S I S Ä L L Y S
(lainaukset sallittuja ja suotavia)

PÄÄKIRJOITUS: Itäfasistien Voiton päivästä 9.5.

BlogiHait:
NÄIN NAAPURISSA – ajankohtainen VENÄJÄ-BLOGI >>

KOLUMNIT:
(kooste vuodesta 2002 alkaen)

Jenni Suuntimo: KNFIJV, ympäristöuhka, Koivisto, sotasyylliset,
Heidi Hautala, La vérité, s'il vous plaît!
Anette N.: sotaharjoitus, Mainilan laukaukset...
Elise Nousiainen-Holm: Vainojen uhrien muistopäivän ajatuksia
Mika Eiramaa: Lyhyt luonnehdinta Putinista, Antifasistinen
sarjakuvagenre, Olisipa meillä öljyä ja kaasua...
Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat,
KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!
Juri Komissarov: Onko Suomella malttia vaieta, Viimeinen varoitus,
Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!
NiklasJokela: Rakkaat venäläiset naapurit (KNFIJV-analyysi),
Suomen juutalaisvainot, Lapin tuho, ryssä-sana
words2Deeds: revanssihenkinen laajentumisuho,
Molotov–Ribbentrop-kaasuputki?
rauhantutkimusdosentti: Venäjä-kuvamme (ajatuskoe), kodinryöstäjät,
miehitysväestön asema, Eduskunnan 100-vuotisjuhla,
Putinin "ääriryhmien" vastainen laki, uusavuttomien metsäpalot,
Anna Politkovskaja in memoriam †
60 vuoden sotasensuuri ja emeritusproffat

Huom! Hakukoneiden avulla löytyy lisää nettimielipiteitä käyttäen
hakusanoina yllä olevien kirjoittajien lisäksi muidenkin KNFIJV:n
free lance -avustajien nimiä kuten Pate Ahlman, Annamaria,23 ,
tainaneiti, Ivan Pishtin, steissari, Georg Westerbäck, Olavi Aas,
Ilpo Remes, "Neea vaan", Hilkka Remes, dr honesty, Mats Klang,
PoliticsInLyrics, Maria Mankki-Fillmore, KNFIJV...
- Ks. esim. >
Venäjä-keskustelua ja suurlähettiläshaastattelu UusiSuomi.fi:ssa
Venäjä-keskustelua Kauppalehdessä
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 1
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 2

SUOMI 90 VUOTTA 2007

Runo Suomi-neidon muodoille 6.12. ja 27.1.
juhlaviestit:
Venäläisten merkittävä panos itsenäisyydellemme
87,5 prosentin itsenäisyys – sataprosenttinen kunniavelka

! KANSALAISNOOTIT – viestejä Tehtaankadulle -kirjekampanjat
Suositeltavia mallikirjepohjia vapaasti muokattaviksi, kopioitaviksi ja
lähetettäviksi CARSFI-julisteiden kera presidenteille, ministeriöihin,
lähetystöihin ja medialle "Voiton päivinä" 9.5., Molotov–Ribbentrop-
vuosipäivinä 23.8., Tarton rauhan vuosipäivinä 14.10. (+vastaus 2006),
talvisodan alkamisen vuosipäivinä 30.11., talvisodan loppumisen
vuosipäivinä 13.3. sekä yleiskirjepohja esim. vainojen uhrien
muistopäivinä 27.1. yms.ajankohtina – HUOM! Venäjän lähetystön
vastaus 14.10. noottiin liitteenä!

E u r o V i s i o n 2007Helsinki HALLELUJAH !
! FREE 'Screen Savior' / ILMAINEN näytön"säästäjä"
>> YLEn Viisukuppila-keskustelua

R O C K for Peace of Tartu: mp3, 4,2 Mt, 3:03 min
Riku Rotten Project: Suomi kokonaiseksi! (ulkolinkki)

ETYJ 2008 OSCE ja KNFIJV

NATO+VENÄJÄ+ NORD STREAM ja KNFIJV (Ehdotus 2007)

Viime vuosien ehkä luovin ja raikkain kokonaisvaltainen turvallisuus- ja talouspoliittinen avaus ja tiekartta Itämeren alueen kestävään yhteishyvään – KNFIJV:n Ehdotus 2007 – toisi Venäjänkin mukaan Itämeren ja pohjoismaisen Nato-yhteistyön hyötyjäksi. Tämä tiekartta takaa toteutuessaan rauhan ja vaurauden Itämeren alueellemme ja laajemmallekin sadoiksi vuosiksi eteenpäin – Katseet ja visio tulevaisuuteen! Missiona luottamus ja vauraus: kaikkia osapuolia kunnioittava naapuriystävällisyyden, aidon luottamuksen, poliittisen, ympäristöllisen ja taloudellisen turvallisuuden ja kestäviin arvoihin perustuvan lisääntyvän ja mahdollisimman oikeudenmukaisen vaurauden sävyttämä Itämeren alue eri kulttuureineen ja valtioineen keskinäisine suvaitsevaisine ja luonnollisine yhteistoimintoineen ja reiluine kaupankäynteineen.

EU ja KNFIJV

! PRESS RELEASES

! NETTINOVELLEJA (© steissari / KNFIJV Web, linkit KareliaForumille):

Baltia 1991 Mauno Koiviston presidenttikaudella
Putin-muistio ja Stasi-lista
Tehtaankadun 11.12.1999 pommidraamadokumentti *
Russian Embassy in Helsinki and Grozny City Threatened, Dec. 1999
(yhä pohditaan: - Piileekö Tehtaankadulla turvallisuusriski?)

> [X-LINKIT / X-LINKS]* (mm. keskusteluja sanoma- ja ammattilehtien webfoorumeilla)

KOKONAINEN SUOMI -pinssit ja -riipukset

> Res Cordis Viestihopeat

> SUOMI 90 -juhlatarjous! JATKUU VUONNA 2008!

sivun alkuun

Venäjälle Oranssi vallankumous, demokratia ja vapaa markkinatalous!

JULISTEITA / POSTERS / lentolehtisiä PDF, 991 kB
– KLIKKAA, PRINTTAA JA LEVITÄ !!! Suomessa, Karjalassa, Venäjällä ym.
no-pyccku – Essential in Russian & English

P ä ä k i r j o i t u s

9.5. A.D.1945:
ITÄ-EUROOPASSA JA SUOMEN ITÄOSISSA VOITTI ITÄFASISMI!

Toukokuun 8. päivänä juhlitaan Länsi-Euroopassa onnellista vapautuksen ja demokratian paluun päivää Saksan kolmannen valtakunnan ehdottoman antautumisen muistoksi. Itä-Euroopan kohtalo sitä vastoin oli liki päinvastainen: surullinen demokratian toivon häviö ja alistuminen neuvostoliittolaisvenäläisen fasismin valtaan, osin 45 – 50 vuodeksi – ja osin yhä vieläkin jatkuen.

Toisin kuin länsieurooppalaisten rauhaisaa toukokuun 8:nnen, Euroopan voiton VE-Day -juhlaa, Venäjän federaatio haluaa viettää militaristisin menoin puna-armeijan Berliinin valtauksen ja Itä-Euroopan pitkän miehityksen ja sorron sinetöinytta toukokuun 9:ttä eli Neuvostoliiton voiton päivää.

Raskaimmin tuon pitkän stalinistisen neuvostofasismin miehityksen ja sorron kokivat ne alueet, jotka Neuvostoliitto miehitti ja liitti laittomasti itseensä heti toisen maailmansodan alussa 1940 sovittuaan asiasta liittolaisensa Hitlerin Saksan kanssa 1939. Niille sodan päättyminen merkitsi neuvostomiehityksen paluuta. Tuon maailmansodan aloittajien keskeisen sopimuksen perusteellahan fasistisesti hallitut ja käyttäytyvät suurvallat sopivat myös Suomen kohtalosta – ja osia Suomesta on edelleenkin tuon miehityksen vallassa.

Uusstalinistinen presidentti Vladimir Putin rakentaa nyt alkuperäiskansojen mailta riistettyjen raaka-aineiden myyntituloilla KGB/FSB:n sortoon ja uusneuvostoliittolaiseen imperialismiin tukeutuvaa Venäjän Kolmatta derzhavaa. Nyky-Venäjä ei 90-luvun alun toivoa herättäneen kevätkauden jälkeen enää halua tunnustaa yleisen historiakäsityksen mukaisia tosiasioita, mikä tarkoittaa, ettei II maailmansota ole vielä tyydyttävän lopullisesti ohi eikä sen aloittanutta fasismia ole vielä täysin voitettu sen itäiseltä osaltaan. Osin Suomenkin aluetta koskevalta osalta.

Talvisodan lumet sulivat keväällä 1940. Suomi oli kärsinyt, mutta yhä itsenäinen. Kaksi liittoutunutta eurooppalaista diktaattoria olivat samalla kärsineet toisen maailmansodan ensimmäiset tappionsa. Se hämmensi Euroopan valloitusta suunnitellutta pahan kaksikkoa, joka oli julistanut puolueettomat maat lainsuojattomaksi riistaksi.

Venäläistenkin olisi hyvä muistaa, että Stalinin Neuvostoliitto oli natsi-Saksan liittolainen toisen maailmansodan ratkaisevimmassa vaiheessa eli silloin, kun Molotov–Ribbentrop-liittolaiset yhdessä ja yksissätuumin tuon maailmanpalon aloittivat, rinta rinnan samalla puolella Hitlerin ja Stalinin panfasistit ihmiskuntaa vastaan hyökäten. Panfasistivallat olivat liitossa elokuusta 1939 kesäkuuhun 1941.

Hitler ja Stalin aloittivat II maailmansodan liittolaisina. Elokuun 23. päivänä 1939 tekemänsä sopimuksen mukaisesti ne hyökkäsivät syyskuussa Puolaan ja jakoivat maan kahtia. Pian yhteisen Brest-Litovskissa pidetyn saksalais-neuvostoliittolaisen Voiton paraatin 23.9.1939 (ks. www.hot.ee/liitlased ) jälkeen Neuvostoliitto jatkoi Molotov–Ribbentrop-sopimuksen toteuttamista alistamalla ja miehittämällä Baltian maat ja yrittämällä miehittää Suomen. Se onnistui vain osittain. Tämä oli kova kolaus Stalinille ja myös Hitlerille, joka piti Otto Wille Kuusisen Terijoen nukkehallitusta yhtä laillisena hallituksena kuin mitä tahansa muutakin eurooppalaista hallitusta.

Slaaviveljesmaansa Puolan selkäänpuukotuksen jälkeenhän Neuvostoliitto kunnostautui myös jopa edelläkäyvästi liittolaiseensa nähden suorittamalla kuin esimerkkinä maailmansodan ensimmäisen kaksikymmentuhantisen aseettomien puolalaisten vankien ja siviilien joukkomurhan Katynin metsissä keväällä ja kesällä 1940. Siitä russofasistit syyttelivät sotien jälkeen tuon ajan liittolaisiaan Saksan natseja. Sitä valhetta olisi ehkä ollut vaikeampi levittää maailmalle, jos Katynin uhrien joukkoon olisi saatu Stalinin alkuperäissuunnitelmien mukaan myös talvisodassa valloitetun Suomen siviilejä.

