen korvaus muiden asiaankuuluvien korvausten lisäksi?

Tietenkään tämä ei vielä riittäisi, vaan kaikkien muidenkin suomalaisten maanomistajien on saatava omansa takaisin - ei Venäjään kuuluvalla maalla vaan niin, että koko itsenäisen Suomen alkuperäiset alueet palautetaan osaksi Suomea eli oikealle omistajalleen/omistajilleen! Venäjällä ei ole mitään oikeutta myydä Viipurin läänin maa-aluetta tai suomalaisten kiinteistöjä yhtään kellekään, ainoastaan oikeus ja velvollisuus palauttaa ne. Ryöstetty omaisuus palautetaan, ei myydä!

Jotkut puhuvat asian yhteydessä korvauksista ja väitetään jopa, että karjalaispakolaiset olisivat saaneet täyden korvauksen menetyksistään. Kuka ulkopuolinen voisi määrittää "täyden korvauksen" menetetystä kotiseudusta ja omaisuudesta ja elämästä kotimaassa, nimenomaan silloin kun menetys on tapahtunut ilman minkäänlaista omaa syytä. Se, että "korvaaja" oli Suomen valtio eli sekä Viipurin läänin että Petsamon että Sallan-Kuusamon että Suomenlahden saarten että muitten Suomen alueiden veronmaksajat, ei millään tavoin muuta alueen kiinteistöjen ym. omaisuuden laillisia omistussuhteita. Ne ovat yhä samat ja koskevat paljolti perikuntia.

Mitä järkeä juridisessa tai muussakaan mielessä yleensä on siinä ajatuksessa, että vahingonkärsijä itse maksaa korvaukset ulkopuolisen päällekarkaajan ja ryöstömurhaajan rikoksista? Tosin niin juuri näyttää käyneen. Eikä siinä vielä kaikki: koko kansakunta on kuusi vuosikymmentä lisäksi pyydellyt anteeksi rikolliselta eli toisen maailmansodan aloittaneelta Neuvostoliitolta sitä, että jouduimme Stalinin hyökkäysten uhriksi talvi- ja jatkosodassa. Edelleen myös makselemme öljytsaarien sosiaalikuluja ja muitqa kehitysyhteistyömaksuja ikään kuin sotakorvauksina syyllisille. Eräät näyttävät jatkavan samaa valheliturgiaa Venäjän federaation suuntaan. Rehellisyyttä kehiin!

Eiköhän oikea korvaaja karjalaispakolaisten menetylle omaisuudelle löytyne tuolta Moskova-Berliini-akselilta - ja se omaisuus, jota ei ole menetetty eli maa- ja vesialueet ja kiinteistöineen ym. kuuluu yksinkertaisesti Venäjän palauttaa. Ryöstösaalista ei myydä, se palautetaan!

Yksityisomistuksessa olleet maat vei niiden omistajilta rikollisesti Neuvostoliitto, ei Suomi. Luovutus ei ollut vapaaehtoinen eikä ehdoista kuten korvauksista ole sovittu koskaan jälkikäteenkään. Suomen valtion asema tässä on ollut lähinnä Punaiseen ristiin tai YK:hon verrattava eli se on antanut hätäapua ja pyrkinyt turvaamaan pakolaisille kutakuinkin näiden kotiseuduilla olleita vastaavat elinolosuhteet, tietenkään siinä onnistumatta täysin mutta paremmin kuin ehkä missään muualla on pakolaisten asiat hoidettu.

Suomen tai Venäjän valtio eivät tosiaankaan omista viipurinlääniläisten tiluksia ja kiinteistöjä vaan he (pakolaiset) itse ja heidän perikuntansa. Kansainvälinen oikeus on tässä asiassa yksiselitteinen ja yhtenevä terveen lautamiesjärjen kanssa. Sekä ryöstäjä (Kansainliitosta erotettu) Neuvostoliitto että Suomen viranomaiset olivat yksityisomaisuusasiassa ulkopuolisia, joilla ei ollut edes oikeutta sopia muusta kuin rajansiirrosta, mikä sekään ei tapahtunut sopimusmenettelyn vaan ryöstön toteamisen kautta. Missään vaiheessa Suomen valtion pakolaisille antamat korvaukset menetetystä omaisuudesta eivät tarkoittaneet, että ko. omaisuus maa-alueineen siirtyisi Suomen valtion ja sitä kautta muka sen tahdosta Neuvostoliiton laittoman miehityshallinnon haltuun.

Suomen valtiovallalle samaten kuin kansalle oli suuri tyrmistys ja pettymys, että sotien jälkeen Stalin ei luovuttanutkaan miehitysalueita takaisin vaan laiton miehitys jatkui ja lisää miehitysväkeä tuotiin etnisesti puhdistettuun maakuntaamme ja 1947 Pariisin rauhan perusteella se liitettiin "virallisesti" sodat aloittaneen fasistisen ryöstäjän alueeseen.

Ryöstettyä kotiseutua ei tosiaan sinänsä voi korvata rahalla - se on palautettava! Ja Etyjin pöytäkirja nimenomaan mainitsee, että rauhanomainen rajansiirto on mahdollista!

> sivun alkuun

USPENSKIN VARASTETTU IKONI VENÄJÄLLÄ?

Uspenskin katedraalista varastettiin arvokas viipurilainen Suomen ortodoksikirkon ikoni. Henkilökohtaisesti uskon, että samat tahot saattoivat ainakin provosoida myös Moskovan - Pietarin junan pommi-iskun eli suomalaisugrilaissuunnan raideliikenteen varoitusoffensiivin, vrt. russonatsistien Tsetsenian-junan räjäytys vuosi pari sitten.

Eiköhän näissä rikoksissa mitä ilmeisimmin liene kyse Venäjän ns. äärikansallisten voimien voimannäytöstä. Jotkut putinistien kirkollisslaaviortodoksisen siiven neuvostofasisteista ovat tilanneet työt palauttaakseen 'vanhan venäläisen Viipurin' kansallisaarteet äiti-Venäjän helmoihin ja antaakseen varoituksen Karjala-aktivisteille ja ns. Karjalan tasavallan separatisteille.

Epäiltyinä terroritekoon on pidätetty muutama tsetseenija yksi venäläinen. Ei vielä virolaista eikä suomalaista, mutta sentään yksi venäläinenkin "kansanvihollinen". Nimeltään joku Trotski tai Berezovski tai Hodorkovski, jos saan arvata. Tai Saharov...

Saharovin museo muuten kohta lakkautetaan. Sitä kun ei tue edes länsi, joka meidän rahoillamme kuitenkin maksaa paljon Kremlin hallinnolle kuuluvia laskuja ja pönkittää diktatuuria. Ihmisoikeustaistelija Andrei Saharov on nyky-Venäjällä epähenkilö samaan tapaan kuin Anna Politkovskaja ym.