Suomalaiset eivät kuitenkaan halunneet ulkomaista quislingiä johtamaan ”ainoaa laillista Suomen kansanhallitusta”. Suomessa ei vietettykään pahan kaksikon yhteistä Voiton paraatia. Euroopasta oli löytynyt kansa, joka oli päättänyt taistella päällekäyvää imperialistista fasismia vastaan. Merkittävä käänne siis. Muuten ehkä koko Eurooppa olisi joutunut fasismin ikeeseen. Ketä eurooppalaiset oikeastaan saavat kiittää panfasismin vastaisen taistelun voitosta?

Natsi-Saksan tukema Neuvostoliitto oli yllättäen aloittamansa talvisodan (30.11.1939 – 13.3.1940) avulla ryöstänyt ja miehittänyt Suomelta laajoja maa-alueita. Se sijoitti niille sotajoukkojaan hyökkäysasemiin, valtaosa Suomeahan oli jäänyt vapaaksi venäläismiehitykseltä ja imperialistien Voiton paraateilta. Keväällä 1940 olivat itänaapurin käsissä Uudenmaan läänissä Hankoniemi sekä Viipurin lääni lähes kokonaan. Näiden alueiden asukkaat olivat joutuneet lähtemään pakolaisiksi. Petsamo oli tuolloin vielä osa vapaata itsenäistä Suomea.

Kaikkialla rajojemme tuntumassa ja vihollisen miehittämillä Suomen alueilla kuitenkin oli neuvostoarmeija valmiina odottamassa sopivaa hetkeä tynkä-Suomeen iskemiseksi ja sen valtaamiseksi kokonaan ja lopullisesti. Historian tutkimus on selvittänyt kevään 1940 ja kesän 1941 väliltä useitakin ajankohtia, joina Stalinin hyökkäyssuunnitelman toteutus olisi voinut alkaa. Saksa valtasi Tanskan ja Norjan ja hyökkäsi länteen keväällä 1940, jolloin Stalinia puolestaan työllisti Molotov–Ribbentrop-sopimuksen oman osuutensa pitäminen eli Puolan itäosan, Baltian ja Suomen alistaminen Neuvostoliiton valtakuntaan. Totalitarismin Voiton paraatin perinnettä haluttiin jatkaa.

Imperialistiliittolaisten välit kuitenkin viilenivät eikä Stalin enää tietyssä vaiheessa saanutkaan Hitleriltä tukea Suomen valtaamisen loppuunviemiselle. Suomi alkoi puolestaan saada Saksalta tukea olemassaololleen. Se kelpasi maalle, joka oli jäänyt idän hyökkäyksen alle yksin talvisodan aikana eikä saanut avuntarjouksia muualta nytkään (ellei maahantunkeutujien ’veljellistä’ neuvostoapua lasketa). Saksan ja NL:n yhteistyö muuttui hiljakseen toistensa kyttäykseksi ja molemmat valmistautuivat salaa sotaan myös toisiaan vastaan. Stalin suunnitteli hyökkäävänsä Saksaa vastaan syksyllä 1941, mutta Saksa ehti ensin.

Neuvostoliitto pommitti Suomea kesäkuussa 1941 aloittaen näin meitä vastaan uuden sodan, jatkosodan. Suomi lähti jatkosotaan valmistautuneempana kuin talvisotaan. Neuvostoliiton entisen "heilan" Saksan strategiseen apuun turvauduttiin, koska se oli ainut mitä oli saatavissa. Raskaan taakan ns. sotasyyllisenä kantaneen edelleen arvostetun työväenmiehen Väinö Tannerin kerrotaan todenneen asiasta suunnilleen niin, että perkeleen hyökkäystä vastaan puolustauduttaessa on paremman puutteessa kelpuutettava vaikka saatanan apu. Vaihtoehtoja Suomella olisi ollut esimerkiksi jääminen kahden suurvallan sodan jalkoihin, antautua Saksalle Tanskan ja Norjan tavoin, antautua NL:lle Viron tavoin jne.

Kaikissa tapauksissa meille olisi mitä ilmeisimmin käynyt todella huonosti – huonoiten jälkimmäisessä, koska Stalin oli päättänyt tutkijoiden mukaan suomalaisille paljon virolaisiakin pahemman kohtalon eli henkiinjätettävä kansanosa olisi siirretty Siperiaan, tshetsheenien ym. vastahankaan asettautuneiden kansojen tavoin. Kuinkahan olisimme tuossa tapauksessa suhtautuneet Putinin esittämään kutsuun mennä kunnioittamaan toukokuun 9. päivänä 2005 Moskovan imperialismin Voiton paraatia?

Jatkosodan alettua Hankoniemen ja Viipurin läänin pakolaiset pääsivät takaisin koteihinsa. Suomi miehitti myös osia Venäjän Karjalasta, muttei koskaan liittänyt noita alueita itseensä eikä siirtänyt sinne pysyvämpiä asutussiirtokuntia niin kuin NL siirsi Suomen alueille miehittäessään ne kansainvälisen oikeuden vastaisesti omalla väellään. Suomi ei myöskään osallistunut Leningradin tuhoamiseen saksalaisten rinnalla, mitä joidenkin valheellisten väitteiden mukaan tapahtui. Venäläiset sitä vastoin pommittivat talvi- ja jatkosodassa alkupäivistä lähtien Helsinkiä ja kaikkia vähänkin suurempia Suomen asutuskeskuksia länsirajaa myöten.

Talvisodan ensimmäisenä päivänä 30.11.1939 Aljosha eli Puna-armeija "vapautti" tarkalla täsmäpommillaan Helsingin linja-autoasemalla olleen pienikokoisen naispuolisen "fasistin", ikä 7 vuotta. Tämä Neuvostosankari lienee ansainnut Pronssilentäjä-patsaan - Voitaisiinko sellainen pystyttää Narinkkatorille? Todistaahan teko toki enemmän aatteellisesta kuin esimerkiksi rasistisesta motiivista vapautustyöhön. Vuonna 1944 sotien loppuessa Aljosha oli vapauttanut hengestään lähes 100.000 suomalaista

Neuvostoarmeijan sodankäynti oli laajalti muiltakin osin kuin vain ns. lastentappajapartisaanien toimien suhteen sotarikosten ja ihmisyydenvastaisten rikosten tunnusmerkistön täyttävää. Neuvostoliiton hyökkäyssodat Suomea ja eräitä muita itsenäisiä maita vastaan sekä terrori vähemmistökansoja ja miehitettyjen alueiden väestöä kohtaan antavat perustellun syyn luonnehtia Neuvostoliiton olennaista osuutta toisen maailmansodan kulkuun neuvostofasistiseksi imperialismiksi ja laajentumishaluiseksi internatsismiksi.

Neuvostoliiton osallistuminen diktaattorien välirikon jälkeen entisen liittolaisensa Hitlerin Saksan vastaiseen toimintaan ja sen luhistamiseen merkittävällä panoksella jää valitettavasti sen oman aggressiivisen itäfasismin ja tosiasiallisen sotasyyllisyyden varjoon. Kuinka juhlittavana maailma voisi pitää sitä, että Helvetin enkelit onnistuisi voittamaan ajoittaisen liittolaisensa Bandidosin ja valtaamaan sen reviirin yksinoikeuksin? Voittoa fasisminvastaisessa sodassa ei saa antaa yhden kilpailevan fasistiklikin juhlittavaksi, se kuuluu ennemminkin länsimaille ja muille demokratioille. Venäjällä on tässä asiassa itsetutkiskelun paikka: mitä Voiton paraatissa juhlitaan?

Mietittävää on myös suomalaisilla: Miksi Venäjä kiistää tai vähättelee Neuvostoliiton syyllisyyttä Suomen ja NL:n välisiin sotiin? Miksi jotkut Venäjällä esittävät Suomea syyllistäviä väitteitä? Se on hyvin pahansuopaista ja valheellista ja loukkaavaa. - Miten oikeastaan suhtauduimmekaan Putinin esittämään kutsuun mennä kunnioittamaan toukokuun 9. päivänä 2005 Moskovan neuvostofasistisen imperialismin Voiton päivän paraatia?

Ja ennen kaikkea: Miksi Venäjä edelleen pitää hallussaan noita stalinilaisen neuvostoimperiumin Suomelta ryöstämiä ja laittomasti miehittämiä alueita, lähes 13 % maastamme? Kolmen kaupungin kaikki asukkaat ja muutkin viipurinlääniläiset sekä petsamolaiset ym. evakot ovat edelleen pakolaisina, yhteensä 430 000 suomalaista jälkeläisineen. Mikseivät nämä suomalaiset pakolaiset saisi koti-Suomeaan takaisin, jos kerran Venäjän federaatio on oikeus- ja sivistysvaltio ja ’ansaitsee’ lännen kumppanuuden ja meidän EU:n veronmaksajien avustusrahat?

Suomi itsenäistyi 1917 ja kaikki tunnustivat sen melko pian. Itsenäisen maan status on toinen kuin ei-itsenäisen. V. 1920 sovittiin Tarton rauhassa perusteellisten ja rauhanomaisten neuvottelujen jälkeen naapurien kanssa Kansainliiton vahvistuksella historiallisesti oikeudenmukaiset rajat. Ne olivat tietenkin pääosin ne samat rajat, jotka olivat olleet voimassa Suomen Venäjän valtakuntaan kuulumisenkin ajan - ja etnisesti kansan asuma-alueena myös Ruotsin vallan aikana ja ennen sitäkin, kaikkiaan yli tuhannen vuoden ajan.

Erityisesti Suomen Karjala eli vuoteen 1947 Viipurin lääni on ollut yli tuhat vuotta nimenomaan suomalaisten asuinalue ja kuulunut virallisesti Suomeen 1810-luvulta, jolloin Venäjä liitti sen Suomeen nimenomaan etnisen ym. oikeudenmukaisuuden perustein. Tuolta ajalta oli peräisin myös lupaus Petsamon liittämisestä Suomeen, mikä toteutui Tarton rauhassa 1920. Tässä kyse oli neuvotteluista ja vaihtokaupoista, missä Suomi antoi Venäjälle kaksi kuntaa itärajalta Petsamoa vastaan.

Siis Suomen ja Venäjän välillä on ollut selvä raja niin kauan kuin Venäjä yleensä on ollut olemassa, sehän ilmaantui kartallekin vasta Ruotsin, Suomen ja suomalaisten jälkeen. Venäjän vallan aikanakin venäläiset ylittivät maiden rajan tullessaan vierailemaan Suomeen, siis ulkomaille. Ja olihan meillä toki oma kieli, raha, aakkosto ja kulttuurimme ym. Viipurin läänissä on asunut suomalaisten karjalaisten lisäksi muitakin eli Suomen hyviä vähemmistökansalaisuuksia, ruotsalaisia, saksalaisia, juutalaisia ja myös venäläisiä suurin piirtein samassa suhteessa kuin muissakin osissa Suomea, mutta kaiken kaikkiaan Suomen Karjala ja varsinkin Viipuri oli muuta Suomea kansainvälisempi.

Kaikki nämä kansalaisuudet, myös kaikki hyvät venäläisemme (Viipurissa noin 3 % asukkaista), joutuivat lähtemään yhä kestävään pakolaisuuteen kun neuvostofasistiset stalinistibandiitit hyökkasivät ja miehittivät 1940-luvulla laittomasti meidän Karjalamme ja lisäksi Petsamomme, Sallan itäosat ja Suursaaren, Tytärsaaren, Lavansaaren ja Seiskarin. Nykyisin noilla alueilla asuu vain noita muualta tulleita miehittäjiä ja heidän jälkeläisiään ja erilaisia komennuskuntalaisia.

Miksi Venäjän federaatio yhä jatkaa Neuvostoliiton aloittamaa rikosta? Onko sen oikeudenmukaisuus sitä, että vain kaukaa tuodut miehittäjäslaavit saavat asua Suomen Karjalassa kotimaansa hallinnossa? Miksi ulkomaiset maahantunkeutujat ja ryöstöretkeläiset pitävät Viipurissa interventionsa kunniaksi Voiton päivän vuosittaisia paraateja?

Miten siis suhtauduimme naapurimaansa Tshetshenian laillisesti valitun presidentin murhauttaneen ja muidenkin naapurien johdon murhayrityksiin syyllistyneen Vladimir Putinin kutsuun mennä kunnioittamaan toukokuun 9. päivänä 2005 Moskovan neuvostofasistisen imperialismin Voiton paraatia? Suomen presidentti osallistui Venäjän Kolmannen derzhavan järjestämiin militaristisiin pahan kanonisointimenoihin suutaan avaamatta ja silmät suljettuina kuin Hitlerin olympialaisvieraat Berliinissä 1936. Kremlin murhauttamien lista on noista päivistä synkistynyt entisestään käsittäen journalisteja, toisinajattelijoita, ihmisoikeusaktivisteja, liikemiehiä, rehellisiä turvallisuuspalvelun agentteja... Annetaanko Putinin puhdistuksien jatkua kolkkojen esikuviensa mukaan?

Ihmiskunta haukkoi henkeään vuoden 2005 toukokuussa, ja esitti tyyntä, kuin muina miehinä. Moskovan Voiton päivän juhlallisuudet 9.5.sotilasparaateineen eivät jättäneet epäilyille sijaa uuden Venäjän Kolmannen Derzhavan stalinistisesta luonteesta. Kuin Hitlerin olympialaisten kisavieraat seisoivat nytkin kansainvälisen yhteisön edustajat käsi kädessä.

Vain rohkeimmat sanoivat, ettei toiseen maailmansotaan yhtä paljon Hitlerin kanssa syyllisen Neuvostoliiton hirmutekoja ja sotasyyllisyyttä tulisi unohtaa, eikä sen ylistämistä oikeastaan tulisi sallia. Saksalaiset ja venäläiset ovat yhtä syyllisiä sodanaloittajia ja tietysti uhreina myös yhtä syyttömiä. Kukaan ei oikaissut meitä suomalaisia loukkaavaa suurvalhetta, että Suomi olisi jotenkin aiheuttanut Neuvostoliiton hyökkäykset maahamme ja olisi ikään kuin syyllinen talvi- ja jatkosotaan.

Maailma antoi Voiton päivän juhlat hyväksymällä siunauksensa sille Venäjän neuvostoaikaiselle valheelle, jonka avulla uhrista on tehty syyllinen ja päinvastoin. Muutamaa lehti- ja nettikirjoitusta lukuun ottamatta Suomenkin media tyytyi pääasiassa vaikenemaan kuitaten asian lähinnä jonkinlaisena tyylivirheenä. Arvio taidettiin tehdä hengessä “ei haasteta riitaa, antaa niiden julistaa propagandaansa Venäjän kotimarkkinoilla”. Ajatusrakenne on analogisesti läheistä sukua mielettömälle väitteelle “sotasyyllisyystuomittujen kunniaa ei ole koskaan viety, eikä siis voida palauttaakaan”. – Venäjällä siten voisi vallita tyystin eri totuus kuin muulla maailmalla!

Valitettavasti Venäjän maailmalle julistama “totuus” on mielipiteenmuodostajana painoarvoltaan ja kuuluvuudeltaan valtava verrattuna Suomen sisäpiirissään vaikenemaan oikeaan totuuteen, jota pyritään aktiivisesti olemaan levittämättä. Venäjän toimet ja politiikka eivät suinkaan rajoitu vain Venäjän ja sen hallitsemien ulkoalueiden piiriin. Stalinismin kansainvälisen rehabilitoinnin periaatteille Venäjä on jo alkanut perustaa oikeutustaan sortoon ja kyykytykseen muita maita kohtaan.

Harvoille kriittisesti Voiton päivän juhlintaa käsitelleille on syytä nostaa hattua. Se ei kuitenkaan riitä. Ehdotan että tänä vuonna aiheeseen palataan, vaikkapa teemalla Moskovan voiton paraatin jälkiseuranta juhlahumun haihduttua; miten hyvin Venäjä on lunastanut toiveet länsimaisittain demokratisoituvasta yhteiskunnasta ja avoimuuskehityksestä; miten hyvin 30 miljoonaa ihmistä tapattaneen 'suurmiehen' valtioideologinen ihailu ylipäätään sopii kuvaan henkilöstä, jonka johdolla juhlitaan voittoa totalitarismista?

Jotkut ovatkin jo muistutelleet Venäjää näistä kysymyksistä ennen vuoden 2006 Voiton päivää ja sen jälkeen. Esimerkiksi KNFIJV on tarjonnut nettisivuillaan www.rescordis.net/knfijv-carsfi.html foorumin aiheen kriittiselle käsittelylle. Toivon, ettei Venäjän toukokuussa 2005 tekemän raskaan tyylivirheen anneta unohtua, vaan neuvostofasismin vaalimisesta muistutetaan niin kauan kuin sitä esiintyy.

On väärin luulla, että kaikki suomalaiset saati muut kansat hyväksyisivät hiljaisesti russofasismin jatkumisen ja voimistamisen. Yhdysvaltojen presidentti on sanonut Neuvostoliiton lisäksi myös USA:n ja Britannian olevan osavastuussa Euroopan hirvittävästä jaosta vapaisiin ja neuvostofasistisiin alueisiin toisen maailmansodan jälkeen. Tällä hän viitannee ns. Jaltan sopimukseen, missä ei ole minkäänlaista juhlimista saati vaalimisen perustetta.

– Tehkäämme kaikkemme sen eteen, että tiedottamalla ja kaikin muin painostusjärjestöjen keinoin saamme Suomen, EU:n ja Venäjän median ja vallanpitäjät ottamaan asian puheeksi kaikkien vastuullisten kanssa Euroopan pahan jakolinjan lopulliseksi poistamiseksi. Asian näyttävään ja kuuluvaan propagoimiseen on panostettava erityisesti kansainvälisillä forumeilla kuten Suomen EU-puheenjohtajakauden ja Eurovision laulukilpailujen kaltaisten suurten tilaisuuksien yhteydessä mutta myös arjen työssä sekä ihmisoikeusjärjestöjen ja median tasoilla.

Suomi toimii Ety-järjestön puheenjohtajana vuonna 2008. Hienoa! Pääsemme kantamaan vastuumme ihmisoikeuksista – erityisesti Venäjällä. Etyjin tärkein kehityskohdehan on Venäjä ohjaaminen kohti demokratiaa, kansalaisyhteiskuntaa ja median ja markkinatalouden vapautta. On vaadittava tuloksia ja myös niistä kiinni pitämistä. Takapakkia ei enää tule sallia. Lue lisää tämän sivun ajankohtaisblogista Näin naapurissa.

Maamme viettäessä itsenäisyyden 90-juhlavuotta on syytä muistuttaa, että vaikka olemmekin sataprosenttisessa kunniavelassa neuvostoimperialisteja vastustaneille veteraaneillemme, on Suomi valitettavasti yhä 12,5 %:n alaltaan vieraan miehityksen alla ja itsenäisyytemme näin vain 87,5-prosenttinen.

Onnea 90-vuotiaalle suomelle – palautukoon maamme mahdollisimman pian kokonaiseksi!

KNFIJV (CARSFI Suomi)

P.S. Kansalaisrohkeudesta lämpimästi kiittäen toivotamme onnea ja parhainta menestystä vuoden 2007 alusta toimintansa aloittaneelle uudelle ja tuiki tarpeelliselle Suomalais-venäläiselle kansalaisfoorumille, www.finrosforum.fi!

> sivun alkuun

Kolumnit

Jenni Suuntimo: KNFIJV, ympäristöuhka, Koivisto, sotasyylliset,
Heidi Hautala, La vérité, s'il vous plaît!
Anette N.: sotaharjoitus, Mainilan laukaukset...
Elise Nousiainen-Holm: Vainojen uhrien muistopäivän ajatuksia
Mika Eiramaa: Lyhyt luonnehdinta Putinista, Antifasistinen
sarjakuvagenre, Olisipa meillä öljyä ja kaasua...
Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat,
KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!
Juri Komissarov: Onko Suomella malttia vaieta, Viimeinen varoitus,
Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!
NiklasJokela: KNFIJV:n tausta-analyysi,
Suomen juutalaisvainot, Lapin tuho, ryssä-sana
words2Deeds: revanssihenkinen laajentumisuho
Molotov–Ribbentrop-kaasuputki?
rauhantutkimusdosentti: Venäjä-kuvamme (ajatuskoe), kodinryöstäjät,
miehitysväestön asema, Eduskunnan 100-vuotisjuhla,
Putinin "ääriryhmien" vastainen laki, uusavuttomien metsäpalot,
Anna Politkovskaja in memoriam †

Huom! Hakukoneiden avulla löytyy lisää nettimielipiteitä käyttäen
hakusanoina yllä olevien kirjoittajien lisäksi muidenkin KNFIJV:n
free lance -avustajien nimiä kuten Pate Ahlman, Annamaria,23 ,
tainaneiti, Ivan Pishtin, steissari, Georg Westerbäck, Olavi Aas,
Ilpo Remes, "Neea vaan", Hilkka Remes, dr honesty, Mats Klang,
PoliticsInLyrics, Maria Mankki-Fillmore, KNFIJV...
- Ks. esim. >
Venäjä-keskustelua ja suurlähettiläshaastattelu UusiSuomi.fi:ssa
Venäjä-keskustelua Kauppalehdessä
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 1
Venäjä-keskustelua Helsingin Sanomissa 2

BlogiHait:
NÄIN NAAPURISSA – ajankohtainen VENÄJÄ-BLOGI >>

SUOMI 90 VUOTTA 2007

Runo Suomi-neidon muodoille 6.12. ja 27.1.
juhlaviestit:
Venäläisten merkittävä panos itsenäisyydellemme
87,5 prosentin itsenäisyys – sataprosenttinen kunniavelka

> sivun alkuun

---

JENNI SUUNTIMO:

Mikäkö on KNFIJV?
Uhka Suomi-neidon rannoilla, Rouva Presidentti!!
Stemnitsa
Mauno Primorsk, ent. Koivisto!
Venäläiset aloittivat toisen maailmansodan...
(Ulkolinkki, HS, 6. viesti ylhäältä:) La vérité, s'il vous plaît!
(Ulkolinkki:) Jenni S. ja Heidi Hautala Hesarissa 2.6.06

Mikäkö on KNFIJV?