Venäläisnatsit eivät vahvoista epäilyksistä ja ilmeisyyksistä huolimatta Putinin liittolaisina oikein kelpaa syyllistettäviksi muusta kuin hevimusan ja videoiden laittomasta levityksestä. Putinilaiset Venäläisnatsit räjäyttivät kaksi vuotta sitten junan samaan tapaan ja ovat räjäytelleet pommeja mm. toreilla ja aloittaneet monenlaisia rotumellakoita etnisiä vähemmistöjä vastaan, jopa Karjalassa, missä venäläiset itse ovat maahantunkeutujia ja kolonialisteja siinä missä melkein missä tahansa muuallakin nykyisen venäjän alueella.

Putinstanilla näyttää olevan varaa moneen muuhun asiaan kuin esim. oikeaan rikostutkintaan toimittajamurhissa tai taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tuottamiseen kansalle tai edes sorron vähentämiseen ja Itämeren vastuulliseen kohteluun.

> sivun alkuun

SEITSEMÄN MEREN LAPPUSILMÄINEN KAUHU

Venäjä on pyrkinyt vähemmistökansojen alueilta riistämiensä raaka-ainetulojen avulla kehittämään hyökkäysvoimistaan neuvostoaikojen veroisen kauhutekijän ihmiskuntaa vastaan. Epäilemättä juurikin kompensoidakseen henkistä ja kulttuurillista sekä etenkin taloudellista jälkeenjääneisyyttään. Venäjän suurvaltaretoriikka voimistui Putinin valtaantullessa. Muistamme Groznyn tuhon 1999-2000, jota edelsivät Moskovan kerrostalojen mainilanlaukaukset. Muistamme muutakin, kuten lahoavat ydinalukset ja Kurskit.

Kylmän sodan aikaiset tiedustelu-, taistelu- ja pommikoneiden pitkänmatkan ympärivuorokautiset lennot on sittemmin palautettu. Myös taistelulaivasto ja merivoimat ovat saaneet miljardeja, joita Pietarin jätevesiverkosto tai Itämeren vastuullisempi kehitys tai muut hyvinvointia lisäävät kohteet eivät ole saaneet. Yksi isovenäläisten imperialistisista pakkomielteistä on olla nyt kapteeni Puninin johdolla seitseman meren mustalappusilmäinen punainen kauhu.

- Ohoi, myrskyä näkyvissä! Seitsemän meren kurskinvarma kauhuntasapainoilija horisontissa!

> sivun alkuun

PUTIN PETTI HALOSTA TÖRKEÄSTI MARISSA!

Ety-järjestön puheenjohtajuuteen valmistautuvan maan johdon tulisi olla harkitseva "sodassa ja rauhassa". Harkintaa peräänkuulutetaan myös henkilösuhteissa. Rauhan ja rakkauden asioita ne ovat presidenttien ja kansojenkin, myös sukulaiskansojen suhteetkin.

Äskettäin paljastui lopullisesti, että Vladimir Putin petti Tarja Halosta törkeästi kaavailtujen tutustumisvierailujen järjestelyissä! Uskomatonta. Mersun takapenkillä Lahdentiellä lokakuussa 2006 yhteisymmärrys oli vielä lämpimän sydäntäkoskettavaa, mutta nyt...

Suomalais-ugrilaisten kansojen pariin, erityisesti Marinmaahan suuntautuvan vierailun piti olla merkittävä myös ETYJinkin kannalta. Mutta Puutiainen petti, ja Halosta nöyryyttiin ohjelmalla, joka oli kuin suoraan neuvostoajoilta, pelkkää suolan ja leivän ja venäläisten "kansantanssien" liturgiakiittelyä ja valheellista silopropagandaa! Ja etninen sorto myös suomalaisugrilaisia kansoja vastaan vain pahenee KGB-presidenttien Putin (dzerzhinskiläis-putinisti) ja Markelov (zhirinovskilais-putinisti) johdolla. Oma lukunsa on, ettei väkimäärältään marikansan kokoisen Viron kansan edustajia edes kutsuttu mukaan tilaisuuteen. Venäjä on etninen sortaja ja kansainvälinen roistovaltio!

Politiikassakin pitäisi olla ihmistuntija ja harkita kenelle antaa luottamuksen ja sisäisen kauneutensa sormeiluoikeuden. Monta on oksan ottajaa, mutta entäpä kuusen kaatajaa – viittaan mm. puutulleihin. Mutta kun nyt muutenkin tulee niitä sydänsuruja ja luottamussuhdeongelmia, limusiinitasollakin...

> sivun alkuun

NATSISMIN KANNATUS LISÄÄNTYY PUTININ TUELLA

"Venäläisten asenne Stalinin perintöön on edelleen hyvin ristiriitainen. Vaikka Stalin vainosi omiaan, hän samalla johti Neuvostoliiton voittoon Adolf Hitlerin natsi-Saksaa vastaan käydyssä "suuressa isänmaallisessa sodassa". Heinäkuussa julkistetun kyselyn mukaan moni venäläisnuori ihannoi Stalinia. Samat nuoret haluaisivat ajaa maahanmuuttajat pois Venäjältä. Yli puolet oli sitä mieltä, että Stalin teki enemmän hyvää kuin pahaa, sanotaan Juri Levada -keskuksen raportissa Putin-sukupolvi: Venäjän nuorten poliittiset näkemykset." (HS)

Sietämätön tuo kuvattu ristiriita 'nykyaikaisessa sivistysvaltiossa'. Toisaalta se ei kylllä ole edes ristiriita, kun vaan katsotaan asiaa syvemmälle.

Hyvä, että venäläiset myöntävät itselleen, että paitsi naapureitaan, Stalin vainosi myös omiaan. Mutta heidän ajatuksensa siitä, että hän samalla johti Neuvostoliiton voittoon Adolf Hitlerin natsi-Saksaa vastaan, on kutakuinkin täyden valheen arvoinen puolitotuus. Lännen olisi nyt vaadittava Venäjää informoimaan kansaansa ja osallistuttava itsekin tiedotuskampanjaan, jossa etenkin venäläistä nuorisoa muistutetaan olennaisesta totuudesta:

Stalinin Neuvostoliitto tosiasiassa oli natsi-Saksan liittolainen toisen maailmansodan ratkaisevimmassa vaiheessa. Siis silloin, kun Molotov–Ribbentrop-iittolaiset yhdessä ja yksissätuumin tuon maailmanpalon aloittivat, rinta rinnan samalla puolella Hitlerin ja Stalinin panfasistit ihmiskuntaa vastaan hyökäten. Ensimmäisenä uhrinaan ja saaliinjakokohteena Puola syyskuussa 1939. Venäläisten Katynissa kesällä 1940 tekemä siviilien joukkomurha oli lajissaan toisen maailmansodan ensimmäinen ja julma tiennäyttäjä Puna-armeijan senaikaiselle liittolaiselle natsi-Saksalle.