Anonyymijärjestö KNFIJV (CARSFI Finland) on 90-luvun puolivälissä Suomeen perustettu ihmisoikeuksien toteutumista tarkkaileva ja edistävä laajapohjainen vapaa ylhäältämasinoimaton ruohonjuuritason kansalaisjärjestö, jolla ei oo mitään byrokratiajuttuja taakkanaan niin ku virallista johtoo tai ei-salasii pankkitilejä joista huudeltais. Ei siis jäsenkortteja eikä nimirekistereitä vaikka jäsenii on satoja ja kannattajajäsenii ja hang-aroundeja on varovaisestikin sanoen tuhansii. Toimintamuodot valitsee jokainen itte eikä toinen oo vastuussa toisesta solusta mutta väkivaltaa ei hyväksytä vaikkois kyse tsetsenia-offensiivista. julkisesti esimerkiks flaijereita ja jullareita levitellään suomessa ja venäjällä ym mitä löytyy meidän saitilta ja muuta jäynää keksitään pohjukaislisäkettään myöten umpisuomettuneille ummetusaivoille ja russofasisteille ja neukkurasisteille ja noille kyklooppisilmänsä päällä istuville besserwisser "tutkijoille" niinku johanbekmanit ja mattiklingklongit ja ymssit putinikkiennuolijat. muthei radikaaleimmat jäsenet ei ees kerro metodeistaan *. jokainen joka haluu toimii linjausten mukaan tai niitä soveltaen on halutessaan jäsen paitsi jos jää kiinni jostain laittomasta, sillon tulee heti kenkää koska sellasta ei kategorisesti suvaita. laittomasta toiminnasta sanoudutaan aina irti eikä oteta järjestön vastuulle. älkäähei siis mokatko/tyrikö/ryssikö!!!

O H J E KANSALAISILLE: lähetelkäähei kansalaisnootteja ja kertokaa niistä ja levittäkää lentolehtisiä ja keksikää itse vielä rankempia jutskoja! ja kunhei kirjottelette liikkeen linjan mukaista Täyttä Asiaa esmes web foorumeilla ja yleisön osastoilla niin saatte liittää nimmarinne eteen tai jälkeen tai sulkuihin kirjaimet KNFIJV. me sit saadaan julkasta teidän teksti täällä ja voitte meilata kans. niin ja linkkiä meidän sivuille tottakai kandee jokakäänteessä tarjota ja tietty googlellaki löytyy. esmes Euroviisujen 2007 ja Voitonpäivän ymssien häppeningien alla voi levittää mahdollisimman monelle ilmasta LoordiHALLELUJAH Screen Savior näytönsäästäjää osotteessa http://rescordis.net/EuroVision2007.html - Ä K S Ö N I I !!!

KNFIJV - valtakunnan räväkin täysjärkisten imperialisminvastanen ulkopoliitiikkaklubi!!!! :) :) :)

PS! Tuolta niklaksen artikkeleista löytyy muuten sellanen oikee
> tieteellinen analyysi KNFIJV:n taustoista.

Uhka Suomi-neidon rannoilla, Rouva Presidentti!!

Ensi lumen tultua alamme taas pelkäämään sydän kurkussa, toistuuko viime talven Stemnitsa-kauhunäytelmä. Ilman yleisön tai muuta laillista tilausta esitetty perverssi venäläisruletti Viipurin läänin ja muun Etelä-Suomen rantojen hengen uhalla. Ennenkään ei neitseellinen luontomme ole saanut olla ihan rauhassa ympäristöuhilta.

Kun Suomineito oli 22, siihen käytiin yllättäen käsiksi. Alle kolmekymppisenä sitä amputoitiin. Tarjaltamme revittiin toinen käsi ja jalka ja toinen rintakin leikattiin hajalle, ja pikkuisetkin vielä vietiin rannoilta. Me lapset ja lapsenlapset kyllä tiedämme, että 430 000 suomalaista pakolaista eivät ole vieläkään saaneet kotiseutuaan takaisin eikä Suomineito raajojaan ja oikeita rajojaan. Arvostamme Sinua kovasti, Rouva Tasavallan Presidentti. Tiedämme myös, ettei väärintekijän ja miehittäjän ole yleensäkään hirveän helppo olla innostunut oikaisemaan asioita ja senkin, että oikeus ja kohtuus kuuluvat heillekin. Mutta voisitko ottaa asian jossain vaiheessa puheeksi vaikka ulkoministerin ja itänaapurin kollegasi kanssa, imperialismin ja sorron vastaisissa istunnoissa vaikka ja muissakin kokouksissa.

Venäjän federaatio pitää vielä tänäkin päivänä hallussaan Suomen Karjalaa, Petsamoa, Sallan itäosia ja Suomenlahden saaria.

Oikeasti Venäjällä ei ole mitään oikeutta rakentaa Koivistolle tai Uuraalle öljysatamiaankaan. Suomalaisilla on kaikki oikeudet Viipurin lääniin. Venäläisillä on vain vääryys puolellaan. Ja jostain kummasta sielun pimeästä sopukasta kumpuava tarve liata ja vahingoittaa toiselta riistettyä luontoa ja rakennettua ympäristöä. - Ehdota Tarja venäläisille, että he luopuisivat pian tuosta vääryydestä ja palauttaisivat Stalinin Neuvostoliiton meiltä ryöstämän koti-Suomen suomalaisille. Niin voisimme taas pitää venäläisiäkin kunnon naapureina ja arvostaisimme Sinuakin vielä vähän enemmän.

T. Kaikki kansalaisesi sisimmässään

P.S. Jotkut tomppelit ei pitäneet mahdollisena Berliinin muurin murtumista, Baltian maiden uudelleenitsenäistymistä ja pääsyä EU:hun eivätkä itä-Euroopan vapautumista neuvostofasismista. Ne olivat "realisteja" mutta väärässä, tomppelit. Koivisto ja muut sen ajan häpeäkyyristit työnsivät matalan profiilinsa breesneviläisten tunkkaisiin pensaisiin ja vapisivat. Suomi osaa olla hiljaa, kun on omasta tai lähialueen asioista kyse. Kauemmas ollaan kyllä onneks osattu antaa sorretuille solidaarisuutta ja vähän apuakin ihan kohtuullisesti jo joitain vuosikymmeniä. Nyt on aika saada jotain meille itsellekin:

On perustettava Kansainvälinen Karjalanpalautus-solidaarisuusliike. Vainovalkeiden ketju tulee tarvittaessa palamaan Suomen Turusta Suomen Koivistolle saakka!!! (Koivisto on muuten venäjäksi KoüBucmo [kojvista].)

- RESIST ILLEGAL RUSSIAN OCCUPATION IN FINNISH TERRITORY!!

- Free Karelia and Other Finnish Provinces from Russian Pollution and Occupation!!!

- F r e e Finnish K a r e l i a !!

Stemnitsa

Hei saadaanko jo täks yöks vainovalkee Stadiinkin?! Mikä olis paras paikka? Lähellä Tehtaankatua pitäis olla. Onko Ehdotuksii? Ullanlinnanmäki? Tähtitorninmäki? Merellä menehtyneiden muistomerkki olis symbolinen paikka, ryssätankkerin kärkkymä katastrofihan tappais liki koko mereneliöstön Suomenlahdelta ja paljon rannoiltakin. Porkkalallahan on tietysti upee symbolimerkitys siks että se on se toistaiseks viimesimmäks (45 v sitten) ryssän miehityksestä vapautunut Suomen paikkakunta - mikä on seuraava?

Vainovalkeen kipinöitä vois viedä vaikka kepinnenässä lähetystönkin tarkasteltavaks, miksei nurkan allekin... Joka tapauksessa, vetoon kansalaisiin: vainovalkeiden pitää palaa tästä alkaen yhtenäisenä ketjuna kaikissa Suomen rannikkokunnissä Turusta Helsinkiin, Sipoosta Kotkaan ja Viipuriin aina Koivistolle saakka! Ja toivottavasti saadaan Baltian maat ja Ruotsi ja Tanska mukaan ja Venäjänkin vastuuntuntoset tahot!! Free Karelia and Other Finnish Provinces from Russian Pollution and Occupation!!!

Mauno Primorsk, ent. Koivisto!

Mauno Koivisto tuli ulkomaillakin kuuluisaks siitä, että se kielteli krampinomasesti ja kerrankin korkeella profiililla Baltian maita yltiöpäisistä itsenäisyyshankkeista. Lisäks se yritti tukahduttaa Suomen sananvapautta paasaamalla kun "neuvostovastanen" lehti Hesari julkas oikein värikuvia Vilnan verilöylystä (kato nettinovelli Baltia). Karjalan palautusta se juntti vastustaa ja tosiasiassa kieltäyty siitä kun sitä tarjottiin 1991 ja 1992 ja vielä kai vähän myöhemminkin.

Se jahkapelle ei hei tajuu sellasii juttuja mitä se ei henkkoht koe omassa peppunahassaan. Ei edes tota omaan nimeensä kätkeytyvää tragediaa kun se ei ite asunu Koivistolla! Se tajuis ehkä nää jutskat jos sillonen Turun ja Porin lääni ja sen pääkaupunki Turku (maan kolmanneks suurin) olis jouduttu "luovuttamaan" Neuvostofasistiliitolle sen sijaan että meni Viipurin lääni ja sen pääkaupunki Viipuri (maan toiseks suurin). Eikä ees kai Manun mummi asunu Koivistolla. Oliskohan kiva kuunella ja katella kun laittomat miehittäjät on antaneet suvun kotipaikkakunnalle uuden "perinteisen" nimen Primorsk vaikka kukaan Viipurin venäläinenkään ei koskaan kuttunu Koivistoo mikskään Primorskiks vaan Koivistoks (KoüBucmo no-pyccku). Mummi sano ett Koiviston kauppalan viralliset nimet on Koivisto ja Björkö. Eikä me olla annettu lupaa vieraalle vallalle rustata sinne mitään helkkarin öljysaastejuttujakaan.

Tollanen pressa kun Manu pitäs tuomita vähintään rauhanpilaamissyylliseks niinkun Risto ryti tuomittiin muka sotasyylliseks! Ero vaan on se ettei Ryti syyllistyny mihinkään pahaan mutta M. Primorsk syyllisty pelkuruuteen ja imperialisminnuolentaan. Ja lisäks ja ennen tuomioo Manun nimi pitää virallisesti tai ainaski kansan suussa muuttaa Primorskiks koska ei mun mummoltakaan tai multa tai muilta koivistolaisilta oo kysytty vaihdetaaks nimi vai ei!!

- Venäläiset aloittivat toisen maailmansodan liitossa Hitlerin kanssa! Venäläiset aloittivat talvi- ja jatkosodan! Venäläiset aloittivat Tshetshenian sodan! Venäläiset ovat sotasyyllisiä! Syylliset on tuomittava ja rangaistava! Ryöstetty omaisuus on palautettava!

Laki kaikissa sivistysmaissa tuntee sopimusoikeuteen liittyvän jutun jota meillä suomessa luonnehditaan sanoilla "kunnianvastaista ja arvotonta" -menettely ja sellaseen perustuvat sopimukset. Eiks hei esmes sotasyyllisyystuomiot ja koko prosessi ollu sitä siihen vetoominen ? ja mitäs sanotte erityisesti sen pohjana olleesta Stalinin sanelemaan jatkosodan rauhaan ja samansisältöiseen Pariisin rauhaan perustuvasta "sopimuksesta"? Kansainvälispolillittisessa yhteydessä tää juttu ei ehkä puhuttele mutta aatellaanpas tavallisten ihmisten arkitermein... Siis tässä teille kuvaus Suomen neuvostofasistisen imperialismin vastaisesta puolustussodasta 1939 - 1944:

Sun huoneistoos tunkeutuu väkivalloin naapurista aseistettuja laittomia maahanmuuttajia jotka on rikkonu ikkunansa ja syyttää sua siitä ja koska ne on sopinu asiasta jonkun yhteistyöporukkansa kanssa ne vaatii sun asuntoos itselleen just niin kun ne on jo ottanu pari pienempää samasta rapusta ja jakaneet yhden isomman sen toisen porukan kanssa. Ne on myös valinnu sulle tuntemattoman suomalaisen virallisesti sun asunnon uudeks haltijaks. Sä panet vastaan mutta ne onnistuu valtaamaan sun keittiön ja eteisen. Viranomaiset ja yhteiskunta erottaa roistot taloyhtiöstä ja julistaa ne lainsuojattomiks heti hyökkäyksen alussa mutta muuta apua ei heru roistojen häätämisestä puhumattakaan. Kodinryöstäjät esittäytyy sun apuun tulleiks kaukasiks kummisedikses ja panee pyssynpiipun sun ohimolles ja sanelee tarjouksen josta sä et voi kieltäytyy: ne vaatii sua poistuun valtaamistaan huoneista ja lisäks käyttöönsä "vuokralle" sun parvekkees johon niiden jengiläiset tulee tähtäileen aseillaan sun olohuoneesees ja makkariis. Sä allekirjotat sopimuksen josta poliisi, isännöitsijä ja lakia opiskelleet naapurit sanoo keskenään että sellaseen vetoaminen on kunnianvastaista ja arvotonta mutta kukaan ei tee konkreettista valitusta. "Pitäis olla tyytyväinen siihen ettei ne roistot sentään enää vaadi sitä tuntematonta venäjänsuomalaista teille perheenpääks". (Talvisota 1939-40 ja moskovan rauha)

Sitten te elelette jonkin aikaa jatkuvassa hälytysvalmiudessa loisasukkaiden uhkailujen alla pelon ja kauhun ilmapiirissä josta valtio-oppia opiskeleva naapuri toteaa hiljakseen että vuokralaiset ja huoneenvaltaajat syyllistyy jatkuviin interventioihin asunnon omistajien itsemäärämisoikeutta ja turvallisuutta vastaan. Roistot eivät juuri peittele aikeitaan suunnitellessaan ja mittaillessaan huoneistosi loppuneliöiden käyttöä. Sä tietty haaveilet saavas edes jostain täysin laillista apua turvakses ja koko huoneistos takaisinsaamiseks ja lopulta viime hetkellä ainoastaan se yks kodinvaltaajien kanssa nyt riitautunut entinen yhteistyöporukka lupautuu auttaan sua. (Välirauhan aika, suomessa virallisesti sotatilassa 1940-41)

Kodinryöstäjät hyökkää uudelleen sun kimppuus huudellen että sä yrität tappaa ne ja vallata koko naapuruston asunnot ja väittää mustasukkasesti että sä oot syyllinen niiden ja sun uuden kaveris välirikkoon ja ne alkaa tapella keskenään myös sun asuntos eteisessä. Sä vastaat ettet rakasta kumpaakaan mutta sun kotis ryöstäjä on vihollinen oli sitten kuka tahansa. Sä työnnät rikolliset valtaajat ulos kämpästäs ja asetut rappukäytävään puolustaan kotias ja työnnät roistoja oman asuntonsa puolellekkin ja jäät niiden eteisovelle pidätteleen niitä ja sä oot tietty kiitollinen että saat apua uudelta kaveriltas vaikka se on roisto sekin ja yrittää vallata muiden huoneistoja itselleen. Roistot tappelee keskenään ja sä pidät visusti omia puolias etkä estä postin tai pizzalähetin kulkua muiden asuntoihin etkä ala tehdä tuhoa niiden olohuoneessa vaikka kaveri pyytääkin. Roistot itte ei päästä asukkaitaan ulos muuten kun mafiatehtäviin. Myöhemmin ne kodinvaltaajaroistot saa lisäjoukkoja ja muuta apua kaukaa ja jopa sellasilta joita sä oot pitänyt sukulaisinas ja kavereinas ja ne roistot valtaa sun eteisestäs osan uudelleen ja monien muiden asunnot. Sut pakotetaan taas "sopimaan" että ne roistot saa entisten valtaustensa lisäks sun kylpyhuonees ja vaatehuoneeskin ja että sun pitää suostuu esintyyn ikään kuin ottaen kaiken syyn niskoilles niiden ja sun kaveris rikoksista ja "tunnustaan" olevas koko taistelujen alottaja. Yhteiskunta hyväksyy sopparin käsiään levitellen vaikka se onkin kunnianvastaista ja arvotonta ja toteaa että kummisedän tarjouksista ei voi kieltäytyä ja että sillai sä saat pitää henkiriepus mikä meni monilta muilta samoin kuin koko asunto ja sä pidätkin suus supussa niin kauan kun on pakko ja pelottaa vieläkin. (Jatkosota 1941-44 ja pariisin rauha 1947)

> sivun alkuun

---

ANETTE N:

Sotaharjoitus Karjalassamme miehittäjän kanssa
Mainilan laukaukset 26.11. uuteen tutkintaan!

Sotaharjoitus Karjalassamme miehittäjän kanssa???!

Elisabeth Rehn kertoi Lauantaiseurassa puolustusministeriajoistaan 90-luvulla. Venäläiset ehdottivat hänelle yhteisiä sotaharjoituksia ”tuolla... öh, itärajan takana”. Siis ilmeisesti Neuvostoliiton Suomelta riistämällä ja laittomasti miehittämällä alueella Suomen Karjalassa. Suomen armeijanko pitäisi harjoitella yhdessä Viipurin läänin miehitysjoukkojen kanssa, sovussa maahantunkeutuja-armeijan kanssa? Voiko itsenäistä maata loukata syvemmin ja verisemmin? Funtsikaa!

Mainilan laukaukset 26.11. uuteen tutkintaan!

Keskiviikkona 26.11. on kulunut 64 vuotta Mainilan laukauksista. Niistä on kerrottu välillä sitä, välillä tätä. On aika selvittää tapahtumat lopullisesti ja avoimesti naapureidenkin kuullen. Totuuskomissio NYT!

Kertokaa aluksi, onko koko juttu tarua vai totta ja mitä seurauksia Mainilan laukauksilla on tai olisi voinut pahimmillaan olla? Miksi asiasta ei ole ollut ”sopivaa” puhua? Suuripiirteinen naapurimmehan itse tyytyi välillä diplomaattisen ymmärtävästi toteamaan, että saamme unohtaa koko synnin eikä laukauksia edes ammuttu (suomalainen tietosanakirja Facta kertoi jo 1969 Neuvostoliiton myöntäneen tämän). Mutta kai nyt sentään omaa likapyykkiään saa kaivella! Ei kai tässä nyt ole suojeltu jotain sotaintoilijoita ja revansistisia omanpesänlikaajia?!

Kuka ampui ja ketä? Miksi, oliko uhrit vihollisia tai edes sotilaita? Jos silloin ei ollut sotatila, minkä lain mukaan syylliset tuomittiin, sota- vai siviilioikeuden? Saatiinko kaikki vastuulliset kiinni ja onko jonkun nimi vielä perusteettoman puhdas? Oliko uhrien joukossa ehkä vähemmistökansallisuuksia, oliko juutalaisia tai muita fasismin uhreja? Onko uhrien perheille korvattu mitään ja onko korvauksia tai jotain hyvitystä laukauksista edes vaadittu tapahtuma-aikoina tai sen jälkeen? Ei kai vaan joku ole pitänyt kostoa etualalla ja aloittanut isompaa rähinää mahdollisten vahingonlaukausten takia tai muuten kohtuuttomasti suhteessa aiheutettuun tuhoon? Pelattiinko jotain kaksinaamaista peliä alun alkaenkin? Olisiko asiassa ehkä sittenkin voitu vielä saada aikaan joku laihakin neuvotteluratkaisu, oliko tosiaan pakko ampua?

Onko aika jo kypsä selvittää ja kertoa asiassa oikea totuus?

> sivun alkuun

---

ELISE NOUSIAINEN-HOLM:

Vainojen uhrien muistopäivän ajatuksia

Ihmiskunta hiljentyy tammikuun 27. päivänä kunnioittamaan niitä, jotka joutuivat saatanallisten tyrannien uhreiksi, siksi, ettei natsi-Saksan ja Venäjän johtajia saatu estetyksi tai edes kunnolla yritetty estää tekemästä hirveitä rikoksiaan. On oikein, että avoimesti ja reilusti muistutetaan myös niiden hiljaisesta vastuusta, jotka eivät ole joutuneet syytetyiksi, mutta eivät kenties olleetkaan niin viattomia kuin tähän asti on saatettu luulla. Tammikuun 27. on kynttilän ja megafonin päivä!

Päivä tuo ajatuksiin itsetutkiskelun sävyä ja kysymyksen sivullisen vastuusta. Se on nöyryyttä, empatiaa, raivoa, anteeksiantoa ja parhaimmillaan omaa vastuuntuntoa herättävä kysymys. Eräät ”tahot” tosin juhlivat Hitlerin ja Stalinin merkkipäiviä kuin messiaansa pahuuden ja imperialismin kunniaksi – se on kuvottavaa! Oudointa on, että noita hairahtuneita ihmisyydenvihollisia on muittenkin kansakuntien kuin saksalaisten ja venäläisten joukossa, jopa meidän uhrikansojen joukossa. Eikö tuollaisten quislingien ja kotiryssänhyysääjien ajan pitäisi sentään jo olla ohi?

Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan tekemät kauheudet, holokaustit, työ- ja keskitysleirijärjestelmät, etninen ja aatteellinen vaino kaikkineen olisivat jääneet vähäisemmiksi ja ilman innokkaita kansainvälis- ja kansallissosialistisia jäljittelijöitä, ellei Neuvostoliitto olisi niitä koskaan aloittanut. Ilman Leninin ja Stalinin hirviömäistä esimerkkiä ei ehkä olisi tullut Hitleriä tai pienempiäkään jäljittelijähirviöitä Pol Poteineen, Kim Il Sungeineen , Mao Tsetungeineen, Brezhneveineen ja Miloseviceineen.

Myös Suomi alentui sodanaikaisessa ja sodanjälkeisessä tilanteessaan pienempiin mutta vakavasti ihmisyydenvastaisiin tekoihin, ihmisten luovutuksiin sekä Saksan että Neuvostoliiton tuholeireille. Omia kansalaisia ei toki luovutettu, mutta vainoajiensa käsiin luovutettujen etnisten suomalaisten, juutalaisten, venäläisten ym. määrä on osoittautunut aiemmin yleisesti tiedettyä suuremmaksi: Saksaan annettiin kahdeksan aiemmin tiedetyn juutalaispakolaisen lisäksi yhteensä ehkä tuhansia sotavankeja ja Neuvostoliittoon rahdattiin jopa yli satatuhatta, etupäässä siviilihenkilöä.