Se, että venäläiset pitävät Stalinin huonona puolena vain sitä, että hän vainosi omia (nashi), eivätkä juurikaan sure sitä että hänen johtamansa hyökkäysarmeija ja NKVD/KGB tappoi miljoonia muunmaalaisia (vashi, joihin mekin kuulumme), on tietysti huolestuttavaa koko ihmiskunnan kannalta. Samoin tietysti se, että Moskovan lähelle kesällä 2007 pystytetty Stalinin vainojen uhrien muistoristi saatiin aikaan ainoastaan uskovaisten ja periaatteessa 'valtionvastaisten' vapaiden kansalaisjärjestöjen toimesta. Valtio ja sen masinoivat 'kansalaisliikkeet' Putin-nuorisoineen ja Nashi-komsomolzhirinovskilaisineen eivät anna puuristille sen enempää arvoa kuin muillekaan helposti rikottaville muistomerkeille, joita esim. Viipurin läänissä on tuhottu tuon tuosta.

Uusstalinistinen natsismi ja neuvostofasismi ovat viime aikoina siis olleet nousussa Venäjällä, paljolti valtiovallan rohkaisemina. Olemme kuulleet uutisia terroriteoista ja jopa nähneet nettilevityksessä Venäjän Kansallissosialistien nashistinuorien tekemän etnisten vähemmistöjen teloitusvideon.

Huomasitteko uutiskuvissa: hakaristilippu venäläisten stalinistien käsissä! Itsensä Hitlerin suunnittelemasta hakaristilipusta säädettiin sen kunnioituksen varmistamiseksi Kolmannessa valtakunnassa antiikin mystiikan aikoja mukaellen laki jossa sanotaan: "...Jos joku alempirotuinen koskee tähän pyhään lippuun, lyötäköön hänet siinä paikassa kuoliaaksi."

Lienevätkö venäläisaktivistit tietoisia lainrikkomuksestaan, pääasia että heidän stalinistiputinistinashistinen oppinsa on muilta osin kutakuinkin yhtenevä arjalaisnatsismin kanssa, ja kaiketi toimetkin, vrt. esim junapommi-iskut Tsetsenian junaan pari vuotta sitten ja kai nytkin Moskova-Pietarin junaan...

> sivun alkuun

VENÄLAISILLE TURISTEILLE PAREMPAA PALVELUA, VENÄJÄKSI!

"Venäläisten turistien äidinkieli ja juhlapäivät otettava huomioon!"
otsikoi matkailuasiantuntija Tourist Think Tank Helsingin Sanomien Onlinessa 7.6.2007 ja jatkoi:

" Kaikkien matkailuihmisten ja liike-elämässä yleensä olevien pitäisi osata venäjää. Venäläisten omaan kulttuuriinsa liittyvät juhlapäivät tulisi myös jollain luonnikkaan huomaavaisella tavalla ottaa huomioon paikkakunnilla, joilla tiedetään käyvän merkittäviä määriä itärahantuojia. Samoin tulisi hienotunteisesti välttää niiden suomalaisten juhlapäivien näyttävää ja kuuluvaa viettämistä, jotka kenties loukkaavat erikulttuuristen matkailualamme elättäjien syviä tuntoja. Vertaisin tätä esimerkiksi USA:ssa nähtävään sovellukseen, siellähän ei joulu- ym. korteissa lue sanaa joulu tai jeesus yms. vaan ainoastaan Season's Greetings.

Meidän olisi ehkä jo aika jättää vähän vähemmälle itsenäisyyspäivän juhliminen ja varsinkin vanhoista vihollisuuksista ja hävityistä sodista muistuttelu. Kesäkuun neljäs päivä on hyvää turistisesonkia, joten se voisi olla toiselta nimeltään vaikkapa Venäläiskenraalin syntymäpäivä, niin että sotavoimien lippujuhla jäisi taka-alalle. Samoin ehdottaisin, että kuolleena syntynyt ajatus toukokuun 9. vietettävästä länsimielisten Eurooppa-päivästä ajettaisiin profiililtaan alas ja korostettaisiin myös Suomessa samaan aikaan vietettävää Voiton päivää. Katujen nimikyltit pitäisi myös kääntää venäjäksi ja venäjänkieltä opiskella joukolla

Tämä toisi maalleemme paljon myönteistä julkisuutta ja tarjoaisi täällä oleville venäläisille mahdollisuuden osallistua Suuren isänmaallisen sodan ja Euroopan vapautuksen kunnioitamiseen pienten julkistenkin juhlatilaisuuksien kautta. Mikäpä estäisi valitsemasta aina kulloisistakin turistiryhmistä joku mahdollisesti mukana oleva veteraani erityishuomion kohteeksi MEK:n Kiitos-rintamerkin muodossa!. "

Tähän kirjoitukseen vastasi joku toinen asiantuntija näin:

" En ole ihan kielitaidoton, vaikka en hyväkään kielissä. Oikeastaan ruotsi on minulla pakkosvenska, mutta englantia ja ranskaa osaan sujuvammin ääntääkin. Espanja ja saksa ovat vain auttavasti hallussa. Latinaa opiskelin lukiossa ja tiettyä apua siitä on tuolla etelämpänä ja oli ranskanopinnoillekin. Kun opettelin kreikan aakkosia, äkkäsin että niistähän nuo venäläisten kummat pecmopaH-vänkyrät on kehitelty ja aika paljon on samoja kuin meidän latinalaisissa. Olen siis opetellut hiukan kaunista naapurikieltä venäjääkin, mutta otan sen enempään käyttöön vasta sitten kun Venäjä joskus on... nykyistä miellyttävämpi ja aidosti ystävyyden ansaitseva naapuri. Se ei ole ollut sitä vielä koskaan sinä aikana kun se on täällä pohjoisessa yleensä kutsumattomana vieraana ollut..

Miten Viipurissa muuten nuo kieliolot? Siellä puhuttiin 1930-luvulla useita kieliä suomen lisäksi. Oli suomenruotsalaisia, suomenvenäläisiä, juutalaisia, saksalaisia... Kaikki venäjänkielisethän sieltä ajettiin pakolaisiksi tänne lännempään Suomeen muitten vähemmistökansalaisuuksien ja karjalaisten ja kantasuomalaisten mukana. Venäjän taito siellä on kieltämättä kohentunut entisestä 3 prosentista sataan prosenttiin. Osataankohan siellä suomea yhtään paremmin kuin me venäjää? Ollaanko Venäjällä kielitaitoisia, jos vallankumouksen etujoukkomessiaskansakunnan kieltä ei nyt tässä pidetä kaikenkattavana viisastenkivenä?

Olet oikeassa siinä, että Venäjä on paljon vaurastunut vähemmistökansojensa alueillta saamillaan raaka-aineilla kuten öljy. Noin vauras naapuri kai voisi jo opetella itse maksamaan myös kuluja, joita se on maksattanut pitkään lähialuetukemme piikkin. Jos ryöstää toisten maat, voisi edes pitää niistä huolta muutenkin kuin vaatimalla entiseltä omistajalta ikuisesti suojelurahoja. Öljyruplia on kyllä paljonkin ja näyttävästi joilakuilla, pääosahan menee Venäjän imperialistisen väkivaltakoneiston 'humanitaarisiin' kohteisiin. "

Voitto-Aatos Rauhantaisto puolestaan vastasi näin:

" Ei Suomi ole nytkään mikään täysin kansainvälisestä menosta tietämätön syrjäinen takapajula. vaikkei meidän maata kokonaan vapautettukaan niin pääsihän esimerkiksi viipurin lääni ja petsamo vanäläisen kulttuurin piiriin. Ihan hyvin voidaan rintaa röyhistää myös 9.5. Voisin vielä lisätä positiivisen ajattelun hengessä, että uuden kielen voi omaksua nopeastikin suht laajalla alueella. Jos otetaan esimerkiksi nuo Viipurin lääni ja Petsamo vaikka. Niissä molemmissa oli venäjänkielen taitoisia väestöstä vielä 1930-luvulla parin prosentin luokkaa, mutta jo vuosina 1940-1941 ja pysyvämmin vuodesta 1945 lähtien jo huikeat 100 %. Kieli kyllä taipuu jos mielikin...