Luovutettujen kohtalo molemmissa sortovaltakunnissa lienee ollut Suomen johdon arvattavissa - kuolema tuhansille ja ihmisarvon menetys lopuille. Voimme vain arvailla, mitä on liikkunut Saksaan lähetettyjen sotavankien leirin suomenjuutalaisen vartijan mielessä, jos hän on voinut aavistaa joukossa olleiden juutalaisten päätyvän Hitlerin käsiin. Suomessa juutalaisilla sentään piti olla omien viranomaistemme ja väestön suhtautumisen kannalta turvallisempi olo kuin ehkä missään muussa Euroopan maassa. Ainut vaara heille tuli sieltä, mistä se tuli koko kansalle: neuvostoarmeijan aggressioista.

Sama tunne on vallannut kaikkien muidenkin suomalaisten mielet, kun sodan jälkeen ”jouduimme” luovuttamaan etnisin perustein 60 000 inkerinsuomalaista Stalinin hampaisiin. Vaatimuksen esitti laiton Valvontakomissio, mutta toteuttajina olivat suomalaiset. Meidän on käsi sydämellä kysyttävä, jouduimmeko alistumaan kauheuksiin osallistuvaksi osapuoleksi ikään kuin ajopuun lailla, vai olisiko sittenkin ollut mahdollista vastustaa sortoa ja fasismia vielä jonkin aikaa? Jo Stalinin 1953 kuoltuahan neuvostofasismi näet lieveni ja pahimmat keskitysleirit Venäjällä purettiin. Sen jälkeen itänaapuri ei ole enää ollut Hitlerin Saksaan verrattava roistovaltio kuin korkeintaan ajoittain.

Suomi on katunut ja pyytänyt anteeksikin sitä, että se ei voinut estää suurvaltoja sekaantumasta sen asioihin ja pakottamasta loukkaamaan sen omaa ihmisoikeuslinjaa. Saksa ja useimmat muut itse kansanmurhiin osallistuneet kansakunnat ovat katuneet ja pyytäneet anteeksi tekojaan. Ne ovat myös luopuneet siitä ryöstösaaliista, jonka onnistuivat 1900-luvun pahuudenajan aggressioillaan imperiumeilleen haalimaan. Nyky-Saksaa emme enää syytä, mutta emme toki salli rikosten päästä unohtumaankaan.

Venäjä sitä vastoin ei ole vielä kunnolla katunut kansanmurhiaan ja hyökkäyssotiaan eikä luopunut täysin fasismi-imperialismistakaan. Se jatkaa yhä monessa mielessä ja vain vähän peitellymmin kommunistityrannian viitoittamaa sortojen ja vainojen politiikkaansa ja etnisen eriarvoisuuden ja ihmisoikeusrikkomusten linjaa.

Meidän suomalaisten on erityisesti muistettava sitä sortoa ja tuhoa, mitä neuvostovenäläisten aggressorien ja laittomien miehittäjien toimet 1939 – 1947 ovat aiheuttaneet koko kansallemme ja erityisesti karjalaispakolaisillemme, jotka eivät vieläkään ole saaneet kotimaakuntaansa takaisin. Näistä uhreista monet elävät vielä. Venäjän puolella asuneista suomalaisuhreista ei moni jäänyt henkiin Stalinin vainoissa, mutta 430 000 Karjalan, Petsamon, Sallan ja Suomenlahden saarten pakolaista jälkeläisineen odottavat yhä Suomen vapaissa osissa ”rehabilitointiaan” ja kotiseutujensa sekä Viipurin läänin palautumista kotiläänikseen osaksi vapaata Suomea. - Mikä on Venäjän federaation ankara vastuu ja mikä miehitysväestön hiljainen vastuu?

Vainojen uhrien muistopäivänä, talvisodan loppumisen muistopäivän lähetessä, syytämme Venäjän federaatiota neuvostoliittolaisen holokaustin perinteen kunnioittamisesta ja sen osittaisesta jatkamisesta käytännössä. Esitämme vaatimuksen koko totuuden esiin tuomisesta maittemme suhteissa sekä kaiken sen tuhotun ja riistetyn palauttamisesta ja korvaamisesta, mikä vielä on palautettavissa ja korvattavissa.

Lyhyesti ilmaisemme tuon vaateemme suomen kielellä: Karjala takaisin! Englanniksi olen kuullut asian ilmaistavan muodossa Free Finnish Karelia! Ja venäjäksi Karelija obratno Finljandii!

> sivun alkuun

---

MIKA EIRAMAA:

Lyhyt luonnehdinta Venäjän Johtajasta ja johdettavista
Antifasistinen sarjakuvagenre
Olisipa meillä öljyä ja kaasua!
Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat!
KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!

Lyhyt luonnehdinta Venäjän Johtajasta ja johdettavista:

Vladimir Putin on peilin edessä ilmehtivä Idi Aminin ja Fidel Castron risteytys, joka yrittää epätoivoisesti näyttää Silvio Berlusconilta.
– Kerro kerro kuvastin...
Ja taas venäläiset ovat uskovinaan tsaarin uusiin vaatteisiin. Ja vaativat samaa naapureiltaan.

Volodja Suuruudenhullu esittää parempaa kuin onkaan. Nostaa pätkähabituksensa Länsi-Euroopan huonoimpien tasolle. Se on melkoinen harppaus maailman peränpitäjäkastin suolimyyrälle. Kim Jong-il, Aljaksandr Lukashenka, Nursultansaparmurat Mikäsenkuolleenkommarinniminytolikaan et consortes ovat oikeampi viiteryhmä dzerzhinskinhaudallakyyrijälle.

Uusisuomi.fissä kirjoittelevan nimimerkki Tapionevan mukaan verinen diktaattori Vladimir Putin joutui lapsena pakenemaan WC:hen tyttöjen koulukiusaamana. Sen on täytynyt olla äärimmäisen traumaattinen kokemus rikkonaisen perheen, väkivaltaisen (eräiden tietojen mukaan Suomea vastaan taistelleen sotarikollisen) isän ja hylätyn yksinhuoltajaäidin kanssa eläneelle jo entuudestaan vinksahtaneelle tulevalle lyhyenlännän 'suurmiehen' egolle, joka jo tuolloin haki samastumiskohdetta historian julmimmista pahantekijöistä kuten J.V. Stalin.

Tuo Putinin pakolaisuudenkokemus perhetaustaan yhdistettynä on ilmeisestikin jättänyt syvän psykologisen jäljen, minkä empatianilmentymän saatoimme nähdä myöhemmin KGB/FSB:n johtaja ja pääministeri Putinin lausunnoissa hänen syyttäessään tshetsheenejä FSB:n tekemistä Moskovan kerrostaloräjäytyksistä (asia erikseen sitten miten hyvä excuse tämä on satojentuhansien tappamiselle ja maanpaolle rasistis-kolonialistisin perustein):

"Me etsitään ne vaikka paskahuusista ja veret vedetään alas!"(Vladimir Putin 1999)

Antifasistinen sarjakuvagenre

Voin osa-aikaisena sarjakuvakriitikkona vakuuttaa, että erityisesti jokaiseen neuvostofasismin vastustajaan ja miksei Karjalan-palauttajaankin kolahtavat varmasti jugoslavialais-ranskalaisen yhteiskunnallisen ja sci-fi-genren taitajan Enki Bilalin teokset. Varsinkin ne joissa kuvataan balkanilais-slaavilaisen totalitaristisen yhteiskunnan imperialismia ja fasismia - myös ranskalaisen tulevaisuusfiktion muodossa.

Albumi Enki Bilal – Pierre Christin: Metsästysretki, Tammi 1989 (ransk. Partie de chasse - huomaa sanaleikki nimessä!), joka on tehty yhteistyönä ranskalaisen scifi-piirtäjän kanssa, on henkkoht feivorittini. Se kertoo realistisesti ja totuuteen pohjautuen itäblokin vanhakantaisten puoluepomojen karmean kohtaamisen tapahtumista alistamisen ja ystävyys-teeskentelyn kulttuurin taustoineen aikana, jolloin aika vääjäämättä alkoi valmistella kommunismifasismin dementikkodiktaattoreita hengityskoneisiin. Suosittelen.

Toinen suosikkialbumini, jonka haluan tässä mainita on Charyn–Boucq: Pirun huuli, Like 1990. Käsittämättömän realistinen ja vaikuttava sarjakuvaromaani, jonka voisi kuvitella aiheuttavan uudelleenarvioita niille, jotka ovat luulleet sarjakuvan olevan vain pienten ja kevyitten asioitten ja kertomusten yksitasoinen media. Muitakin sarjakuvaromaaneja toki on, mutta aloittakaa epäilijät tästä Metsästysretken ohella. Kuvaus neuvostovakoilusta Stalinin Ukrainasta USA:han ja nykyaikaan; elektroniikka, illegaalit, nukkuvat ja uinuvat solut, internatsistinen kyynisyys, mafialobbarit, kotiryssät, kaikki...

Olisipa meillä öljyä ja kaasua!

Suomi voisi alkaa entistä ponnekkaammin hoitaa lähialueympäristön ympäristöasioita. Aloitettu jo on, kuten tiedämme. Pietarin jätevesipuhdistussysteemiä ollaan esimerkiksi taas tehostamassa – kuinkas muuten kuin Suomen ja EU:n varoin. Hienoa. Hyvä me!

Siis me jotka rahoitimme ja rahoitamme Pietarin jätevesihuollon ja myönteistä puhdistustyötä Venäjällä yleensäkin heidän ja meidän mieleiseksemme. Venäjä kyllä hoitaa puolestaan journalistien ja toisinajattelijoiden rotuhygienian ja tekeekin rahaa nuukailematta mieleisekseen tarvittaessa jopa perin tyyristä poloniumia käyttäen.

Myös Venäjän sosiaalihuoltopuoli taitaa olla paljolti meidän läntisten "demokratiakumppaneiden" rahoitusmomentilla, vähän niin kuin metsä- ja ongelmakaatopaikkapalotkin näemmä. Kutakuinkin kaikki hyvät sivistysyhteiskunnan kohteet yleensäkin. – Entä jos Suomella ja EU:lla olisi verokertymämme lisäksi käytettävissämme vielä runsaasti esimerkiksi raakaöljyvaroista saatavia tuloja? Varmaan kohta Venäjä näyttäisi tosi kelvolta kaikin puolin! Kelpaisi sitä näytellä ja esitellä, että miten hieno ja kehittynyt naapuriystävä meillä on.

Jos meillä tosiaan olisi öljyä ja maakaasua, ei tarvitsisi niin kyykyssä muutenkaan koko aika kulkea. Ja häpeillä sitä tosiasiaa, että meidän isät ja äidit kuulemma aiheuttivat Venäjän köyhyyden aloittamillamme neuvostovastaisilla sodilla ja pahansuovalla taantumuspropagandalla koko kylmän sodan ajan. On siinä ollut venäläisillä työtä kerrakseen jälleenrakentaa tuohoamamme maa lisäliitosalueineen edes jonkinlaiseen kuntoon, kun leijonanosan avustuksista ja banaanitasavaltatuloista on niellyt Tshetshenian ja Mari-Elin kaltaisten taantumuspesien kurinpito niin ettei ökyrakentamiseen ja muuhun välttämättömään ole juuri enemmälti liiennyt lännen nuukaillessa ympäristö- ja kansalaisyhteiskunnan rahoittamisessa.

P.S. Saastetta on monenlaista. Venäjä voisi ehkä itse hoitaa neuvostonatsien romut pois Virosta. Nyt sodanaloittajastalinistit uhkailee jo sodalla, jos Tallinnan irvokkaaseen Voiton päivän ryyppäjäisten juhlakaluun eli Miehittäjäpatsaaseen kosketaan.

Kilpailutetaan Venäjän presidenttiehdokkaat!

Venäjän presidentinvaalien ehdokkaaksi asettunut Liberaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Vladimir Zhirinovskij on luvannut palauttaa Viipurin Suomelle, jos tulee valituksi. Sarvesta härkää, sanasta miestä!

Helsingin Sanomien haastattelu on muutenkin mielenkiintoinen. Zhirinovskij on aivan oikeassa siinä, että Suomen olisi pitänyt pidättää ja tuomita tai lähettää kotimaahansa tänne Suomeen maanpakoon tulleet rikolliset Lenin ja Stalin. Sen sijaanhan joku arveluttava suomalaisvirkamies taisi piilotella pahantekijöitä. He olivat ylittäneet laittomasti Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän välisen rajan, jonka ylittämiseen tarvittiin passi ja muita ulkomaille matkustettaessa vaadittavia asiakirjoja.

Siis Suomen ja Venäjän raja oli tuolloin aivan selvä maitten raja, vaikka samaan valtakuntaan kuuluttiinkin. Vuonna 1917 itsenäistyneen maamme rajat vahvistettiin sitten neuvotellen Tarton rauhassa 14.10.1920, jolloin myös Petsamo liitettiin Suomeen "ikuisiksi ajoiksi" tsaarin vanhan lupauksen lunastamiseksi.

Mielestäni Vladimir Zhirinovskin lupauksen perusteella hänen mahdollisen presidenttiytensä on katsottava olevan ehkä eduksi Suomelle. Asia vaatii tarkempaa ja ennakkoluulotonta tutkimista. Ainakaan ei ole helppoa väittää, että hän olisi jotenkin erityisesti huonompi Venäjän johtaja meidän tai ihmiskunnan yleensä kannalta kuin Vladimir Putin on ollut. Ongelmana on se yleinen venäläisjohtajien luottamusongelma...

Jos Zhiri vakavissaan lupaa meille Viipurin ympäristöineen takaisin, olisi valtiovallan ja koko kansamme esitettävä kilpaileville ehdokkaille ja Putinille tarjouspyyntö vielä paremmasta ja uskottavammasta lupauksesta. Sen jälkeen voisimme harkita, ketä kannatamme ja suosittelemme EU:n suosikiksi tuohon meille merkittävään virkaan ensi vuoden vaaleissa.

EU on Venäjän kaasun ja öljyn tärkein ostaja, ja ainut rahakas. Venäjä elää näillä tuloilla ja kuolee nälkään muutamassa viikossa ilman meidän rahojamme. Totta kai meitä EU:ssa kiinnostaa kuka on meidän energiatoimittajan pressa. Osallistutaan, käytetään ostajan rahan valtaa! Vaikutetaan painostamalla ja kilpailuttamalla ehdokkaita, kuka on myönteisin EU:n ja Suomen edulle, joista Karjalan palautus on tosialsiallisesti keskeisimpiä.

Uskottavuus tietty on ongelma kaikilla itäjohtajilla mutta Zhiri ei voine olla yhtään muita pahempi. Siinä suhtessa ovat kaikki samalla viivalla. Kaikkien mediamaakareiden, jotka esittivät omien vaaliemme alla kysymyksiä ehdokkaille, on nyt herättävä kyselemään samalla lailla Venäjän pressaehdokkailta. Muidenkin kuin Politkovskajan rohkeudella varustettujen. Suomen journalistit tietty kysyvät Karjalan (ja muiden alueidemme) palautuksesta kaikilta duuman ja pressan vaalien ehdokkailta!

KNFIJV rahoittaa Venäjän ääriaineksia!

Putin syyttää länttä 'ääriryhmien' rahoittamisesta... Eikö Venäjällä saa toimia kansalaisyhteiskunnan puolesta? Ei saa, lain mukaan (ks. Putinin laki). – Sellaista lakia pitää rikkoa! Kas tässä avoin kirje ja julkinen tunnustus:

Avoin kirje Venäjän federaation edustajille

Tunnustamme rahoittaneemme kuluvan vuoden tammi–huhtikuussa Suomesta käsin Venäjän federaation alueella toimivia 'ääritahoja': erilaisia separatistisia ryhmiä sekä demokratiakansalaisjärjestöjä, erityisesti nimeltä mainiten Pietarissa toimivaa Venäjän antifasistista ja ekologistista yhdistystä (Obshestvo antifashistitshski i ekologitshski Rossii) lähettäen tälle yhteisölle po. aikana yhteensä viidessä eri suljetussa kuoressa käteisrahalähetyksiä, joiden arvo ylittää yhteensä 10.000 euroa.

Emme ole tietoisia siitä, ovatko lähetyksemme menneet perille tai kuinka niihin on suhtauduttu, mutta vakaa tarkoituksemme on ollut raha-avustuksin vaikuttaa Venäjän federaation ihmisoikeustilateeseen ja ympäristön sekä etnisten oikeuksien puolesta tehtävän osin mahdollisesti valtionvastaiseksi luokitellun rauhanomaisen mutta yleishyvänä pidettävän työn edistymiseen.

Haluamme teollamme ja siitä uutisoimalla kiinnittää huomiota Venäjän kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen ja samalla esitämme toivomuksemme päästä vastaamaan mahdollisesti tekemistämme lainrikkomuksista Venäläiseen tuomioistuimeen eurooppalaisen oikeusavustajan tukemana.

Helsingissä 26. huhtikuuta 2007

Kansalaiset neuvostofasistisen imperialismin jäänteitä vastaan – Citizens Against the Remains of the Soviet Fascist Imperialism, Finland
(KNFIJV-CARFSI)
psta Mika Eiramaa
linjatoimikunta / kansainvälinen yhteistyö

> sivun alkuun

---

Juri Komissarov:

Sähkökatkos koko maahan tätä menoa?
Viimeinen varoitus ennen 6.9.2003
Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!

Sähkökatkos koko maahan tätä menoa?

Ydinkysymys on: Onko Suomen nousevilla seikkailupoliitikoilla lyhytnäköisyydessään valmiuksia kantaa kokonaispoliittinen vastuu? Vastuunkannon, tekojen, sanojen, kannanottojen ja niiden julkisen sallimisen sekä väistämättömien seuraamusten hiuksenhienon hallinnan taito vaatii valtiomiestasoista ystävyyden vakaumusta ja syväkuuntelun nöyryyttä. Näin U.K.Kekkosen myönteisen muiston merkkipäivän ja erään toisen merkkipäivän aattona toivoisin suomalaisilta erityisen itsetutkiskelevaa ja naapurienkin edun huomioonottavaa asennetta.

Tämä naapuruuden tasapainotila ei voi olla heijastumatta tilanteen mukaan myös esimerkiksi lyhyen tähtäyksen energiakysymyksiin. Populistiset viittaukset mm. rekkaliikenteen jonojen syntymekanismeihin ovat ääneenlausuttua sanahelinää. Teot puhuvat puolestaan, on realistin ykkösohje. Kenen nilkkaan sattuu, se kärsii.

Idänsuhteitteni ja kontaktieni tuntemuksen perusteella voin vakuuttaa, että jos lauantaiksi 6. syyskuuta kaavailtua revansistis-provokatiivista mielenosoitushanketta ei peruta tai kielletä perjantaihin klo 24.00 mennessä, katkaistaan pääkaupunkialueelta sähköt viikonlopuksi - aluksi. Onko Suomella malttia vaieta?

On syytä muistaa, että Venäjään ei voi vaikuttaa uhkailemalla ja sen ristiinnaulitunkärsivällisyys saattaa olla rajallinen. Vaikka itse olisikin syyllinen, ei nuhteetonta pidä mennä tilille vaatimaan. On annettava anteeksi, niin kuin velallinenkin on antanut.

Viimeinen varoitus ennen 6.9.2003

(Otteita osin salaisesta varasuunnitelmasta, JD:n ja kv.osaston käyttöön, käännös)... Mikäli sähkökatkosukaasi ei toimi eikä suunniteltua provokaatiota peruta ennen asetettua takarajaa tai Suomen valtiovallan toimesta poliisirynnäköllä lopeteta ennen ilmoitettua Eduskuntatalolle kokoontumisaikaa lauantaina 6.9. klo 12.30, siirrytään vaiheeseen

B: Järjestetään suomalaisiksi siviilihenkilöiksi pukeutuneiden jalankulkijoiden, autoilijoiden ja katuvirkailijoiden toimesta liikennehidasteita, ruuhkia, moottorihäiriöitä ja pieniä onnettomuuksia, jotka vaikeuttavat provokaattorien pääsyä Eduskuntatalolle. Jos tästä huolimatta useamman sodanaloittajan ryhmä pääsee kokoontumispaikalle ja vielä klo 13.04 pysyy päätöksessä jatkaa manööveria, suoritetaan paikallaolevien valo- ja ultrakuvaus sekä laser-dna-analysointi ja siirrytään vaiheeseen

C: Suunniteltua kiihotus- ja sodanlietsontaohjelmistoa häiritään yksittäisiksi karjalanpalauttajiksi tekeytyvien asiahenkilöiden toimesta toisaalta esittämällä sotaisia ”Mennään Vladivostokiin asti!”, "viedään niiltä Kuriilitkin!" ja ”hyökatään jo maanantaina” -tyyppisiä uskottavia äärikommentteja ja toisaalta sovittelevampia kadunmiehen ehdotuksia kuten ”Tullaan järkiimme, emmehän halua palauttaa kartanonherravaltaa Leningradin oblastin luoteiskolkkaan, sehän romahduttaisi alueen alkuperäisväestön elintason ja sosiaalisen tilanteen taantumuksen ja slummikapitalismin surkeimpien normien alapuolelle ja tekisi tyhjäksi neuvostoajan saavutukset - veljet ja sisaret, perääntykäämme!” Ellei tämä tuota tulosta klo 14.00 mennessä, vaan imperialistijoukkio suuntaa kulkunsa kohti Tehtaankadun Rauhanlähetystöä, siirrytään vaiheeseen

D: Provokaattorien joukkoon solutetut 182 FSB-virkailijaa aloittavat osuudella Eduskuntatalo - Erottaja vakavien etnisten, sosiaalisten, sukupuolisten, ammatillisten, puhe- ja pukeutumistyylillisten, ikäpolvellisten, ylä- ja alakulttuurillisten sekä tilannekohtaisten esimerkiksi kyynärpääkosketuksiin ja varpailletallomisiin perustuvien ristiriitojen, konfliktien ja aggressioiden liet-sonnan. Tätä jatketaan voimistuvasti tarvittaessa koko matkan, pamput ja puukot otetaan hihaan viimeistään Tehtaankatu-osuudelle tultaessa. Lähetystöaluetta lähestyttäessä asiahenkilöt asettavat hyvissä ajoin päähänsä punamustat lippalakit, jotta lähetystön tarkka-ampujat tietävät olla suuntaamatta heihin. Syntyvästä tilanteessa aletaan välittömästi syyttää paitsi Karjala-fanaatikkoja, myös Suomen viranomaisten lepsuja otteita ja revansistishenkisiä aineksia maan ulkopoliittisessa johdossa. Yleisesti aletaan ounastella ja vaatia naapurikonsultaation tarvetta, mikä johtaa aluksi...