Kasvu oli tosiasiassa vielä selvästi suurempi kuin 98 prosenttiyksikköä mikä akkiä näyttäisi. Nimittäin yksikään noiden alueiden 30-luvun venäjänkielen taitoisista ei asunut siellä enää 40-luvun loppupuolella. Siis käytännöllisesti katsoen koko väestöstä tuli verrattain nopeasti täysin kelvollisesti venäläisiä turisteja palvelemaan kykeneviä kansalaisia. Toivoisi tietenkin, että noilla alueilla vastavuoroisesti osattaisiin suomeakin ja suomalaista kulttuuria vielä ehkä vähän paremmin, mutta toisaalta sodan muistot ovat vielä ainakin juhlapyhinä jopa kipeästi pinnassa...

Mitä Suomen palvelualttiuden parantamiseen tulee, lisäisin KNFIJV-järjestön ehdotukseen vielä mahdollisen Pronssisoturi-patsaan kopion keskeiselle paikalle Helsinkiin. Se olisi kädenojennus ja anteeksipyyntö sodanaikaisen ajattelemattoman johtomme tekemästä vapautusavun torjumisesta."

> sivun alkuun

TAE JA VENÄJÄ YM. SOPIMUSOIKEUDEN ERITYISPIIRTEITÄ

Venäjä jäädytti TAE-sopimuksen. Kylmä sota palaa. Kenen etua se palvelee? Mitä tästä pitäisi ajatella? Ehkä tässä on juridisen näkökulman suhteellistamiseksi paikallaan siteerata kansainvälisen oikeuden perusteosta, ns. Suurta kirjoittamatonta diplomatian ja maailmanpolitiikan koodistoa.

Sopimusoikeuden erityispiirteitä, osa 14101920: Sopimuksen toisena osapuolena tai sen jonkinasteisena intressanttina oman tulkintansa mukaan ollessa Venäjä, noudatetaan yleisklausuulia 14201920, mikä viittaa päivämäärään 14.10.1920.

Mainitun "lainkohdan" nojalla Venäläisten kanssa ei oikein voi sopia mistään, tai ainakaan luottaa tehtyyn sopimukseen. Tiedämme, kuinka kävi Tarton rauhansopimuksen 1920, missä sovittiin Suomen ja Venäjän välinen raja. Vielä 1932 hyökkäämättömyyssopimuksessa Stalin vahvisti rajat ikuisiksi. Neuvostoliitto ei jäädyttänyt tai irtisanonut tuota ikuista sopimusta hyvissä ajoin ennen kuin se järjesti Mainilan laukakset ja hyökkäsi kimppuun vallatakseen Suomen 1939. Nyt Venäjä jäädyttää TAE-sopimuksen! Kylmä sota palaa, kun Putin niin käskee.

Venäjällähän on aina ja kaikessa veto-oikeus. Se on aina osapuoli kaikessa, missä sitä huvittaa olla. Muut eivät tietenkään saa puuttua sen sisäisiin asioihihn kuten Tshetsheniaan, Mari-eliin yms. Sitäpaitsi Kosovokin on Venäjän sisäinen asia, koska siellä on osapuiolena Venäjän slaaviliittolainen, joten älkää arvostelko sen kantoja! "Objektiivisesti tarkastellen", Venäjä on myös aina oikeassa, kun se ottaa kantaa johonkin. Se on määritelmällisesti niin.

"Objektiivisesti tarkastellen" tarkoittaa mm. että jos jotain on sovittu niin, että toisena osapuolena on Venäjä, on muistettava tietyt sopimuksen ja sopimusoikeuden lähtökohtaiset erityispiirteet. Varsinkin tulkintakysymyksissä ja erimielisyyksien ilmaantuessa tämä on tärkeää. Tulkinta ja eri näkökohdat voivat tulla oikeutetusti esille, jos Venäjä syystä tai toisesta tai muuten vain katsoo sen parhaaksi tai muuten vaan kliffaksi.

Silloin on aina poikkeuksetta kyse sopimuksen, minkä tasoisen tahansa perusteisiin menevästä aiheellisesta uudelleentarkastelusta, jonka aiheuttaja syyllisyysmielessä on poikkeuksetta toinen osapuoli kuin Venäjä, tai sitten vain sopimus voidaan yksinkertaisesti katsoa "aikansa eläneeksi". Sopimus voidaan katsoa aikansa eläneeksi, jos Venäjä voi löytää jonkin omaan intressiinsä tai arvovaltaansa liittyvän seikan, jonka valossa sopimusta ei ole enää kiva noudattaa tai ainakin sen noudattamisen lopettamisella uhkailu tuntuu jännältä oman egon pönkittämiseksi, kas kun nuo raaka-aineiden vientitulot edelleenkin ovat niin kiusallisen iso osa maan vaurauden lähteestä ja banaanitasavaltaolemuksesta.

Tässäkin kysymyksessä toinen osapuoli ja länsieurooppalaiset saati itäeurooppalaiset ovat väärä taho kommentoimaan. Jäävejä, koska eivät jaa Venäjän näkemyksiä. Tässä pitäisi olla "puolueeton" tuomari ja lautamiehet ja sovittelija ja kommentoijat, jotka punnitsisivat asian "objektiivisesti" niin, että Venäjän etu tulisi täytettyä. Puolueettomuus yleensäkin tarkoittaa, tiesittehän, että on riippumattomasti Venäjän puolella ja sen luvalla myös sen liittolaisten puolella.

Venäjä noudattaa yhä ja Putinin aikana varsinkin enenevästi Stalinin aikaista Molotov–Ribbentrop-suurvaltaretoriikkaan perustuvaa sota-, talous- ja propagandadoktriinia. Ahtisaaren mollaaminen johtuu paljolti myös siitä, että hän on Viipurin pakolainen, mikä nostaa väistämättä kansainvälisen yhteisön mieliin analogian Kosovon pakolaisiin. Tavallaan Ahtisaari siis on puolueellinen, sodan ja rauhan asiassa eli hyvän puolella pahaa vastaan - asia jossa ei esimerkiksi Kekkosen mukaan edes saa olla puolueeton. Vai tarkoittaakohan vaatimus ehkä vain Venäjän etujen puolesta toimivaa puolueettomuutta?