(Osia tästä suunnitelmasta saa ja tulee vuotaa Suomen julkisuuteen siinä toivossa, että pelote toimisi itsekriittisesti provokaation järjestävien tahojen ja/tai viranomaistahojen puolella ehkäisten selkkauksen ennakolta.)

Kiitän käydystä Karjala-keskustelusta!

Pyydän saada tuoda esiin äärimmäisen rakentavassa mutta vakavassa hengessä seuraavan näkökulman viime vuosina Suomessa valitettavasti monella keskusteluforumilla esiintyneisiin poliittiseen kielenkäyttöön liittyviin ilmiöihin. Älyllisesti analyyttisen pohdinnan puute on ollut ehkä leimallisin piirre erilaisilla lehdistön ja internetin vastuutaan kantamattomilla areenoilla kirjoitelleiden potkuistaan ym. elämänkäänteistään katkeroituneiden eskonpuumerkkijournalistien ja rahvaankommentaattorien epämuodollisissa kirjoitelmissa.

On tullut aika ja myös korkeampi tilaus aidon järjen äänen kuulumiselle Suomen sananvapauden mahdollistamilla idänsuhteiden vapaapuoskariareenoilla, jottei vapauden varjopuolena esiintyvä nakertava ulkopoliittinen piehtarointi riistäytyisi tyyten käsistä. Syvällisemmin ja älyllisemmin ajanhenkeä analysoiva on jo kyllä kyennyt tekemään olennaisimmat tehtävissä olevat johtopäätökset takavuosina vilkkaanakin velloneesta Karjala-keskustelusta ja sen itsensäpaljastavan taantuvasta "kehityksestä". Keskeisin huomio tänään toki on, että itse asiassa aito Karjala-keskustelu on jo hyvän aikaa ollut julistamistaan vaille päättynyt. Ja hyvä niin!

Käydyn Karjala-keskustelun kokoavan loppulausunnon teko lankeaa luonnostaan sellaiselle, joka toisin kuin tällä forumillasuurimpaan äneen esiintyneet varsinkin palautusta puoltavat, oivalluskapasiteetiltaan sangen rajoittuneet kommentoijat, kykenee astetta korkeampaan ajatteluun ja älyllisperäisesti analyyttiseen pohdiskeluun ilman ns. kansanviisastelijoille ominaisia diletanttisia ajatteluvirheitä. Kiitän luottamuksesta.

Kansan valtaosa oletettavasti ymmärtää vastuullisen eliitin tavoin tällaisen käydyn torikeskustelun ja katuparlamentarismin vaarat silloin, kun liikutaan äärimmäistä harkintaa ja diplomaattista varovaisuutta edellyttävillä alueilla. Tiedän tämän olevan myös valtion ja kaikkien rauhaa ja ystävällisiä naapurisuhteita vaalivien tahojen virallinen kanta, niiden joille asiainhoito on viisaasti pyhitetty. Edelleenkin toki Suomen kansallinen hyvinvointi nojaa tukevasti hyviin naapurisuhteisiin ja imee jälleen, onneksi voimistuvasti, mutta itse asiassa ei niinkään itsestään selvästi jokapäiväisen elinvoimansa itäisen rauhanrajan säilymisestä aitona sovun ja rauhan rajana.

On ymmärrettävä aluepalautuskeskustelun ja ystävällisen suuren naapurimaan asioiden korostetun kriittisen käsittelyn ongelmallisuus ulkosuhteiden hoidolle ja sitä kautta Suomen kansainväliselle menestykselle. Venäjän federaation, sen edeltäjien ja sen johdon turha arvostelu on tätä taustaa vasten paitsi poliittisesti arveluttavaa myös Suomen etujen kannalta äärimmäisen epäisänmaallista.

Miksi oikeastaan suomalaisten pitäisi liata omaa pesäänsä etsimällä vikoja, puutteita ja syytöskohteita juuri omaa itseä ja rakasta kotimaataan ja itseään lähellä olevista asioista, kuten Karjalasta? Eikö vieraammista ympäristöistä ja kauempaa enää löydy kritiikinsijaa? Ollaanko täällä jotenkin muita huonompia? Eikö korjattavaa ja suurempiakin vikoja kuten laittomuuksia, miehityssotia ja pakolaisuutta ole ollutkaan lähipiiriä ja lähimmäisnaapurustoa kauempana, merten takanakin? Kohdistaisiko Suomen media nyt tasapuolisuuden nimissä syyttävän sormensa välillä sinnekin, vuosikymmeneksi pariksi? Miksi leikkiä tulella ja pelata sananvapaudella rulettia, jonka panoksena saattaa olla ulkosuhteiden ja rauhantasapainon järkkyminen parista harkitsemattomasta lausahduksesta? Haluaako EU-Suomi menettää hyvien idänsuhteiden tuomia taloudellisiakaan etujaan? Niille kyllä löytynee ottajia muidenkin kilpakosijoiden joukossa...

Ei voi olla oikein ja hyväksyttävää, että samaan aikaan kuin edellytetään normaalia naapuruutta ja sujuvaa rajayhteistyötä liikkuvuuden ja investointiturvallisuuden alueilla, toisaalla kovaan ääneen muistutetaan ikivanhoihin rajanvetoihin perustuvista ruotsalaishallinnon läänityksistä etniseen kiihkoiluhenkeen vedoten. Karjala on kansainvälisin sopimuksin palautettu realismin mittapuun mukaan tyydyttävässä määrin oikeille omistajilleen - mikä tosiasia ei tietenkään poista Suomen tarvetta ja halua osallistua lähialueyhteistyöhön taloudellisin panostuksin ja lukuisin erilaisin kehityskohdemahdollisuuksin, joita voidaan toki lisätäkin kansan kysyntää vastaavasti. "Maksamme velkaa", niin kuin suomalaisten sydämen ääni sanoo myös kolmannen maailman kohdalla.

Jos edelleen jatketaan "neuvostofasistisen imperialismin", "stalinistisen internatsismin" ja "ylikansallissosialismin invaasioiden" tuomitsemista ja arvostellaan presidentti Putinin rauhaan tähtääviä linjauksia asettaen esimerkiksi FSB-johtoinen federaalirauhanturvatoiminta Venäjän alueella ja lähinaapurimaissa jotenkin eettisessä mielessä epäilyttäväksi ja kyseenalaiseksi, Suomalaisilla ei pian ole oikeutta tai edes ns. otsaa mennä hattu kourassakaan anelemaan ymmärrystä kipeästi tarvitsemalleen taloudelliselle ja kulttuurisellekaan yhteistyölle. Miksi pelaisitte itsenne paitsioon naapurisuhteissa kukoistavan ja upeasti kehittyvän uussuurvallan kanssa, jolle kyllä löytyy teitä kiehtovampiakin hyödynsaajapartnereita kansainvälisillä areenoilla? Saatte toki jäädä halutessanne ilman energiaakin kylmiksi talviksenne, jos ruokkivan käden pureminen ja naapurin arvostelu ovat niin ehdottoman elintärkeitä! Urho Kekkonen olisi voinut tosin olla viisaampi.

Ehkä räikein puute ns. Karjalan palauttajien argumentoinnissa on se suoranainen tajunnan musta aukko, etteivät he ota lainkaan huomioon tosiseikkaa, että virallisen palautuskeskustelun esittäminen julkisuudessa mitä ilmeisimmin johtaisi maanne taas sotaan, jonka aloittaja olisi toki ennaltatuomitusti pieni uhmakkaan sisukas revanshisti-Suomi, jonka edellinenkään sotasyyllisyys ei vielä kai oikein ole päässyt maailmalta unohtumaan. Muitakin puutteitä argumentoinnin logiikasta toki löytyy ja yksikin näistä riittää yksinkin kaatamaan aluepalautushankkeen mielettömänä. Listaan tähän joitain huomioitani ja suosituksiani:

1. Ns. evakot eivät ole kyllin selvittäneet itselleen omaa identiteettiään. Mitähän ne kantasuomalaisten riemuksirientäneet toistennurkkiintuppautujat oikein luulevat olevansa, suomalaisiako? Muistakaa, että joka itsensä ylentää, se...

Saisitte kernaasti pitää tarkoin mielessänne, että asemanne edellyttää viisasta ja visua hiljentymisen taitoa vielä ehkä useitakin vuosikymmeniä. Mitä mieltäkään olisi kohottaa profiilia oikeiden suomalaisten kustannuksella juuri nyt, kun aina näihin asti olette ohikatsoneet kohtaloanne lammasmaisen vaitonaisesti ja miekat tupessa.

2. Miksi yleensä tulitte Suomeen, jos nyt niin kaduttaa, evakot? Olisitte jääneet Venäjälle jakamaan öljymiljardeja! Ja olisitte purnanneet ajoissa takaisinkaipuustanne, nyt on kyllä myöhäistä katua lähtöään. Se routa taisi mennä jo, mikä ajaisi karkulaisporsaat kotiin! Sadat tuhannet Karjalaan jääneet kyllä osasivat ja osaavat arvostaa kotikunnaitaan, niin kuin kaunista Viipuriaan esimerkiksi, josta poishairahtamattomien uusikaan venäläissukupolvi ei taistelutta luovu.

3. Samaten, säälinkipeät livohka-evakot, kun niin kovin olette sitä "lehtii puu" -ikäväänne todistelleet ja sitä, miten muka ette voineet tai ymmärtäneet olla lähtemättä sieltä kuldakägöjen Karjalan Onnelastanne maanpakoon tänne propagandistien maalailemaan elintaso-Suomeen, että miksi ihmeessä alunperin olitte sinne rajan taakse Venäjän kansojen keskuuteen tyrkyttäytyneetkään? Ja vallan muka ystävällismielisesti... Ettei vaan olisi ainakin joillakulla ollut alun alkaenkin mielessään rauhanomaisen rinnakkaiselon sijasta maanryöstö, kulttuuri-imperialismi ja kaikkinainen sorto, riisto ja rasistinen riidankylvö laittomine miehityksineen!

4. Kyllähän öljyruplia nyt ollaan muitten parasiittien tavoin mielellään jakamassa täällä lännen kultamaillakin yhteistyöyrityksissä ja muissa idänlypsäjäisissä, mutta edes Kontupohjassa esiintyneitä nurkkaetnisiä ylivaltapyrkimyksiä ei olla valmiita tuomitsemaan yhteisen yleisfederatiivisen hyvän näkökulmasta saati ymmärtämään journalistista yleisvastuuta edes liberaalin Eilina Gusatinskajan tasoisesti hänen hämmästellessään suomalaisten ylimitoitettua empatiaa kiistattomia virheitä tehneen skandaalitoimittajan uranpäätöstapauksessa.

5. Kai vieraalle maalle lähteneen pitäisi jo kimpsujaan pakatessaan tietää, että äkkilähtö saattaa tulla ja vai