> sivun alkuun

KRONSTADTIN KONTTISATAMASOTA JA PUUTULLIT

"-- jos moby dickin tontti ryöstettiin 2007 niin mixei ne vois ryöstää meidän muitakin yrityksiä, vaikka uusia puun jalostus firmoja? enso on kaikkien tietämä nimi,mut niin on moni muukin niinko johannes ja pitkäranta ja läskelä. niissä oli kaikissa putinin ja fradkovin kaipaamia hienoja puunjalostus jutskoja. ja entäs petsamon nikkeli sitten? ja monille paikkakunnille ne russofasistiset maahan tunkeutujat anto uudet kommari nimet niinko sovjetski ja svetogorsk ymssii muuta totaalisen dillee. munki mummu tuli suomen koivistolta,ei mistään hemmetin venäjän primorskista. russkit tarttee uusii investointeja koska ne aikasemmin meiltä ryöstetyt on jo vanhentunu teknisesti eikä ne polot osaa uusii niitä, helpompi ryöstää lisää ja kiristää --"

Vaikka KNFIJV:n Jenni Suuntimo tuossa HS-sitaatissa puhuukin kielenhuollon kannalta epäkorrektisti, asiaa puhuu. Venäjällä tietysti on täysi oikeus ja oikeastaan velvollisuuskin laittaa teollisuutensa kuntoon. Ei kenenkään tarvitse olla ikuisesti banaanitasavallan asemassa myymällä pelkkiä raaka-aineita. Mutta ei asiaa kyllä noinkaan hoideta - eli kiristämällä ja uhkailemalla, että investoikaa meille ja olkaa kiltisti tai kohta vapautetaan loputkin.

Investointisuoja tulisi taata konttisatamasodasta poikkeavalla tavalla ja jopa myös hälventää noita 60 vuodenkin takaisia tontinvaltausten jättämiä uhkakuvia. Euroopan moderneimmat puunjalostuslaitokset todella siirrettiin itänaapurin haltuun silloisen Rosstroin (Sovstroi?) hallinnollisella päätöksellä ja Puna-armeijan virka-avulla. O.W. Kuusisen kilpaileva kansallisesti strategisen tärkeä businessprojekti oli voittanut etujen törmäyksessä vuosina 1920 (Tarton rauha) ja 1932 (hyökkäämättömyyssopimus) solmitun naapuruuspartneriuden, sopimuksen ikuisista rajoista. Mikseivät venäläiset ole pitäneet ryöstetyn teknologian päivityksistä itse huolta?

> sivun alkuun

NAAPURI-ILMASTON EPÄMIELLYTTÄVIÄ TOTUUKSIA:

"Tässä epämiellyttävä totuus: Venäjä on taas se sama vanha, uusi Neuvostoliitto, Kolmas derzhava. Venäjästä ei ole sivistysmaiden ja ihmiskunnan kumppaniksi. Se on neuvostofasistisen imperialismin jatkaja ja internatsistinen roistovaltio. Myös Suomi on alkanut saada osansa sen kaikkiin naapureihin kohdistuvista sortotoimista ja kyykytyksestä: ilmatilaloukauksia, KGB-bordelleja, rannikkosaastutusta, tietoliikennerikoksia, nettiterrorismia, yritysten väkivaltaista tuhoamista..."

Tuo hätähuudonomainen lausahdus kuvaa hyvin Suomen itsetyytyväisen ja entisaikojen uriinsa jämähtäneen yhteiskunnan aistien ja omantunnon tilaa. Totuuksia ei olla näkevinään tai ymmärtävinään, vaikka ne ovat kaikkien nähtävillä, esimerkiksi:

EPÄMIELLYTTÄVÄ TOTUUS: Venäjän nettiterrorismi

Nettisota kiinnostaa nyt myös Suomen viranomaisia. Toisaalta tutkimukset ovat kuulemma "jamähtäneet". Onkohan kyse siitä että paljastumassa olisi jotain sopimatonta...

"Sopimattomat totuudet"? Eihän sellaisia ole Suomessa! Lausahdus kuvaa hyvin tämän itsetyytyväisen ja entisaikojen uriinsa jämähtäneen yhteiskunnan jälkijättöistä tilaa ja sen harvojen toisinajattelijoiden, luvalla sanoen silmienavaajien, vaikeaa tehtävää. Uusi tekniikka on oikeastaan pakottanut kaikki tajuamaan sen, mikä vielä vuosikymmen pari sitten jotenkuten voitiin pitää näkymättömissä. Tai niin ainakin haluttiin kuvitella. Oikeasti totuudet esimerkiksi itänaapurista taidettiin tietää silloinkin, mutta kun ne olivat vähän suuremman vaivan takana löytää, uskottiin asian hoituvan silmät ummistamalla.

Suomettuminen on todellakin usein Jenni Suuntimon käsitteenä lanseeraamaa umpisuomettumista siinäkin mielessä, että se on paitsi rakentanut itseensäkäpertyen suojakilven ulkomaailman tietoa vastaan, myös usein itselleen näkymätön ja ei-tunnistettava ilmiö sisältäpäin katsoen. Kuinka kauan vielä verkostoyhteiskunnan kansalaisjärjestöjen esimerkiksi KNFIJV:n vuoden 1999 kaltaisia varoitusmerkkejä vähätellään ja ignoroidaan valtiovallan ja EU:n puolelta? Venäjän nettiterrorismi oli tuolloin yhtä ennakoitavissa kuin sen muukin kehitys. Kansalaisjärjestöillä toden totta on koko lailla tehtävää ja syytä korottaa äänenpainojaan henkistä ummetustamme vastaan!

Venäjä syyllistää itsensä (=syyllistyy) kaikin tavoin. Diplomatian pelisääntöjen rikkominen ja ihmisoikeusasiat estävät Venäjän pääsyn läntiseen sivistys- ja oikeusvaltioyhteisöön. Uuden teknologian valjastaminen pahan palvelukseen ei sekään todista halusta asettua tasavertaiseksi ihmiskunnan pariin. On käytettävä kaikkia pakotteita Venäjän suhteen vaikkapa 70-luvun rasismiboikottien tapaan. Kansainväliselle Eristäkää Venäjä -toimikunnalle on tilausta.

EPÄMIELLYTTÄVÄ TOTUUS: naapurien kyykytys jatkuu... ja suomettuminen

No niin. Tulihan se sieltä. "Eturivin ulkosuomalaiskansainväliset tutkijamme" kuten Johan Beckman ja Jon Hellevig ovat ilmaisseet närkästyksensä siihen, että media on alkanut kritisoimaan jopa Venäjää. Jälkimmäinen antoi Hesarissa kaksiosaisen suosituksensa tiedotusvälineille ja myös presidentti Haloselle, joka kertoi kesäkuussa 2007 suvaitsevansa median kasvaneen Venäjä-kritiikin: itsekritiikkiä plus lähdekritiikkiä!

Niin sanotun yleistensyidenfunktion kautta tulkiten tuo on ilmeisestikin yhtä kuin itsesensuuri, mikä taas on meillä synonyymi suomettumiselle. Suomettuminen taas on todellakin usein Jenni Suuntimon käsitteenä lanseeraamaa umpisuomettumista siinäkin mielessä, että se on paitsi rakentanut itseensäkäpertyen suojakilven ulkomaailman tietoa vastaan, myös usein itselleen näkymätön ja ei-tunnistettava ilmiö sisältäpäin katsoen ja suhteessa sisäiseenkin tietoon. Eihän meistä näytä kovinkaan kummalliselta esimerkiksi se, että Suomen valtio myöntää silmääkään räpäyttämättä porvarihallituksen vallassa ollessa ja normaaleissa demokratiaoloissa korkean kunnianosoituksen käännöstaiteilijalle, joka syyllistyi vuonna 1975 yhteen aikakautensakin halveksittavimpaan tekoon ilmiantamalla taiteilijakollegansa totalitaristiselle hirmuhallinnolle. Matti Rossin kirje Unkarin kirjailijaliitolle 11.4.1975, ks. http://agricola.utu.fi/hist/rossi/index.php

Putinin Venäjän diktatuurikehityksen läpisormien katsominen on oma lukunsa, ei tosin vain Suomessa. KNFIJV:tä lähellä olevat tahot varoittivat äänekkäästikin viime vuosisadan loppukuukausina sekä Unionia että Tehtaankatua. Kuinka kauan vielä noita vuoden 1999 kaltaisia varoitusmerkkejä vähätellään ja ignoroidaan valtiovallan ja EU:n puolelta? Kansalaisjärjestöillä toden totta on koko lailla tehtävää ja syytä korottaa äänenpainojaan henkistä ummetustamme vastaan!

Tarja Halonen oli (ja on?) nyky-Venäjän KGB-taustaisen presidentin ylimpiä ymmärtäjiä tämän pääministerikaudesta ja omasta ulkoministeriydestään syksystä 1999 alkaen ja tiettävästi jo kauan ennen sitäkin. Tuolloin Suomen puheenjohtajakaudella sovittiin, että EU antaa tälle "kelpo demokraatille" vapaat kädet Tshetshenian suhteen ja rakentaa Venäjästä uusi Neuvostoliitto, Kolmas derzhava. Jotkut protestoivat jyrkästi, vallanpitäjät ja valtamedia eivät. Syyskuussa 2001 Putinin vierallessa Suomessa Halonenkin sai kuulla Kauppatorin yleisöltä, ettei kansa ollut pitänyt tästä kuhertelusta totalitarismin kanssa, ks. esim. KNFIJV-sivut http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

Sama sydäntäkoskettavan lämmin ymmärtämyssuhde demokraattisen ja totalitaristisen Euroopan valillä jatkui Mersun takapenkillä Lahdentiellä lokakuussa 2006. Siksi onkin pidettävä enemmän kuin tervetulleenä, että kansalaisjärjestöihin perinteisesti kuullen suhtautuva presidenttimme osoittaa nyt selkeästi ainakin hyväksyntää ellei peräti jonkinasteista myötämieltäkin kiusalisia mutta järkeenkäypiä soraääniä kohtaan kaikenkattavan bisnesedun jylläämisestä idänsuhteissamme. Vai onko uudelleenarvio ehkä vain tuon itäisen bisnesetumme viimeaikaisista loukkauksista johtuvaa? Saako kylmä taloudellinen hyöty olla ratkaiseva tekijä itsekritiikin ja lähdekritiikin suhdanteenomaisessa soveltamisessa ihmisyyden asiassa? Veriraha? Entä ne solidaarisuus ja humaanius?

Avatkaa silmänne, suomalaiset. Meillä on naapurissamme Kolmas derzhava, uusi Neuvostoliitto, joka ei enää edes väitä olevansa ihmiskunnan ja maailmanrauhan ylin ystävä. Se väittää tosin nyt olevansa "normaali demokraattinen markkinatalousmaa, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja naapureitaan".

Miksi Venäjä haikailee kylmää sotaa takaisin? Kysytään venäläiseen tyyliin: kuka siitä hyötyy? Putinikit. Ne samat voimat, jotka ovat viime vuosisadan lopusta lähtien ajaneet johdonmukaisesti Venäjän suurvalta-aseman palauttamista Neuvostoliiton perinnettä pitkälle noudattaen. Hyöty tullee siitä, että supervallaksi pyrkiessä ja asemia vahvistettaessa tiedustelupalvelun, sotilaiden, sotateollisen kompleksin ja erilaisten KGB/FSB-virkamiesten asemat paranevat ja vakiintuvat haavoittumattomiksi, kävi tulevissa (?) vaaleissa miten tahansa. Se tietysti tarkoittaa käytännössä eurooppalaisittain (ja suomalaisittain) arvottaen diktatuurin paluun hyväksymistä.

"Kolmas derzhava" saa taloutensa voiman hinnoittelemastaan energiaraaka-aineesta ja sisäisen energiansa uudelleen aloitetusta kylmästä sodasta, jatkuvasta uhittelusta ja "parantuneesta valmiudesta vastata ympäristön uhkiin", lännen uhkaan, mikä tarkoittaa milloin USA:ta, milloin Viroa, milloin Ukrainaa, milloin Suomea... joka tapauksessa aika ajoin myös meitä. Silloin olisi ehkä parempi olla osa selkeästi meidän länsimaisiin arvoihimme tukeutuvaa viiteryhmää kuin vuoden 1939 kaltaisessa puolueettomuuden eli suojattomuuden ja houkuttelevan ja helposti painostettavan uhrin osassa.

- Mitä Euroopan ja Suomen yleensä pitäisi tehdä Venäjän suhteen? Ihmiskunnan on kai aika alkaa demokratian, rehellisyyden ja ihmisoikeuksien itsepuolustus, eikö vain? Venäjä elää enimmiltään Euroopalta saamillaan rahoilla, avustuksilla ja raaka-ainetuloilla. On ollut jotenkin muodikasta sijoittaa Venäjälle ja auttaa "tuota kehittyvää markkinataloutta ja sen johdossa olevaa kelpo demokraattia" kuten puolentoista miljoonan euron vuotuisten lahjustulojen voimalla valehteleva Gerhard Schröder asian ilmaisee. Sijoituskohteen hyvyys taloudellisessa ja eettismoraalisessa mielessä on usein kytkeytynyt laajempaan kehitykseen. On väärin pimittää olennaisia tekijöitä esimerkiksi Venäjä-instrumenttien suhteen. Tässä netissä laajalti liikkuva aloite:

"Piensijoittajat! Toimikaa heti huomenna ja jättäkää Venäjä-instrumenttien myyntitoimeksianto. Vaatikaa sijoitusneuvojiltanne tästälähin aina selvitys mitkä rahastot sijoittavat Venäläisiin ja muuten Kremliä tukeviin kohteisiin. Kuluttajan on osattava varoa epäeettisiä ja arvoltaan kohta romahtavia kohteita. Venäjä-rahastot sijoitusboikottiin! Ei enää senttiäkään roistovaltion nomenklatuuralle! Maksakoot öljyruplamiljardöörit itse lähialuetukensa ja sosiaalitoimensa! Sijoittajat voisivat pelastaa tulevaisuutensa kotiuttamalla pikaisesti voitot mahdollisesti Kremliä hyödyttäviin instrumentteihin allokoiduista varoistaan. Suosittelen vaihtamaan esimerkiksi Intia-rahastoihin: http://www.arvopaperi.fi/article/id=22321 "

Hallitus ja EU harkitkoon kerrankin vakavasti. Ainakin Venäjän WTO-jäsenyys on estettävä kaikin mahdollisin keinoin ja raha-hanat lähialuetukena ym. tukittava öljypohattaroistovaltiolle. Energiaostot Venäjältä on mahdollisuuksien mukaan jäädytettävä. Molotov-Ribbentrop-kaasuputkihanke on kiellettävä. Tavallinen mattijaliisameikäläinen voi tehdä Teboil-boikotin lisäksi ainakin sen, että luopuu kaikista mahdollisista pienistäkin Venäjä-rahastosijoituksistaan. Ne voitot kannattaa muutenkin kotiuttaa vielä kun jotain saa ennen Venäjän tulevaa SMUTAa.

Toistaiseksi epämiellyttävä totuus on, että neuvostofasistinen imperialismi jatkuu. Oikeastaan jonkinlainen tauko oli vain Jeltsinin presidenttikauden alkupuolella. Silloin ne miehittäjät vetäytyivät Baltiasta ja Saksasta ja olisivat vetäytyneet Viipurin läänistäkin, jos Mauno Primorsk (ent. Koivisto) olisi ollut ajan tasalla ja hyväksynyt aloitteen. Entisen Neuvostoliiton kolkosta totalitaristi- ja itäfasistimaineesta haluttiin tuolloin eroon. Tshetshenian ensimmäistä sotaa vielä pyydeltiin anteeksi ja maan annettiin itsenäistyä. Mutta KGB-kommunistit vaativat ja saivat yhä enemmän valtaa, valta siirrettiin alkoholistilta tappajalle.

KGB-eversti Vladimir "Iljitsh" Putin rakensi ensin pääministerinä ja sitten 1999 alkaen palatsivallankaappauksen jälkeen itänaapurista valtionpäämiehenä nykyisen Neuvostoliiton eli Kolmannen derzhavan. Putin aloitti 1999 Moskovan mainilanlaukauksilla uuden Tshetshenian sodan ja sen myötä diktatuurinsa vainot omaa kansaa ja naapureita kohtaan. Se on totta että entisen ja nykyisenkin Neuvostoliiton "kapitaali" on enimmäkseen raaka-aineita, mitä ovat ryöstäneet paljolti suomensukuisten kansojen alueilta. Ja nimenomaan puht eikun likaisimmillaan on aina Kremlin valtiaat käyttäneet maalailemansa ja provosoimansa ulkoisen uhan korttia pitääkseen kansan mukamas jonkin muun kuin oman terrorinsa pelossa.

Suuresta itäfasistisesta hyökkäyssodasta jauhaminen aina vaan vielä kuuden vuosikymmenen jälkeen auttaa valtaa/omaisuuttapitävää nomenklatuuraa säilyttämään asemansa nyt kun epävarmuuden ja kai smutankin kausi on näköpiirissä odotellessa kuinka ja miten onnistuneesti Puutiainen siirtää tulevien vaalien avulla tai ilman niitä vallan itselleen.

- Miksi tosiaan Eurooppa elättää valheessaelävää ja vainoharhojaan hautovaa käärmettä povellaan? Sellaista, joka vaatii myös meitä ja muita uskomaan omiin skitsofreniahoureisiinsa "messiaanisesta vapauttajantehtävästään" ja sen oikeutuksesta entisen ja nykyisen Neuvostoliiton aikana? Vapauttiko Stalin Euroopan fasismista?

Toinen maailmansota Neuvostoliiton ja Saksan osalta alkoi siitä kun ne yhdessä ja keskinäisen sopimuksen nojalla liittolaisina (Molotov-Ribbentrop-liitto 23.8.1939) hyökkäsivät syyskuussa 1939 Puolaan ja jakoivat sen kahteen pekkaan ja pitivät yhteisen Voiton paraatin Brestissä 23.9.1939, ks. http://www.hot.ee/liitlased/ – heti tuon slaaviveljiensä selkäänpuukotuksen jälkeenhän Neuvostoliitto sitten kunnostautuikin jopa edelläkäyvästi liittolaiseensa nähden suorittamalla kuin esimerkkinä maailmansodan ensimmäisen kaksikymmentuhantisen aseettomien vankien ja siviilien joukkomurhan Katynin metsässä. Siitä russofasistit syyttelivät sotien jälkeen Saksan natseja, mitä valhetta olisi ehkä ollut vaikeampi levittää maailmalle, jos uhrien joukkoon olisi saatu Stalinin alkuperäissuunnitelmien mukaan myös talvisodassa valloitetun Suomen siviilejä.

> sivun alkuun

TALLINNAN STALINISTIMIEHITTÄJÄ-PATSAS, ALJOSHA
( Suositus nootin 9.5.2007 ajankohtaislisäykseksi )

Venäjän johtoelimet ovat kevään 2007 lausunnoillaan erittäin vastuuttomasti ja julkeasti lietsoneet entisestään "sudeettivenäläisten" pimeitä neuvostofasismin ylistysmenoja ja barbaarista väkivaltaa Virossa. Myös Venäjän Tallinnan suurlähetystö on tiettävästi jopa maksanut palkkaa Miehittäjäinternatsi-patsaan ympärillä rettelöiville. Uusstalinistiset neuvostofasistisikabarbaaribandiitit ja putinistimielisten historiaa vääristelevien opettajien valhepropagandan ja viinan voimin mukaan narratut alakoululaiset ryöstelivät ja tuhosivat julkeasti kameroiden edessä mitä eteen sattui kuten R-Kioskin ja muutakin suomalaista omaisuutta. Putin määräsi kansainvälistä oikeutta rikkoen häikäilemättömän rikollisen venäläisnatsijoukkion piirittämään väkivalloin Viron Moskovan-suurlähetystöä ja vaarantamaan sen henkilöstön koskemattomuuden ja terveyden ja karkottamaan suurlähettilään väkivallalla. Samalla Venäjän federaatio syyllistyi (2000-luvulla!) Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton tavoin äärimmäisen vihamieliseen provokaatioon vaatimalla itsenäisen maan hallituksen eroa ja vaihtamista mieleisekseen (vrt. Ranskan Vichy, Norjan Quisling ja Kremlin Suomeen loppuvuodesta 1939 vaatima Otto-Wille Kuusisen ns. Terijoen hallitus).

Kyseessä on selvästi Moskovasta yllytetty, johdettu ja organisoitu mellakka – ehkä jopa harkittu kapinanaloituskuvio. Smuta on tätä menoa tulossa Venäjälle ehkä vielä tänä vuonna. Kaikki eivät katsele hyvällä itäfasistisen hirmuhallinnon jumalointia ja uusstalinilaisen KGB-vallan kiristymistä. Valtaosa venäläisistä on kunnon ihmisiä, mutta harhaanjohdettuja. Neuvostotyylisen sotauhoisen ja miehitystä ylistävän "voiton päivän" 9.5. viettäminen julkisesti on kriminalisoitava EU:n alueella! Nyt on aika puuttua Venäjän "sisäisiin" asioihin, ennen kuin ne "vapauttavat" taas kaikki naapurinsa. Viron jälkeen voi kyykytys- ja aggressiouhrina olla taas itsenäinen Suomi, jolta on entuudestaan "vapautettuna" Viipurin lääni, Petsamo ja Salla-Kuusamon itäosa sekä Suursaari, Lavansaari, Tytärsaari ja Seiskari... Kuinka kunnioittaen muuten venäläiset maahantunkeutujat ja ryöstöretkeläiset ovat huolehtineet laittomasti miehittämiensä ja etnisesti puhdistettujen alueiden haudoista ja hautarauhasta? Esimerkiksi Viipurin Ristimäen hautausmaa on tiettävästi kaatopaikkana. Tuollaista ei tapahdu sivistysvaltiossa, eikä sellaisen maan johto ansaitse luottamusta vaan pikemmin Saddamin ja Hitlerin kohtalon. – Presidentti Putinin ja ulkoministeri Lavrovin on erottava!

Perimmäinen syyllinen Viron veritekoihin ja rasistiseen vandalismiin on vihakampanjan masinoinut presidentti Vladimir "Iljitsh" Putin, joka on aiemmin määrännyt vaiennettaviksi mm. Ukrainan laillisen presidentin (epäonnistunut murhayritys myrkyllä), kaksi Tshetshenian laillista presidenttiä (murha satelliittiohjuksella ja teloitus laittomasti vangittuna), yli satatuhatta tshetsheenikansalaista, Anna Politkovskajan, Aleksandr Litvinenkon, useita mareja, karjalaisia ja muita Kremlin johtoa arvokkaampia ihmisiä. Pääministerinä ollessaan 1999 Putin määräsi johtamansa KGB:n räjäyttämään Moskovalaisia kerrostaloja saadakseen tekosyyn hyökätä itsenäiseen naapurimaahan Tshetsheniaan (vrt. Mainilan laukaukset 26.11.1939), minne Venäjä on asettanut mieleisensä laittoman quisling-hallinnon terrorisoimaan kansaa Kremlin käskyjen mukaan.

(Wikipedia: Viron väestö kansallisuuksittain v. 2000: virolaisia 67,9%, venäläisiä 25,6%, suomalaisia 0,9%, ukrainalaisia 2,1%, valkovenäläisiä 2,2%. Väkiluku yhteensä 1 332 893.) Koska keväällä 1940, juuri ennen kuin Neuvostoliitto miehitti Viron, venäläisväestön osuus oli noin 3 % ja nyt siis noin 26 %, voidaan laskea neuvostomiehityksen aiheuttama venäläisväestön suhteellisen osuuden lisäys: miehittäjäväestön osuus = (3% - 26%), siis melkein kymmenkertaistunut venäläisväestön osuus on valtaosaltaan neuvostotulokkaita. Kymmeniätuhansia virolaisia tapettiin ja kyyditettiin Siperiaan ja tilalle tuotiin monikertaisesti slaavilaismuukalaisia idästä. Suomen Viipurin läänissä venäjänkielisten osuus oli myös noin 3 % väestöstä v. 1939, nyt lähes 100 % – kaikki alueen alkuperäiset venäläisetkin joutuivat pakolaisuuteen läntisempään Suomeen pääväestön tavoin neuvostoarmeijan "kansanvihollisina" sen maahantunkeutumisen ja etnisen puhdistuksen vuoksi. Sama kohtalo on jatkunut näihin päiviin myös Petsamossa ja Salla-Kuusamossa.

Neuvostoarmeija hyökkäsi Hitlerin ja Stalinin Molotov–Ribbentrop-sopimuksen (23.8.1939) nojalla Suomeen 30.11.1939. Sodan ensimmäisenä päivänä Aljosha eli Puna-armeija "vapautti" tarkalla täsmäpommillaan Helsingin linja-autoasemalla olleen pienikokoisen naispuolisen "fasistin", ikä 7 vuotta. Tämä Neuvostosankari lienee ansainnut Pronssilentäjä-patsaan - Voitaisiinko sellainen pystyttää Narinkkatorille? Todistaahan teko toki enemmän aatteellisesta kuin esimerkiksi rasistisesta motiivista vapautustyöhön. Vuonna 1944 sotien loppuessa Aljosha oli vapauttanut hengestään lähes 100.000 suomalaista. Suomalaisten vastarinnasta huolimatta Stalin onnistui "vapauttamaan" 12,5% maamme alueesta. Koko russofasistien laittomasti miehittämien alueiden väestö joutui pakolaisiksi läntisempään Suomeen. Nämä 430.000 eväkkoa jälkeläisineen eivät ole saaneet vieläkään takaisin oikeutta kotiseutuunsa tai edes sukuhautoihinsa. Yksi noista kodinmenettäjistä on presidentti Martti Ahtisaari, Viipuri.

– Maailma kuitenkin muuttuu. Hangon (russofasistien "vapauttamana" 13.3.1940–4.12.1941) ja Porkkalan (russofasistien "vapauttamana" 1944–1956) olemme saaneet jo takaisin neuvostomiehityksen alta, ja niin saamme vielä loputkin. Ja ensi töiksemme vaatikaamme poistamaan ja poistakaamme kaikkialta Hitlerin ja Stalinin hirmutekoja ihailevat muistomerkit kuten Neuvostofasistisika-patsaat!

> sivun alkuun

---

KNFIJV / CARSFI / KNFIJV / CARSFI / KNFIJV / CARSFI / KNFIJV / CARSFI / KNFIJV / CARSFI

---

ERI KAMPANJAPÄIVIEN NOOTTIVERSIOITA (esimerkkejä vuodelta 2006)

"Voiton päivinä" 9.5. mennessä (Eurooppa-päivä)
[ >> kirje muokattavassa Word-muodossa]

(Kansalaisten toivotaan lähettävän mm. alla olevan mukaisia tervehdyksiä esim. Venäjän Helsingin Suurlähettiläälle, os. Tehtaankatu 1 b, 00140 Helsinki, puh. (09) 661 877, fax (09) 661 006, sähköposti rusembassy@co.inet.fi
Kirjeen voi lähettää niin nimettömänä kuin allekirjoitettunakin. Liitteeksi viesteihin sopivat mainiosti esim. nämä yleensäkin laajaan jakoon soveltuvat infot: www.rescordis.net/lentolehtiset.pdf)

Suurlähettiläs Vladimir M. Grinin
Venäjän Federaation suurlähetystö
Tehtaankatu 1 b
00140 HELSINKI

Korkeasti kunnioitettu Herra Suurlähettiläs,

Neuvostoliiton syyskuussa 1939 Saksan liittolaisena Molotov–Ribbentrop-liittosopimuksen mukaisesti aloittaman toisen maailmansodan loppumi